Vegaaniliiton etusivulle

Etusivu / Tietoa / Usein kysyttyjä kysymyksiä

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Vastaukset pohjautuvat pääasiassa Eläinystävällisen kuluttajan oppaaseen (Karin Gunnarsson), Vegan-l -postituslistan FAQ:iin (koonnut Michael Traub), Vegaaniliiton julkaisemiin esitteisiin, Vegaia-lehden artikkeleihin sekä eläinsuojelu- ja eläinoikeusjärjestöjen julkaisemaan materiaaliin.

A. Vegaaneista

Mikä on vegaani?
Entä fennovegaani?
Mitä vegaanit syövät?
Vegaani-sanan alkuperä?

B. Eläinten oloista

Millaiset olot tuotantoeläimillä on?
Miten tuotantoeläimet teurastetaan?
Eläinkuljetukset?
Mitä pahaa on...

a) sikojen oloissa?
b) broilerikasvattamoissa?
c) kananmunien tuotannossa?
d) maidontuotannossa?
e) juottovasikoiden tuotannossa?
f) metsästyksessä?
g) kalastuksessa?
i) turkiksissa ja nahassa?
j) lampaiden kasvatuksessa ja villassa?
k) untuvissa?
l) hunajassa?
m) silkissä?

Mitä tarkoittavat eläinten oikeudet?
Onko muka ötököilläkin oikeuksia?
Entä luomumaidon ja -munien tuotanto?

C. Ravitsemuksesta ja terveydestä

Mitä aloittelevan vegaanin on huomioitava?
Mitä kaikkien vegaanien tulee muistaa?
Saako vegaani tarpeeksi...

a) B12-vitamiinia?
b) D-vitamiinia?
c) kalsiumia?
d) rautaa?
e) jodia?
f) sinkkiä?
g) proteiinia?

Jaksaako vegaani urheilla?
Pärjäävätkö vauvat ja lapset vegaaniruoalla?
Onko imettäminen vegaanista?
Voiko koiraa tai kissaa pitää vegaaniruokavaliolla?
Mitä haittaa on kananmunista ja maitotuotteista?
Mutta kala olisi terveellistä?

D. Ruoasta, vaatteista ja kosmetiikasta

Onko vegaanista jäätelöä tai juustoa?
Miten kananmunat voi korvata?
Voiko vegaani syödä...

a) leipää? Entä hiiva?
b) herkkuja?
c) valmisruokia?
d) viinejä?
e) muita alkoholipitoisia juomia?

Mistä voi ostaa vegaaniset kengät?
Eläinystävällistä kosmetiikkaa?
Mitä E-koodit kertovat?
Mitä on...

a) hera?
b) liivate?
c) kaseiini? Onko vegaanisia kondomeja?
d) pepsiini ja renniini?
e) karmiini eli kokkiniili?
f) sellakka?
g) lanoliini?

Mitä on...

a) tofu?
b) miso?
c) tempeh?
d) TVP?
e) seitan?

Entä luomuviljely? Siinähän käytetään eläinten lantaa.

E. Sitä sun tätä

Mitä kirjoja kannattaisi lukea?
Entä olisiko hyviä esitteitä?
Mistä muualta saa lisätietoa?
Liittyykö ylikansallisten yhtiöiden boikotointi veganismiin?
Oliko siinä kaikki?

A. Vegaaneista

1. Mikä on vegaani?

Vegaani on henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Vegaani ei myöskään osta eläinperäisiä vaatteita, kuten nahkaa ja villaa, eikä tue palveluita, jotka perustuvat eläinten riistoon.

Vegaaneja voi halutessaan luokitella monilla tavoin, mutta harva vegaanikaan mahtuu minkään tietyn kategorian alle. Vegaanit eivät ole yhtenäistä massaa, jolla olisi yhtenevä maailmankuva, vaan he ovat mitä erilaisimpia yksilöitä, jotka kaikki ovat kuitenkin syystä tai toisesta ryhtyneet vegaaneiksi.

Eläinten hyväksikäyttöön liittyvät eettiset ongelmat ovat todennäköisesti suurin yksittäinen syy veganismin omaksumiseen. Ekologiset syyt (ks. Ruokavalion ympäristövaikutukset -esite) ovat joillakin puolestaan se tärkein seikka. Vegaaniksi aletaan myös terveyssyistä sekä uskonnollisista tai spiritualistisista (esim. joogit) syistä.

Veganismi liittyy myös ihmisoikeuksiin. Eläinten rehuksi menee 40 % maailman viljasadosta vilja kelpaisi myös ihmisten ravinnoksi. Lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita syövä ihminen vaatii moninkertaisen maa-alan ruoantuotannolleen, koska ravintoa menee ”hukkaan”, kun se kierrätetään eläinten kautta.

2. Entä fennovegaani?

Fennovegaaniksi kutsutaan henkilöä, joka pyrkii kuluttamaan vain lähialueella tuotettuja tuotteita. Suomessa asuva vegaani käyttää tällöin lähinnä kotimaisia tuotteita. Koska Suomen kasvivalikoima on erityisesti proteiinirikkaiden kasvien osalta vielä melko suppea, Suomessa ei tiettävästi ole yhtään vegaania, joka olisi täysin fennovegaani. Kuitenkin useat vegaanit, jotka haluavat huomioida tuotantoeläinten lisäksi myös ympäristön ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin, pyrkivät fennoveganismiin.

Fennovegaaneja kutsutaan myös lähialuevegaaneiksi, koska he syövät vain lähialueella tuotettua ruokaa, jolloin ruoan kuljettamisesta aiheutuva ympäristön kuormitus on minimaalista ja he voivat olla varmempia siitä, että tuotteen valmistus on tapahtunut muutenkin eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Lisätietoa fennoveganismista löytyy täältä.

3. Mitä vegaanit syövät?

Vegaaniliiton Mitä vegaanit syövät? -esite.

4. Vegaani-sanan alkuperä

Donald Watson kirjoitti vuonna 1944: Meidän tulisi tarkkaan harkita, millä nimellä ryhmäämme, lehteämme ja meitä itseämme pitäisi kutsua. 'Maidottomasta ruokavaliosta' on tullut yleisesti ymmärretty käsite, mutta se - kuten myös 'non-lakto' - on liian kielteinen. Sitä paitsi siitä ei käy ilmi, että vastustamme munien käyttöä ravinnoksi. Tarvitsemme nimen, joka korostaa enemmän sitä, mitä syömme, kuin sitä, mitä emme syö. Koska sanat 'vegetaristi' ja 'fruitariaani' liittyvät jo yhteisöihin, jotka sallivat lehmien ja siipikarjan 'hedelmät'(!), meidän täytyy keksiä uusi sopiva sana. Kun tälle lehtemme ensimmäiselle numerolle piti antaa jokin nimi, päätin käyttää otsikkoa 'The Vegan News' ('Vegaaniuutiset'). Jos otamme käyttöön tämän, niin ruokavaliomme tulee pian tunnetuksi VEGAANIruokavaliona, ja me kohoamme VEGAANIEN arvoon.

Käsite vegan on koostettu ottamalla alkuosa "veg" ja loppu "an" sanasta vegetarian, joka kuvaa sitä, kuinka vegaanit aloittavat samalla periaatteella kuin vegetaristit, mutta vievät sen käytännössä kunnolla loppuun asti.

B. Eläinten oloista

1. Millaiset olot tuotantoeläimillä on?

Nykyisin tuotantoeläimiä kasvatetaan hyvin teollisissa ja luonnottomissa oloissa. Ahtaus ja stressi ovat arkipäivää intensiivisessä eläintenkasvatuksessa. Tilakoko on kasvanut, joten eläimille ei riitä yksilöllistä hoitoa. Jalostuksen ja liikkumattomuuden takia useat sairaudet ovat yleistyneet. Ympäristö on virikkeetön eivätkä eläimet pysty elämään lajilleen tyypillisellä tavalla. Eläimet nähdään vain tuotantovälineinä eikä itseisarvoisina olentoina. Eläinten tarkoitus on vain tuottaa ihmisille ravintoa ja rahaa. Lyhyt ja luonnottomissa oloissa eletty elämä päättyy teuraskuljetuksen jälkeen teurastamolla.

2. Miten tuotantoeläimet teurastetaan?

Pelkästään Suomessa teurastetaan päivittäin 150 000 eläintä ihmisten ruoaksi. Maailmassa on tällä hetkellä noin 20 miljardia tuotantoeläintä. Teurastamot ovat yleensä suuria. Koska eläimiä on massoittain, aikaa ei ole eläinten yksilölliseen kohteluun. Kiire, ahtaus ja kovakourainen käsittely kuuluvat niin odotteluvaiheeseen kuin itse teurastusvaiheeseenkin. Eläimiä stressaa myös koneiden melu, veren ja sisälmysten haju, muiden eläinten huudot sekä eläinten keskinäiset tappelut. Sähköpiiskan käyttö on periaatteessa kielletty, mutta sitä silti käytetään usein eläimiä siirrettäessä paikasta toiseen. Teurastusvauhti on nopea, esim. sikoja teurastetaan 300 tunnissa ja siipikarjaa jopa 6000 eläimen tuntivauhdilla.

EU-maissa eläimet on tainnutettava ennen kuin ne varsinaisesti tapetaan eli kaulavaltimo leikataan ja veret lasketaan pois. Yleisin tainnutusmenetelmä on sähkövirta, joka nykytiedon valossa aiheuttaa kipua ennen kuin eläimeltä lähtee taju. Sioille annetaan sähköisku ohimoille asetettavien elektrodien kautta. Myös hiilidioksiditainnutusta käytetään, mutta se puolestaan saattaa aiheuttaa joillekin eläimelle paniikinomaisen reaktion.

Naudat tainnutetaan ampumalla tainnutuspistoolilla. Sen jälkeen kurkku viilletään auki ja veret lasketaan pois. Yleensä tämä on melko nopea ja kivuton tainnutustapa, mutta aina ampuminen oikeaan paikkaan ei onnistu. ”Inhimillisiä” virheitä voi tulla myös myöhemmin teurastusvaiheessa.

Teurastus on hyvin tehdasmaista myös Suomessa, erityisesti siipikarjan kohdalla. Linnut nostellaan kuljetuslaatikoista pois ja laitetaan roikkumaan jaloistaan metallikoukkuihin. Käsittely on kiireistä ja kovakouraista, minkä takia osalta linnuista murtuu siipiluita. Roikkuvat linnut kuljetetaan liukuhihnaa pitkin tainnutusaltaaseen, johon on johdettu sähkövirtaa. Tämän jälkeen linnuilta aukaistaan kurkku. Mikäli lintu on rimpuilemalla välttänyt sähkövirran, se on tajuissaan kurkun viillon aikana.

Useimmissa länsimaissa lain mukaan eläimet on tainnutettava ennen teurastusta, mutta useissa maissa tästä saa poiketa uskonnollisista syistä. Juutalaisten uskonnon mukaan lihan tulee olla kosher-lihaa ja islaminuskoisilla puolestaan halal-lihaa. Kummassakin tapauksessa eläin tapetaan valuttamalla siitä veret eläimen ollessa tajuissaan. Suomessa kosher- ja halal-teurastus tehdään niin, että tainnuttaminen ja veren valutuksen aloittaminen tehdään samaan aikaan. Suomeen saa kuitenkin tuoda perinteisillä kosher- ja halal-menetelmillä teurastettua lihaa. Useissa EU- maissa tainnutusta ei noudateta ei-uskonnollistenkaan teurastusten yhteydessä.

3. Eläinkuljetukset?

Suomessa eläinten teurastaminen on keskitetty yhä harvempiin teurastamoihin. Tämän takia eläinten matka teurastamolle saattaa kestää jopa 16 tuntia. Suomesta ei tällä hetkellä viedä eikä Suomeen tuoda teuraseläimiä muista maista. Suomessa eläinkuljetukset ovat valvotumpia kuin esim. Etelä-Euroopan maissa. Ongelmia on kuitenkin meilläkin, esim. toisilleen vieraita sikoja laitetaan samaan kuljetusautoon tai teurastamon navettaan, mikä aiheuttaa tappeluita.

Pitkin Eurooppaa kuljetetaan kuitenkin valtavia määriä eläimiä. Eläin voi joutua olemaan kuljetusautossa yhteensä jopa 100 tuntia (esim. Britanniasta Italian kautta Kreikkaan). Osa eläimistä kuolee matkalla vedenpuutteeseen, kuumuuteen tai jäädessään muiden jalkoihin. Kuljetusmatkat ovat hyvin stressaavia ja rasittavia, vaikka välillä olisikin lepotaukoja. Lastaus- ja purkuvaiheessa voidaan käyttää hakkaamista, potkimista ja sähköpiiskaa.

4. Mitä pahaa on...

a) sikojen oloissa?

Sioista suurin osa pidetään pihatoissa, joissa siat pääsevät liikkumaan. Ongelmana on kuitenkin mm. ahtaus ja stressi, joka saa siat esim. puremaan toistensa häntiä. Joissakin maissa sioilta katkotaan tämän takia hännät, mutta Suomessa näin ei tehdä. Lihasiat pidetään ryhmäkarsinoissa, joissa yhtä satakiloista sikaa kohden on tilaa noin neliömetri. Stressiä aiheuttaa myös melu ja virtsan sekä ulosteiden aiheuttama haju. Ammoniakkihöyry voi myös vahingoittaa sikojen keuhkoja.

Joissain sikaloissa emakot pidetään häkeissä, jotka ovat vain hieman niitä suurempia. Vuodesta 2013 lähtien EU:n alueella saa pitää emakoita yksittäishäkeissä vain porsimisen aikana. Porsaat viedään teurastamolle 4,5-6 kuukauden ikäisinä. Karjuporsaat yleensä kastroidaan – ilman kivunlievitystä, puudutusta tai nukutusta – jotta lihaan ei kehittyisi uroshormonien aiheuttamaa sivumakua. Useissa Euroopan maissa porsaat pidetään vieroitusvaiheessa ahtaissa, päällekkäin pinotuissa häkeissä. Esim. Tanskassa, josta tulee Suomeen huomattava määrä tuontilihaa, tämä on yleinen käytäntö.

Luomusioista osa pääsee jaloittelemaan, ja vuodesta 2011 alkaen kaikkien luomusikojen on päästävä kesäisin ulos.

Luonnossa sika käyttäytyisi hyvin pitkälti sukulaisensa villisian tavoin. Nykyisen kaltaisessa eläintuotannossa sikojen lajityypillinen käyttäytymien on kuitenkin täysin mahdotonta. Suomessa teurastetaan vuosittain reilut kaksi miljoonaa sikaa.

b) broilerikasvattamoissa?

Broilerit ovat lihantuotantoa varten kasvatettavia kanoja. Broilerintuotannossa käytetään nopeasti raskasrakenteiseksi kasvavaa, jalostuksella aikaansaatua kanarotua. Linnut kasvatetaan tuhansien yksilöiden ryhminä suurissa halleissa, joissa on yleensä n. 20 000 lintua. Lintuja on n. 20 neliömetriä kohden. Valot pidetään päällä koko ajan, 23 tuntia vuorokaudessa tai jaksoittain, jotta broilerit söisivät mahdollisimman paljon. Niiden lihasmassa on jalostettu kasvamaan niin nopeasti, että jalat eivät kestä vartalon painoa. Siksi kaikki broilerit kärsivät kroonisesta jalkakivusta, jopa luunmurtumista. Nälkäkuolemat ja sydänkohtaukset ovat myös melko yleinen kuolinsyy.

Broilerit teurastetaan viiden viikon ikäisinä. Suomessa teurastetaan vuosittain n. 44 miljoonaa broileria, mutta määrä on kasvussa lisääntyneen kysynnän takia.

c) kananmunien tuotannossa?

Suomessa on munantuotannossa noin kolme miljoonaa kanaa. Suurin osa kananmunista tuotetaan tavanomaisissa häkkikanaloissa. Kanat joutuvat viettämään koko elämänsä kaltevalla verkkopohjalla. Tilaa yhtä eläintä kohden on vain noin A4-paperiarkin verran. Liikunnan puutteen vuoksi kanojen luusto jää hauraaksi, minkä vuoksi kanat saavat helposti murtumia sekä häkissä että käsittelyn ja kuljetusten aikana. Perinteiset häkit poistuvat 2012 mennessä ja tilalle tulevat virikehäkit. Myös virikehäkki on ahdas ja käyttäytymisongelmia aiheuttava elinympäristö.

Lattiakanaloissa tuotetaan niin sanottuja vapaiden kanojen munia. Kanat pidetään sisätiloissa ympäri vuoden. Tilaa on yhdeksää kanaa kohti neliömetrin verran, joten lattiakanaloissakin on hyvin ahdasta. Tämä johtaa siihen, että osa kanoista alkaa nokkia lajitovereitaan. Suuret eläinmäärät estävät sen, että kanat voisivat muodostaa luonnollisia parvia, missä on selvä hierarkia ja yksilöt tunnistavat toisensa. Lattiakanaloissa myös ilmanlaatu on usein huonompi.

Munijakanat teurastetaan noin puolentoista vuoden ikäisinä. Tuotannosta poistettaville kanoille ei juuri ole jatkokäyttöä elintarviketeollisuudessa, vaan useimmiten ne kaasutetaan kanalan pihaan ajetussa hiilidioksidikontissa ja ruhot päätyvät turkiseläinten rehuksi. Munantuotannon sivutuotteena tulevat kukonpojat tapetaan pian kuoriutumisen jälkeen kaasulla tai silppurilla.

Lisätietoa aiheesta Animalian siipikarja -sivuilta.

d) maidontuotannossa?

Naudanlihan ja maidon tuotanto ovat samaa teollisuutta, jonka tarkoituksena on saada naudoista irti mahdollisimman paljon taloudellista hyötyä. Suomessa on reilu miljoona nautaa. Lihanaudoista ja lypsykarjasta osa pidetään ympäri vuoden sisätiloissa. Lihakarjan kasvatuksessa käytetään lypsyrotujen sonnivasikoita ja lihakarjarotuja. Navetoista 86 % on parsinavettoja, missä naudat elävät kaulastaan kiinni kytkettyinä. Tilaa on niin vähän, että ne pystyvät ottamaan vain muutaman askeleen eteen tai taakse. Loput navetoista on pihattonavettoja, joissa naudoilla on mahdollisuus liikkumiseen. Vuonna 2006 tuli voimaan uusi eläinsuojelulaki, jonka mukaan nautojen on päästävä kesäisin ulos tai muuten jaloittelemaan.

Lehmät tuottavat maitoa jälkeläisilleen samoin kuin ihmisetkin. Jotta maidontuotanto pysyisi koko ajan käynnissä, lehmän on synnytettävä joka vuosi. Lehmät saatetaan raskaaksi useimmiten keinohedelmöityksellä. Luonnossa lehmä imettäisi vasikkaansa noin vuoden ajan, mutta maitoteollisuus estää sen, koska maito halutaan ihmisten juotavaksi. Vasikka erotetaan emostaan yleensä heti syntymän jälkeen.

Heikoimmat vasikat teurastetaan mahdollisimman pian. Teurastettujen vasikoiden vatsasta otetaan renniiniä, jota käytetään juoksutteena juuston valmistuksessa. Suomessa poikavasikoita kasvatetaan syöttöhärkinä ja ne teurastetaan lihoiksi noin 1-2-vuoden ikäisinä ”mulleina”. Osa poikavasikoista jätetään siitossonneiksi. Ne elävät elämänsä eristyksissä astuen kangas'lehmiä' ja kumiputkia.

Maidontuotantoa varten kasvatettavat tyttövasikat jätetään eloon. Ne kasvatetaan maidonkorvikkeilla ja 18-24 kuukauden ikäisinä ne joutuvat lypsylehmiksi jatkuvaan raskauskierteeseen. Jalostuksen seurauksena lehmillä on mm. niin painavat utareet, että ne eivät välttämättä pärjää ilman utareliivejä. Myös esim. nännipolkemat, jalka- ja nivelongelmat sekä sorkkasairaudet ovat yleisiä. Lehmät teurastetaan noin 5-vuotiaina, kun maidontuotanto laskee. Luonnollinen elinikä olisi noin 20 vuotta.

Lihan- ja maidontuotanto ovat samaa teollisuutta, naudanlihasta 90 % tulee lypsykarjatiloilta.

Ks. myös 10 myyttiä maidosta -esite

e) juottovasikoiden tuotannossa?

Kymmeniä vuosia sitten juottovasikalla tarkoitettiin vasikkaa, jota hoidettiin hyvin. Nykyisin termi kuitenkin tarkoittaa ns. valkoista vasikanlihaa. Vasikat kasvatetaan pienissä hämärissä karsinoissa, joissa ne eivät mahdu kääntymään eivätkä makaamaan jalat ojennettuina. Niiltä estetään liikunta, jotta liha pysyisi mahdollisimman pehmeänä. Lattiana niillä on ritilä, joka on liukas ulosteen ja virtsan takia. Ruoaksi vasikoille annetaan lähinnä vain maitoseosta, jotta niille kehittyisi anemia. Näin lihasten väri saadaan mahdollisimman vaaleaksi. Osa vasikoista kuolee ennen teurastusikää, loput teurastetaan 4-8 kuukauden ikäisinä. Monet vasikat ovat tällöin jo niin heikkoja, että ne eivät pysty edes seisomaan.

Joka viides EU:n alueella oleva vasikka päätyy juottovasikaksi. Suomessa ei saa kasvattaa valkoista vasikanlihaa, mutta sitä tuodaan Suomeen mm. Ranskasta. Monissa suomalaisissa ravintoloissa valkoista vasikanlihaa on tarjolla juottovasikka-nimellä.

f) metsästyksessä?

Ks. Vegaiassa 1/2004 julkaistu metsästyksen epäkohtia käsittelevä juttu Tulilinjalla miljoonat eläimet - huvin vuoksi.

g) kalastuksessa?

Suomessa tapetaan vuosittain miljardeja kaloja. Tutkimusten mukaan kalat kokevat kivun nisäkkäiden tavoin. Kalojen iho on hyvin herkkä. Kalastustavasta riippuen kalat kuolevat eri tavoin kuten tukehtumalla. Tonnikalat laitetaan 0-asteiseen vesisäiliöön, jossa ne paleltuvat kuoliaiksi. Pienimuotoisesti kalastetaan myös esim. virvelöimällä – tällöin koukku aiheuttaa kipua, mutta itse tappaminen tapahtuu melko nopeasti.

Maailman meret ovat monin paikoin ylikalastettuja ja useat lajit ovat sukupuuton partaalla. Vaarassa ovat myös monet kalaravinnosta riippuvaiset lajit, kuten valaat ja hylkeet. Ajoverkkoihin kuolee myös delfiinejä, merilintuja, kilpikonnia ja kaupallisesti merkityksettömiä lajeja. Ajoverkot myös vaurioittavat merenpohjaa jopa niin pahasti, että kasvillisuus ja eläimistö ei koskaan toivu entisen kaltaiseksi. Eläimiä kuolee myös ajelehtimaan jääneisiin verkkoihin ja koukkuihin.

Kalasaaliista noin kolmannes tuotetaan kasvattamalla kaloja altaissa. Kalankasvatus on merkittävä vesistöjen rehevöittäjä. Kasvatuksessa käytetään myös esim. antibiootteja, joiden vaikutusta luontoon ei vielä tunneta. Maailman kalasaaliista hyvin suuri osa menee eläinten rehuksi.

i) turkiksissa ja nahassa?

Nahan ja turkiksen välillä ei fyysisesti katsottuna ole mitään eroa – molemmat ovat eläimen ihoa. Turkiseläinten kasvatukseen liittyvistä ongelmista löytyy tietoa mm. Eläinsuojeluliitto Animalian ja Oikeutta Eläimille -yhdistyksen sivuilta. Turkiseläimiä kasvatetaan yleensä vain turkiksen takia. Nahan epäeettisyys voi olla vaikeammin hahmotettavissa, koska nahalla on ”lihateollisuuden sivutuotteen” leima.

Eläinten osien yhteenlaskettu arvo ratkaisee kuinka kannattavaa eläinten kasvatus on. Suurin osa teuraseläimestä saatavasta tuotosta tulee lihasta, mutta nahka on lihan jälkeen toiseksi arvokkain ruhon osa. Esim. naudanruhon rahallisesta arvosta nahan osuus on n. 10 %. Muiden sivutuotteiden (luut, sisäelimet ym.) yhteenlaskettu rahallinen arvo on n. 20 %.

Suurin osa nahkatuotteista on peräisin teuraseläimistä, jotka ovat eläneet tehdasmaisissa tehomaatalouden oloissa. Liha-, maito- ja nahkateollisuus ovat siis samaa teollisuutta. Maailman suurimmista lihantuottajista monet jatkojalostavat nahat omissa nahkatehtaissaan. Nahkateollisuus linkittyy maidontuotantoon mm. siten, että nuorten vasikoiden pehmeä nahka on haluttua raaka-ainetta. Lehmän on synnytettävä vuosittain, jotta maidontuotanto pysyy käynnissä. Vasikat teurastetaan usein jo parin kuukauden ikäisinä. Osa vasikannahoista on puolestaan peräisin syntymättömistä vasikoista. Ne on joko abortoitu nahan takia tai ne tapetaan emänsä teurastuksen yhteydessä.

Nahkateollisuus käyttää niin tehotuotannossa olevia eläimiä kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin mm. sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esim. kengurunnahkaa käytetään mm. urheilujalkineissa. Noin kolmannes eksoottisten eläinlajien nahoista on peräisin uhanalaisista eläimistä.

Nahantuotanto saastuttaa myös ympäristöä. Eläinten kasvatus aiheuttaa ympäristöongelmia, kuten myös nahkatavaroiden valmistus. Nahkaa mm. liotetaan, muokataan ja värjätään sekä käsitellään useilla kemikaaleilla. Valtaosa nahkatavaroista käsitellään kromilla. Tällöin ympäristöön pääsee useita myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, sinkkiä, formaldehydiä, väriaineita ja muita syanidipohjaisia yhdisteitä. Energian suurkuluttajana nahkateollisuus on samaa luokkaa alumiini-, paperi-, teräs-, sementti- ja öljyteollisuuden kanssa.

Nahkatuotteet ovat periaatteessa biologisesti hajoavia, mutta parkitsemisaineen päätehtävänä on kollageenisäikeiden stabiloiminen niiden biologisen hajoamisen ehkäisemiseksi. Keinonahkatuotteet eivät aina ole ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta tulevaisuudessa tilanne on toivottavasti aina niin. Esim. USA:ssa on myynnissä kenkiä, joiden raaka- aineena on käytetty kierrätettyjä muovipulloja ja autonrenkaita. Kenkiä voi toki valmistaa myös kasvikuidusta.

j) lampaiden kasvatuksessa ja villassa?

Lampaita kasvatetaan erityisesti villan takia, mutta lihantuotanto ja teurastus ovat erottamaton osa lampaankasvatusta. Lampailla, kuten kaikilla muillakin tuotantoeläimillä, on luonnoton elämä ja niitä odottaa ennenaikainen kuolema.

Monissa maissa, kuten Suomessa, lammastilat ovat melko pieniä. Suomessa myytävistä villavaatteista vain muutama prosentti on valmistettu kotimaisesta villasta. Noin 80 % maailman tekstiiliteollisuudessa käytettävästä villasta tuotetaan Australiassa. Australialaisella lammasfarmilla on keskimäärin 5000 lammasta. Lampaiden kuolleisuus on korkea, jopa 40 % karitsoista kuolee kahden ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Joka vuosi Australiassa noin kymmenen miljoonaa karitsaa kuolee jo muutaman päivän ikäisinä, mikä johtuu lähinnä ylisuurista lammasmääristä ja epäpätevistä hoitajista.

Valtaosa Australiassa kasvatettavista lampaista on merinolampaita (lammasrotu). Merinolampaan iho on jalostuksen tuloksena luonnottoman poimuinen, jotta lampaista saisi mahdollisimman paljon villaa. Ihopoimujen suojassa viihtyy loisia, joten tämän takia lampaat kylvetetään hyönteismyrkkyaltaissa. Yleinen toimenpide on myös ilman puudutusta tehtävä mulesing, missä osa peräaukkoa ympäröivästä ihosta leikataan pois. Jäljelle jää kivulias, verinen haava, jonka paraneminen kestää viikkoja. Kipu vaikeuttaa lampaiden liikkumista.

Lampaille tehdään myös muita kivuliaita ja tuskallisia toimenpiteitä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Esim. karitsojen kastrointi, häntien katkaisu ja hampaiden hiominen ovat yleisiä toimenpiteitä niin Australiassa kuin muissakin suurissa lampaankasvatusmaissa.

Vaikka monet maailman lampaat saavatkin vielä elää laitumilla, tilanne on valitettavasti muuttumassa. Iso-Britanniassa ja Australiassa lampaankasvatus on paikoin jo alkanut muistuttaa vastaavanlaista tehdasmaista tehomaataloutta, kuin muidenkin tuotantoeläinten kasvatus on. Jotta lampaistakin saataisiin kaikki mahdollinen hyöty irti, karitsojen annetaan imeä emonsa maitoa vain rajoitetun ajan, minkä jälkeen ne eristetään emostaan, juotetaan maidonkorvikkeilla ja pidetään sisätiloissa.

Luonnossa lampaat kasvattaisivat juuri sen verran villaa kuin sääolojen takia olisi tarpeen, mutta ihmisen tekemän jalostuksen seurauksena asia ei enää ole näin. Luonnottoman suuri villamäärä ei myöskään putoa itsestään karvanlähtöaikana, kuten lampaiden esi-isillä tapahtui. Villaa on jopa puolet lampaan ruumiinpainosta. Useat lampaat kuolevat lämpöhalvaukseen. Toisaalta vuosittain kuolee miljoona lammasta kylmyyteen, jolle ne altistuvat keritsemisen jälkeen. Keritsemistahti on kiivas ja lampaat saattavat vahingoittua. Esim. Australiassa on kerrottu tapauksista, joissa keritsijä on vahingossa leikannut puolet lampaan kasvoista irti tai nylkenyt sukupuolielimet pois, eikä vammojen hoitamiseksi ole sen jälkeen tehty mitään.

Iso-Britannian villasta noin kolmannes on "nahkavillaa," joka on irrotettu teurastettujen lampaiden ja karitsojen nahasta. Lampaat on käytetty villantuotannossa loppuun noin nelivuotiaina, jolloin ne joutuvat teurastamolle. Niistä saadaan sitten niin villaa, lampaanlihaa kuin lampaannahkojakin. Monille australialaisille ja uusiseelantilaisille lampaille matka teurastamolle tarkoittaa viikkojen mittaisia teuraskuljetuksia laivalla esim. entisen Neuvostoliiton maihin. Matkan aikana joka kolmas lammas kuolee nälkään, janoon, kylmyyteen, kuumuuteen tai salmonellaan. Osa lampaista tukehtuu hengiltä. Niitä, jotka selviävät teuraskuljetuksesta hengissä, odottaa teurastus.

Tekstiiliteollisuus käyttää lampaanvillan lisäksi myös muiden eläinten villaa. Villantuotannossa käytetään myös esim. angorakaneja, angoravuohia, kashmirvuohia, kameleja ja laamoja. Myös näiden eläinten kasvatukseen ja kohteluun liittyy ongelmia. Esim. angorakanit kasvatetaan pienissä häkeissä ja kashmirvuohet joutuvat elämään sidottuina kahden tolpan väliin, jotta niistä voi säännöllisesti ja helposti kiskoa karvaa irti.

Lisätietoa lampaiden kasvatuksesta ja villasta voit lukea Vegaaniliiton Painettu villaisella: tiesitkö tämän lampaista? -esitteestä.

k) untuvissa?

Noin puolet untuvista on peräisin elävältä kynityistä hanhista ja ankoista. Linnut kynitään kahdeksan viikon välein, yhteensä kolmesta viiteen kertaan ennen teurastamista. Kynimisen ajaksi linnut nostetaan riippumaan päästään ja niiden jalat sidotaan yhteen. Linnut ovat tajuissaan koko kynimisen ajan, ja luonnollisestikin yrittävät rimpuilla tilanteesta pois. Myös kova työtahti vahingoittaa lintuja. Elävältä kynimistä tehdään erityisesti Unkarissa, Puolassa ja Kiinassa. Osa linnuista laitetaan muutamaksi viimeiseksi viikoksi pakkoruokintaan, jotta niiden maksa laajenisi sairaalloisesti, ja niistä saataisiin hanhenmaksaa.

Pehmeää ja kuohkeaa untuvaa saadaan vain vesilinnuista, joten esim. helposti litistyviä kanojen untuvia ei käytetä vaate- ja tyynyteollisuudessa. Suomessa ei kerätä talteen teurastettujen kanojen untuvia ja höyheniä. Koristehöyhenet ovat yleensä peräisin Aasiassa teurastetuista kanoista, joita on kasvatettu hyvin tehdasmaisissa ja luonnottomissa oloissa.

Luonnonvaraisista linnuista, kuten haahkoista saadaan myös untuvia. Haahkanuntuva kerätään yleensä lintujen pesistä pesinnän jälkeen, eikä sen keruu vahingoita lintuja. Mikäli untuvia kerätään aiemmin, munat saattavat vahingoittua. Ampumalla saadaan luonnonvaraisista linnuista myös höyheniä ja sulkia.

l) hunajassa?

Hunajan tuotanto on melko luonnonmukaista, mutta siinä kuolee mehiläisiä. Loppukesällä mehiläishoitaja kerää hunajan eli mehiläisten itselleen keräämän talviravinnon pois. Luonnollisestikin mehiläiset yrittävät estää sen. Hunajan tilalle annetaan vesi-ruokosokeriliuosta. Ruokosokeria tuodaan mm. Etelä-Amerikasta.

Tarhamehiläinen on tuotu suomeen tarhausta varten. Vaikka se on tulokaslaji ja tarhoilta on karannut luontoon yhdyskuntia, ekologien mukaan niistä ei ole aiheutunut alkuperäisluonnolle haittaa. Mehiläistarhojen lähellä on tiukemmat rajoitukset mm. torjunta-aineiden käytölle, joten lähialueen lajit ennemminkin hyötyvät mehiläistarhauksesta. Mehiläisten suorittaman pölytystyön arvo on myös mittava. Näin ollen mehiläistarhauksesta on ihmisen lisäksi hyötyä myös muille eläimille sekä luonnolle ainoiksi mahdollisiksi kärsijöiksi jäävät vain itse tarhatut mehiläiset.

Ulkomailla hunajantuottajat leikkaavat usein kuningattarelta siivet, jotta se ei pääse karkaamaan pesästä. Suomessa mehiläiskuningattarilta ei yleensä katkaista siipiä. Syy, miksi kuningatar haluaisi lähteä, on se, että luonnossa vanha emo lähtee nuorten mehiläisten kanssa perustaman uutta pesää. Mehiläistarhaajat jakavat yleensä tällaisen pesän kahtia.

Hunajan lisäksi muita mehiläistuotteita ovat mehiläisvaha, propolis eli kittivaha, siitepöly, kuningatarhyytelö ja mehiläismyrkky.

m) silkissä?

Silkintuotannossa tapetaan erittäin suuria määriä eläimiä. Silkkiperhosen toukka kehrää itselleen kotelon, jonka sisällä se käy läpi muodonmuutoksen aikuiseksi perhoseksi. Ihminen käyttää raaka-aineena tätä silkkilankaa. Kotelon silkkilangat katkeilevat, kun perhonen tulee ulos kotelosta. Estääkseen tämän, ihminen tappaa toukat niiden vielä ollessa kotelossa. Näin saadaan pidempiä silkkilankoja. Yleisimmät tappokeinot ovat kuumentaminen auringossa tai uunissa, tukehduttaminen vesihöyryllä ja keittäminen.

Tutkimusten mukaan silkkiperhostoukan elimistö tuottaa fyysisenä reaktiona kipuun samankaltaisia aineita kuin ihmisen elimistö. Silkkiperhosen toukkia on tapettava 1500, jotta saadaan sata grammaa silkkiä.

5. Mitä tarkoittavat eläinten oikeudet?

Eläimet ovat itsessään arvokkaita olentoja, aivan kuin ihmisetkin. Eläinten oikeuksissa ei kuitenkaan ole kysymys ihmisoikeuksien vaatimisesta eläimille. Sen sijaan eläimille halutaan taata oikeus elää ilman, että niitä riistetään ja sorretaan. Lisää eläinten oikeuksista löytyy Oikeutta eläimille -yhdistyksen sivuilta.

6. Onko ötököilläkin oikeuksia?

Puhuttaessa eläinten oikeuksista ei huoli hyönteisten oloista tai oikeuksista ole yleensä päällimmäisenä. Useimmat vegaanit kuitenkin haluavat elää niin, että mahdollisimman harvan eläimen tarvitsee kärsiä. Miksi tappaa hyönteisiäkään tarpeettomasti? Siksi vegaani ei käytä esim. hunajaa ja silkkiä.

Hyönteisten kyvystä tuntea kipua ei tiedetä vielä paljoa. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että silkkiperhostoukkien elimistö tuottaa fyysisenä reaktiona kipuun samankaltaisia aineita kuin ihmisen elimistö. Vaikka emme voi tietää, miten toukat kokevat kivun, voimme miettiä, onko oikein tappaa joukoittain eläviä olentoja esim. sellaisen yleellisyystuotteen kuin silkin takia. Tosiasia kuitenkin on, että vegaanitkin tappavat välillisesti lukuisia hyönteisiä (esim. syömällä kasviksia, joiden viljelyssä on kuollut eläimiä).

7. Entä luomumaidon ja -munien tuotanto?

Luomueläintuotanto on toki parempi vaihtoehto kuin tavanomainen tehoeläintuotanto. Luomunavetassa lehmien ei tarvitse poikia parressa ja eläinten on lisäksi päästävä kesäisin ulos, toisin kuin tehotuotantolehmien, jotka elävät pihatoissa.

Luomussakin on kuitenkin omat ongelmansa. Pääsääntöisesti lehmien täytyy luomutilalla olla pihatossa, mutta pienet tilat saavat poikkeusluvalla pitää eläimiä parressa kytkettyinä. Sonnivasikoilla on yleensä sama kohtalo kuin tehotuotantosonneilla, eli ne tapetaan alle parivuotiaana eivätkä luomulehmätkään kuole vanhuuteen.

Luomutiloilla vasikka vieroitetaan emostaan yleensä hieman myöhemmin kuin tehotuotannossa. Tämä on kuitenkin jopa tuskallisempaa vasikalle ja emolle, jotka ehtivät kiintyä toisiinsa enemmän kuin jos ne erotettaisiin heti. Luontaisissa olosuhteissa emo vieroittaisi vasikkansa sen ollessa noin 11 kuukauden ikäinen.

Luomukanoja pidetään tilassa, jossa on viisi kanaa neliöllä. Lattiakanalassa kanoja on yhdeksän neliömetriä kohden. Kanoilla on pesä, mutta ei mitään yleensä mitään pesäntekomateriaalia, mikä olisi kanoille tärkeää. Kanojen on kuitenkin päästävä kesäisin ulos, toisin kuin tehotuotannossa.

Kaupoista ostetut luomumunat tulevat yleensä isoilta luomutiloilta, joissa voi olla tuhansia kanoja. Suurissa kanaloissa kanat eivät pysty tunnistamaan lajikumppaneitaan, jolloin syntyy tappeluita. Luomukanojen kohdalla kukkotipujen kohtalo on sama kuin tehotuotannossakin: kukot tapetaan heti kuoriutumisen jälkeen.

Luomueläimet kuljetetaan ja teurastetaan samoilla periaatteilla kuin tehotuotannossakin. Munijakanat teurastetaan kun niiden munantuotanto laskee eli noin 1,5-vuotiaina kuten tehotuotannossakin.

Luomusäädöksistä on lisätietoa täällä.

Myös luomutuotannossa kyse on eläinten oikeuksien rikkomisesta: eläimiä pidetään, jotta niistä saadaan tiettyjä tuotteita, ja kun tuotteita ei enää saada, eläimet tapetaan. Valmisruuissa, ravintoloissa tai ruokaloissa käytettävät kananmunat ja maito eivät yleensä koskaan ole luomua. Siten useimmissa käytännön tilanteissa on helpompaa etsiä vegaanivaihtoehto kuin ruoka, jossa maito ja kananmuna ovat luomua.

C. Ravitsemuksesta ja terveydestä

1. Mitä aloittelevan vegaanin on huomioitava?

Vegaaniruokavalion monipuolisuus on kaiken a ja o. Kannattaa tutustua erityisesti vegaaniruokavaliosta kertoviin kirjoihin sekä esim. Vegaaniliiton julkaisemiin esitteisiin. Mitä enemmän tietää asioista, sitä helpompi on olla vegaani. Ajan kanssa kannattaa opetella tekemään maukkaita vegaaniruokia. Vegaaniset tuotteet tulevat tutuksi yllättävän pian, vaikka alussa kauppareissuilla saattaakin vierähtää kauemmin, jos innostuu tiirailemaan kaikenlaisten tuotteiden tuoteselosteita. On suositeltavaa tutustua myös muihin vegaaneihin, esim. tulemalla mukaan Vegaaniliiton toimintaan. Toki jokainen saa halutessaan olla ainoa tuntemansa vegaani, mutta useimmiten samankaltaisten ihmisten tunteminen tekee vegaanina olemisen helpommaksi.

On tärkeää, että sisällyttää ruokavalioonsa heti luotettavan B12- vitamiinin lähteen. B12-vitamiinia saa pillereinä sekä apteekeista että luontaistuotekaupoista. Joihinkin elintarvikkeisiin, kuten moniin kasvimaitoihin, on lisätty B12-vitamiinia. Talvisin on suositeltavaa huolehtia myös riittävästä D-vitamiinin saannista. Apteekeissa myydään D2- vitamiinitippoja, jotka sopivat vegaaneillekin. D3-vitamiini on eläinperäinen (yleensä eristetty lampaan villasta). Muita vitamiineja ja kivennäisaineita voi myös nauttia pillereinä, mikäli ruokavalio ei ole tarpeeksi monipuolinen.

Veganismi on yllättävän helppoa ja vegaaniruokaa saa lähes kaikkialta. Vegaani voi syödä myös ulkona, esim. etnisissä ravintoloissa on useimmiten vegaanivaihtoehtoja. Jos ravintolan listalla ei satu olemaan vegaanista vaihtoehtoa, kokit yleensä valmistavat vegaaniruokaa pyydettäessä (vinkkejä vegaaniruokaa tarjoilevista ravintoloista voi katsoa eläinoikeuswikin ravintolakartoituksesta jossa on kartoitettu joidenkin isompien kaupunkien ravintoloiden tarjontaa). Epäilevät sukulaiset saa vakuutettua, kun tutustuu tarpeeksi aiheeseen ja opettelee perustelemaan, miksi on vegaani. Vegaaniruoalla pärjää mainiosti, kunhan vaan syö tarpeeksi monipuolisesti ja uhraa ruoan terveellisyydellekin ajatuksen.

2. Mitä kaikkien vegaanien tulee muistaa?

Monipuolinen ruokavalio ja B12-vitamiini, muulloin kuin kesällä myös D-vitamiini. Alla on tarkempaa tietoa muutamista vitamiineista ja mineraaleista.

3. Saako vegaani tarpeeksi...

a) B12-vitamiinia?

B12-vitamiinia on kasveissa vain hyvin vähän. Pitkään uskottiin, että merilevät ja käymisen avulla valmistetut soijatuotteet (kuten tempeh ja miso) sisältävät runsaasti B12-vitamiinia. Nämä tuotteet eivät kuitenkaan ole luotettavia vitamiinin lähteitä.

Helppo ja luotettava B12-lähde ovat vitamiinipillerit kuten Betolvex jota myydään apteekeissa (usein se ei ole esillä hyllyssä vaan sitä pitää tiedustella henkilökunnalta). B12:ta valmistetaan bakteeriviljelmällä, joten se ei ole eläinkunnan tuote. Vitamiinipillereiden lisäksi on Suomessakin jo saatavissa B12-vitaminoituja ruokia.

Mullassa on B12:ta tuottavia bakteereja, joten kevyesti pestyistä kotipuutarhan kasviksista tätä vitamiinia saattaa saada merkittäviä määriä. On myös todettu, että joidenkin ihmisten ohutsuolessa syntyy bakteeritoiminnan tuloksena B12:ta, joka elimistön periaatteessa pitäisi pystyä käyttämään hyväkseen.

Mahdollisia B12-lähteitä koskeva tutkimus on edelleen käynnissä, joten lisävalaistusta asiaan saattaa olla tulossa. B12:n viralliset saantisuositukset vaihtelevat maailmalla 1,2 mikrogrammasta 3 mikrogrammaan päivässä. Suurempia määriä ei suun kautta kannata kerralla nauttia, koska elimistö ei pysty niitä käyttämään hyväkseen.

B12-vitamiinin puute saattaa johtaa megaloblastisena anemiana tunnettuun vakavaan sairaustilaan. B12 on myös välttämätöntä hermoston terveydelle, ja krooninen B12:n puute voi lopulta aiheuttaa hermostollisia oireita. Pikkulapsissa puutos voi ilmetä uneliaisuutena ja kehityksen taantumisena tai hidastumisena. Aikuisilla varhaisoireita voivat olla kielen kipeytyminen, heikotus sekä sormien ja varpaiden kihelmöinti ja tunnottomuus. Edetessään tämä tila johtaa selkäytimen korjaantumattomaan rappeutumiseen, jolloin oireina toisinaan on alavatsan kipuja ja oksentelua.

Erityisesti lapsille sekä raskaana oleville ja imettäville naisille on tärkeää, että heidän ruokavaliossaan on luotettavia B12-vitamiininlähteitä.

Jokaisen vegaanin on syytä huolehtia riittävästä B12-vitamiinin saannista heti vegaaniksi ryhtymisestään alkaen, koska B12-vitamiinin pitkäaikaisesta puutoksesta aiheutuvat sairaudet ovat hyvin vakavia ja johtavat lopulta peruuttamattomiin terveydentilan muutoksiin.

b) D-vitamiinia?

Ks. Vegaiassa 3/2004 julkaistu D-vitamiinikausi alkaa - oletko valmis? -juttu.

c) kalsiumia?

Vegaaniliiton esitteet -sivulta löytyy pdf-muodossa 8-sivuinen opas kalsiumista, luustosta ja vegaaniruokavaliosta.

d) rautaa?

Raudasta vegaaniruokavaliossa löytyy lisätietoa Rauta kasvisruokavaliossa -esitteestä.

e) jodia?

Jodin määrä ruoassa riippuu ennen kaikkea maaperän jodipitoisuudesta. Suomen maaperässä jodia on vähän. Ennen vanhaan jodin puute onkin ollut Suomessa yleinen. Pitkäaikainen puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, sen laajentumaa ja struuman. Lapsilla puute aiheuttaa kääpiökasvuisuutta ja henkisen kehityksen jälkeenjäämistä.

Suomalaisten jodin saanti on ratkaistu lisäämällä jodia suolaan ja eläinten rehuihin. Valinta ei ole kovin onnistunut, sillä suolaa pitäisi ylipäätään välttää terveyssyistä ja kaikki eivät käytä eläintuotteita. Myös muun muassa Iso-Britannian maaperässä on niukasti jodia, mutta siellä jodia lisätään vain joihinkin suolamerkkeihin. Brittiläisten vegaanien jodin saannin on todettu olevan niukkaa. Ellei käytä jodioitua suolaa, jodin saanti täytyy turvata käyttämällä merilevää. Merilevää kannattaa syödä silloin tällöin, vaikka jodia saisi suolastakin.

Merilevää voi käyttää myös raskauden aikana, kunhan pitää huolen siitä, ettei saa liikaa jodia. Merilevien jodipitoisuus vaihtelee. Lisää tietoa raskauden aikaisesta ravitsemuksesta löytyy Vegaaniruokavalio raskauden, imetyksen ja lapsuuden aikana -esitteestä.

Ks. myös Vegaiassa 4/2007 julkaistu Saatko riittävästi jodia? -juttu.

f) sinkkiä?

Sinkin imeytyminen muistuttaa raudan imeytymistä, sillä fytaatti ja kalsium haittaavat myös sinkin imeytymistä. Leivän leipominen hiivalla vähentää fytaattia noin 50 % (1), mutta lisäämällä taikinaan esimerkiksi viinietikkaa tai jotain orgaanista happoa (2) fytaatista häviää jopa 90 %. Erityisen tehokas on perinteinen hapanleivän valmistus, joka poistaa lähes kaiken fytaatin. Myös idättäminen vähentää fytaattia siemenistä. Esimerkiksi idätetyt mungpavut ovat hyvä sinkin lähde.

Sinkkisuositus on 7 mg naisille ja 9 mg miehille (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005). Joissain suosituksissa suositellaan vegaaneille tai kasvissyöjille 20 - 30 % suurempaa saantia huonomman imeytymisen vuoksi. Sinkinpuutos kasvissyöjillä on kuitenkin harvinainen, eikä sinkkilisien rutiininomaiseen käyttöön ole tarvetta. Kasvissyöjien sinkin saanti on tutkimuksissa ollut samansuuruista kuin sekasyöjillä. Sinkkiä on runsaasti täysjyväviljatuotteissa ja palkokasveissa.

1. Walsh S: Plant based nutrition and health. UK: The Vegan Society;2003.
2. Orgaanisia happoja ovat esimerkiksi sitruunahappo ja maitohappo.

g) proteiinia?

Proteiinia saa tarpeeksi vegaaniruokavaliollakin. Virallisten suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan ihminen tarvitsee proteiinia päivässä 0,8 g painokiloa kohti. Sekaruokavalio sen sijaan sisältää yleensä proteiinia yli tarpeen, mikä ei ole terveellistä.

Hyviä proteiininlähteitä ovat palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet. Kasvisravinnon perusproteiini tulee täysjyväviljasta. Viljasta saadaan hyvälaatuinen proteiiniseos yhdistämällä se joko palkokasveihin (pavut, linssit, herneet) tai perunaan, sieniin, juureksiin tai muihin vihanneksiin. Kasvikunnan tuotteista soijaproteiinin aminohappokoostumus on ihanteellisin. Useissa kasvikunnan tuotteissa jotain aminohappoa on hyvin vähän, mutta yhdistelemällä eri kasviproteiinin lähteitä saadaan lopputulokseksi hyvälaatuinen proteiiniseos. Näin ollen vegaaniravinnollakin tyydyttyy elimistön proteiinintarve. Kaikkia aminohappoja ei tarvitse saada samasta ateriasta vaan päivän aterioiden kokonaisuudesta.

Tutustumalla ruoka-aineiden proteiinipitoisuuksiin, voi helposti laskea ruoasta saatavan proteiinimäärän. Proteiinipitoisuuksia on taulukoitu täällä.

Ateriaesimerkkejä proteiinin osalta löytyy urheiluesitteestä joka on ladattavissa Vegaaniliiton esitteet -sivulta. Huomaa, että ateriaesimerkkien proteiinisuositus (1,2 g / kg) on korkeampi, koska ateriaesimerkit on suunnattu helpottamaan erityisesti urheilijoiden riittävän proteiininsaannin laskemista.

4. Jaksaako vegaani urheilla?

Kyllä jaksaa! Lue lisätietoa täältä. Lisäksi Vegaaniliiton esitteet -sivulta löytyy 16-sivuinen Veganismi ja urheilu -esite.

5. Pärjäävätkö vauvat ja lapset vegaaniruoalla?

Ks. Vegaaniruokavalio raskauden, imetyksen ja lapsuuden aikana -esite ja Vegaiassa 1/2003 julkaistu Vegaanilasten ravitsemus -juttu.

6. Onko imettäminen vegaanista?

Tietenkin se on. Se ei vahingoita ketään vaan päin vastoin antaa vauvalle elintärkeätä ravintoa. Vegaaniäidit imettävät usein lapsiaan pidempään kuin muut äidit, koska he eivät halua käyttää maitotuotteisiin perustuvia korvikkeita. Soijapohjaisia äidinmaidonkorvikkeita saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Imettämisestä myös Vegaaniruokavalio raskauden, imetyksen ja lapsuuden aikana -esitteessä.

7. Voiko koiraa tai kissaa pitää vegaaniruokavaliolla?

Kasvissyönti ei tietenkään ole tarpeellista kissojen ja koirien itsensä kannalta, mutta siitä koituisi samat edut kuin ihmistenkin kasvissyönnistä: eläinten tappaminen ja luonnon kuormittaminen vähenisi. Koirien totuttaminen lihattomalle ruokavaliolle ei ole mitenkään mahdotonta. Koirien kasvisruokavaliota on käsitelty Vegaiassa 2/05 olleessa Koiran ravitsemus -jutussa.

Kissojen kasvissyönnistä sen sijaan ei olla yksimielisiä. Toiset pitävät sitä mahdottomana, toiset hankalana mutta ratkaistavissa olevana asiana. Kissa on lihansyöjä, joka ei saa kasvisruoasta kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita kuten esimerkiksi tauriini-nimistä aminohappoa. Ratkaisuksi on tarjottu synteettisiä valmisteita, joita on myynnissä ainakin Englannin Vegan Societyssä. Monet suhtautuvat synteettisistä valmisteista tulevan täydennyksen riittävyyteen kuitenkin kielteisesti, katso esimerkiksi Vegaia 4/1995 sekä artikkeli (Gray ym.) jonka johtopäätöksissä vegaaniruokavaliota ei suositella kissoille. Myös Hesyn (Helsingin eläinsuojeluyhdistys) ohjeissa korostetaan eläinproteiinin tärkeyttä kissan ruokavaliossa.

Koirien ja kissojen lihatonta ruokavaliota on käsitelty myös PETAn kotisivulla sekä kirjassa James A. Peden: 'Vegetarian Cats and Dogs'.

Gray CM, Sellon RK, Freeman LM. Nutritional adequacy of two vegan diets for cats. Journal of the American Veterinary Medical Association 2004;225:1670-75.

8. Mitä haittaa on kananmunista ja maitotuotteista?

Aivan kuten lihantuottajat haluaisivat sinun uskovan, että lihansyönti on välttämätöntä, munan- ja maidontuottajat käyttävät valtavia rahasummia munien ja maitotuotteiden terveellisyyden mainostamiseen.

Munissa ja maitotuotteissa on runsaasti kolesterolia ja tyydyttyneitä rasvoja, joita pidetään yhtenä tärkeimmistä sydänsairauksien aiheuttajista. Maitotuotteet ovat suomalaisten suurin tyydyttyneen rasvan lähde. Maitotuotteet sisältävät laktoosia, maitosokeria, mikä voi aiheuttaa ruoansulatusongelmia. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä kyky hajottaa maitosokeria häviää iän myötä. Laktoosi-intoleranssi ei siis ole sairaus, vaan ennemminkin ihmisen normaalitila.

Runsas maidonjuonti on usein pikkulasten anemian taustalla. Maitoproteiinin epäillään myös olevan yhtenä syynä lapsuusiän diabetekseen. Lapsilla maitotuotteet aiheuttavat usein allergioita, joiden oireita ovat ripuli, rohtumat ja ihottumat, astma ja krooninen unettomuus. Maitosokerilla näyttää myös olevan yhteyttä harmaakaihin syntyyn myöhemmällä iällä.

Ks. myös 10 myyttiä maidosta -esite

9. Mutta kala olisi terveellistä?

Ks. Vegaiassa 3/2004 julkaistu Kalako terveellistä? -juttu.

D. Ruoasta, vaatteista ja kosmetiikasta

1. Onko vegaanista jäätelöä tai juustoa?

Vegaanisia jäätelöitä ovat Suomessakin myytävät soija- ja kaurajäätelöt sekä useat mehujäät. Soijajäätelöä valmistavat mm. Ingman (Tofu ice, Pirkka tofujäätelö), Calrshamn meijeri (Tofuline) ja Suomen Kotijäätelö (Tofutuutit). Vegaanista jäätelöä on myös Oatlyn kaurajäätelö (Skånemejerier).

Vegaanisia juustoja ovat useat soijajuustot. Suomessa on myynnissä ainakin Edamer-soijajuustoa ja aamupalajuustotyyppisiä Cheddar ja Mozzarella (Tofutti) -soijajuustoja. Vegaanisia juustoja ovat myös esimerkiksi Cheezly (Redwood), Scheese, Tofucheese, Soymage ja Veganrella, sekä parmesaani-tyyppinen Parmazano.

Jotkut kovat soijajuustot sisältävät kaseiinia, joka on maidon proteiini.

2. Miten kananmunat voi korvata?

Jos reseptiin kuuluu vain muna tai kaksi, ne voi usein jättää pois. Kutakin poisjätettyä munaa kohti kannattaa lisätä pari ylimääräistä ruokalusikallista vettä, jotta kosteus säilyy. Hyviä korvikkeita kananmunalle ovat mm. korppu-, peruna- ja soijajauho, liotetut pellavansiemenet, banaani ja agar-agar-hiutaleet.

Esimerkkejä, miten voi korvata yhden munan

60 grammaa pehmeätä tofua voidaan sekoittaa veteen ja sillä voidaan korvata yksi muna sakeuden lisäämiseksi. Voit myös kokeilla samaa määrää muhennettuja papuja, perunoita tai pähkinävoita.
1/2 banaani soseutettuna
1/2 dl omenasosetta tai jotain muuta soseutettua hedelmää.
1 rkl pellavansiemeniä ja 3 rkl vettä sekoitetaan 2 tai 3 minuutin ajan tai keitetään 10 minuutin ajan tai kunnes haluttu kiinteys on saavutettu.
1 rkl soijajauhoa ja 2 rkl vettä

Ks. myös Vegaia 1/1995.

Ruoanlaitossa pärjää hyvin ilman kananmunaa, mm. kasvispihvit pysyvät kasassa esim. perunajauhojen avulla. Leivonnassa esim. piirakat ja pikkuleivät onnistuvat hyvin kananmunattakin. On todettava, että kakuista ei tule ilman kananmunaa niin kuohkeita, vaikka ne nousevatkin esim. leivinjauheen voimalla ihan tarpeeksi, ja pysyvät koossa esim. soijajauhojen avulla. Ilman kananmunaa leivotun kakun voi kuitenkin syödä paremmalla mielellä!

Kananmunattomia reseptejä:

Vegaaniliiton kananmunattomia reseptejä -esite
oe-foorumin suolaiset reseptit -ketju
oe-foorumin makeat reseptit -ketju

3. Voiko vegaani syödä...

a) leipää? Entä hiiva?

Useat leivät, erityisesti tummat leivät, ovat vegaanisia. Jotkut leivät saattavat sisältää esim. maitojauhetta, piimää, kananmunaa, juustoa tai eläinperäistä emulgointiainetta. Leivän vegaanisuus selviää aina tuoteselosteesta. Osa E-koodeista on mahdollisesti eläinperäisiä, jolloin kannattaa kysyä valmistajalta, onko leipä vegaanista. Sama pätee myös muiden elintarvikkeiden kohdalla.

Hiiva kuuluu eliökunnan luokituksessa yksisoluisiin sieniin, joten se ei ole eläinkunnan tuote eli se sopii vegaaneille.

b) herkkuja?

Vegaaninen ruokavaliokaan ei ole automaattisesti terveellinen tai askeettinen, koska useat herkut ovat vegaanisia. Monet karkit ovat vegaanisia, kuten myös useat tummat suklaat. Perunalastuista ja kekseistä löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja, myös kasviperäistä jäätelöä saa nykyään montaa eri sorttia. Kannattaa siis tutustua herkkujenkin tuoteselosteisiin!

Melko kattava lista vegaanisista herkuista löytyy täältä.

c) valmisruokia?

Ks. Vegaanisia valmisruokia -lista.

d) viinejä?

Viini kirkastetaan käymisen jälkeen. Kirkastuksessa käytettyjä aineita ovat mm.

liivate (tehdään luista)
kalaliima (valmistetaan kalojen uimarakoista)
kaseiini ja kaliumkaseinaatti (maitoproteiineja)
eläinalbumiinit (muna-albumiini ja kuivattu verijauho)

Osan ulkomaisista vegaanisista viineistä tunnistaa niiden etiketissä olevan Vegetarian Societyn myöntämän tunnuksen perusteella. Osa vegaanisista viineistä on myös luomu-viinejä. Valitettavasti viinivuoden ominaisuudet vaikuttavat siihen, valmistetaanko viini vegaanisesti vai ei, joten vegaanisuuden varmistamiseksi on tiedettävä myös tarkka valmistusvuosi.

Suomessa myytävien vegaanisten viinien lista on koottu muutamien ulkomaisten viinimyyjien nettisivujen ja Alkon tietojen perusteella. Lista ei ole täydellinen, koska siitä puuttuvat mm. kotimaiset tilaviinit. Tietojen paikkansapitävyydestä ei voi olla täysin varma, koska viineissä käytettävät apuaineet vaihtelevat vuosittain sadon laadusta riippuen. Tarkimmat tiedot saa aina suoraan maahantuojilta. Vegaanista viiniä saa myös itse tekemällä.

Vegaaniset Reilun kaupan luomuviinit

Fairhills Chardonnay -valkoviini, Etelä-Afrikka, 7,36 €, vakiovalikoima
Sonop Organic Chardonnay -valkoviini, Etelä-Afrikka, 10,22 €, tilausvalikoima: 944727
Sonop Organic Cabernet Sauvignon -punaviini, Etelä-Afrikka, 9,03 €, tilausvalikoima: 946707

Vegaaniset luomupunaviinit

Baux de Provence Cuvée Murielle Domaine Vallongue, Ranska, 16,08 €, tilausvalikoima
Bergerac Rouge Château le Clou, Ranska, 14.08 €, tilausvalikoima
Château Coursou, Ranska, 10.95 €, vakiovalikoima
Dornfelder Sander, Saksa, 12.35 €, tilausvalikoima
Perlage Cabernet del Veneto, Italia, 8.40 €, vakiovalikoima
Quinta da Esteveira, Portugali, 11.98 €, tilausvalikoima

Vegaaniset punaviinit

Avdat Red Carmel (Koserviini, 460467), 6,99 €
Gato Negro (Chile, 006614)
Hardys Nottage Hill Cabernet Sauvignon Shiraz (Australia, 006372)
Cabernet Sauvignon Yellow Label (Australia, 006294)
Hardys Bankside Shiraz (Australia, 005756)
Vallformosa Vall Reserva (Espanja, 006776)
Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignon (Chile, 006532)

Vegaaniset luomuvalkoviinit

Blanc de Brau Wenny et Gabriel Tari, Ranska, 8.98 €, vakiovalikoima
Ch. Le Clou, Ranska, 15,74 €, tilausvalikoima
Lind, Gewütrtztraminer, Saksa, 9.36 €, katkos luomuviininä, vakiovalikoima
Riesling André Stentz, Saksa, 12.77 €, vakiovalikoima
Sander, Mettenheim Riesling, Saksa, 11,13 €, tilausvalikoima
Touraine Sauvignon Domaine Gaillard, Ranska, 10.07 €, vakiovalikoima

Vegaaniset luomuvalkoviinit, joita saa vain ravintoloista

Ch. De Clou, Sauvignon, Ranska
Lind, Pinot Blanc, Saksa
Lind, Pinot Gris, Saksa
Tenuta di Selva, San Vito, Italia
Tenuta de Selva, Verdiglio

Vegaaniset valkoviinit

Semillon Carmel Carmel / Shomron (Koserviini, 007951), 6,49 €
Gato Blanco Sauvignon Blanc (Chile, 008003, 008004)
Gato Blanco Chardonnay (Chile, 008005, 0080021)

Lisätietoa viinien vegaanisuudesta löytyy mm. osoitteista www.smithfieldwine.com ja vegans.frommars.org/wine/.

e) muita alkoholipitoisia juomia?

Kaikilta suurilta suomalaisilta panimoyrityksiltä - Oy Hartwall Ab:lta (ICE Beer, Karjala, Lapin Kulta, Lahden), Olvi Oy:ltä (Olvi, Sandels, Vaakuna), Pirkanmaan Uusi Panimo PUP Oy:ltä (Kellariolut, Kippari, PUP) ja Oy Sinebrychoff Ab:ltä (Bora Bora, Karhu, Koff, Leningrad Cowboy, Nikolai, Pickwick, Wild Indian) - syksyllä 1996 saatujen selvitysten mukaan heidän valmistamansa oluet eivät sisällä eikä niiden valmistuksessa käytetä eläinkunnasta peräisin olevia aineita.

Britanniassa bitter-oluet kirkastetaan yleisesti kalaliimalla (engl. isinglass). Monet pullotetut englantilaiset bitterit ja useimmat lager- oluet ovat vegaanisia. Myös esimerkiksi Carlsbergin Jacobsen Extra Pils -luomuolut sopii vegaaneille. Guinness ja Pale Ale eivät ole vegaanisia. Suurin osa väkevistä juomista on vegaanisia lukuunottamatta Camparia (sisältää karmiinia) ja joitakin vodkia (valutetaan luuhiilen läpi). Myöskään Irish Cream ei ole vegaaninen.

4. Mistä voi ostaa vegaaniset kengät?

Aikaisemmin tekonahan käyttöön on useimmiten ollut syynä sen edullisempi hinta on haluttu tehdä nahkakenkien näköiset, mutta niitä halvemmat kengät. Usein tällaiset kengät ovat epämukavia ja huonolaatuisia. Siksi tekonahkaiset kengät eivät yleensä saa aikaan myönteisiä mielikuvia.

Vegaanisten kenkien kysyntä on kuitenkin kasvanut, minkä seurauksena on syntynyt useita firmoja, jotka tekevät korkealaatuisia ja kestäviä vegaanisia kenkiä. Monet näistä firmoista ovat vegaanien omistuksessa, jolloin kengät voi ostaa entistä paremmalla mielellä, koska myyjä ei käytä saamiaan rahoja epäeettisiin tarkoituksiin. Päinvastoin ne menevät veganismin edistämiseen. Alla on lista vegaanisia kenkiä myyvistä yrityksistä:

ANIMAL AID ONLINE SHOP - brittiläinen mm. vaelluskenkiä, vöitä, paitoja, rintamerkkejä ja vegaanista suklaata myyvä yhdistys. Myyntituotot menevät Britannian vanhimmalle ja suurimmalle eläinoikeusjärjestölle Animal Aidille.

BLUE TURTLE - Ruotsin ensimmäinen eläineettinen kenkäkauppa toimii Göteborgissa. Runsas valikoima nahattomia kenkiä ja muita tuotteita.

BOURGEOIS BOHEME - Englantilainen nettikauppa joka myy tyylikkäitä kenkiä, laukkuja ja vöitä.

COSMO VIVA - Saksalainen nettikauppa joka myy kenkien lisäksi myös laukkuja.

ETHICAL WARES - toinen suuri brittiläinen vegaanikenkien valmistaja. Yrityksen eettiset periaatteet eivät koske pelkästään muita eläimiä, vaan myös ympäristö ja ihmiset otetaan huomioon. Noin neljänkymmenen kenkämallin monipuolinen valikoima takkien ja vöiden lisäksi.

FREERANGERS - brittiläinen kenkävalmistaja, jonka valikoimista löytyy sekä miesten että naisten synteettisistä materiaaleista valmistettuja kävelykenkiä ja sandaaleja viidellä eri värivaihtoehdolla.

HELUNA FASHION - Helsinkiläinen kauppa jossa mm. Vegetarian Shoesin, Simple Shoesin, Novacasin, Ethical Waresin ja Bourgeois Bohemen kenkiä. Valikoimassa myös laukkuja, vöitä ja kosmetiikkaa. Myös nettikauppa: helunanetti.com.

IPSO FACTO - yhdysvaltalainen underground-tuotteisiin perehtynyt liike, jonka valikoimissa on mm. tekonahkaisia naisten saappaita viiden tuuman koroilla, creepersejä, kannibaalikenkiä, niittivöitä ja muuta bondagetavaraa. Valtaosa tuotteista ei kuitenkaan ole vegaanisia.

KENKÄLAATIKKO - suomalainen ekologisten naistenkenkien (brändi Beyond Skin) nettikauppa.

MISSQA - suomalainen ekologisen muodin verkkokauppa jossa myös tyylikkäitä naisten vegaanikenkiä.

PANGEA VEGAN PRODUCTS - yhdysvaltalainen vegaanitavaratalo, jolla on oma No Bull -kenkämerkki. Valikoimista löytyy myös muiden valmistajien kenkiä sekä kirjoja.

UPPVEG - Turusta käsin toimiva nettikauppa jolla valikoimassa mm. Vegetarian Shoesin kenkiä. Myy kenkien lisäksi myös muita ekologisesti ja eettisesti tehtyjä vaatteita sekä koruja, kirjoja ja sarjakuvia.

VEGANLINE - lontoolainen vöitä, laukkuja ja lompakoita myyvä vegaanitavaratalo. Osa kengistä ja muista tuotteista on valmistettu hampusta.

VEGAN SHOES - täältä saa Birkenstockin sandaalien vegaaniset mallit.

VEGAN STORE - Nimensä mukaisesti monipuolisen vegaanisen tuotevalikoiman verkkokauppa. Kenkiä, vaatteita, kosmetiikkaa, vitamiineja, herkkuja, pesuaineita, kynttilöitä, kirjoja, tarroja, ...

VEGAN WARES - australialainen vegaanisten kenkien valmistaja, jolla on tarjolla useampia kymmeniä malleja: sandaaleja, balettitossuja, turvakenkiä, moottoripyöräsaappaita jne. Täältä saa myös ostaa yrityksen valmistamaa tekonahkaa.

VEGETARIAN SHOES - brittiläinen vegaanisten kenkien valmistuttaja, jolla on laaja valikoima erilaisia kenkiä, sandaaleja, vöitä, keinonahkatakkeja ja sieltä löytyy jopa keinonahkahousutkin! Yrityksellä on kauppa Brightonissa, jonne on Lontoosta vain parin tunnin junamatka.

5. Eläinystävällistä kosmetiikkaa?

Useat kosmetiikkatuotteet on testattu eläinkokein. Kosmetiikkayritykset, jotka eivät käytä eläinkokeita, löytyvät Eläinsuojeluliitto Animalian listalta.

Vaikka kosmetiikkaa ei olisi testattu eläinkokein, se voi sisältää eläinperäisiä ainesosia joita on kerätty Eläinperäiset aineet kosmetiikassa -listalle.

Vegaanisen ja eläinkokeettoman kosmetiikan löytäminen voi valitettavasti olla hiukan työlästä. Epäselvissä tilanteissa kannattaa aina ottaa yhteyttä tuotteen valmistajaan tai maahantuojaan he useimmiten vastaavat mielellään tuotteitaan koskeviin kysymyksiin.

6. Mitä E-koodit kertovat?

Elintarvikeviraston viimeksi vuonna 2002 päivittämästä esitteessä Eläinperäiset valmistus- ja lisäaineet elintarvikkeissa luetellaan eläinperäiset ja mahdollisesti eläinperäiset lisäaineet.

7. Mitä on...

a) hera?

Hera on juustonvalmistuksessa ylijäävää nestettä, jota käytetään monissa elintarvikkeissa.

b) liivate eli gelatiini?

Liivatetta valmistetaan keittämällä eläinten luista, nahoista ja jänteistä. Liivatetta käytetään mm. hyytelöiden ja muiden jälkiruokien valmistuksessa.

Liivatteelle on useita vegaanisia vaihtoehtoja, esim. merilevästä saatava agar-agar. Agar-agaria myydään nuudelimaisina nauhoina, jauheena tai pitkinä möhkäleinä, ja se on yleensä väriltään valkoista. Myös kuzu- juuresta tehdään liivatteen kaltaista ainetta.

BSE-taudin myötä on yleistymässä myös inuliinin käyttö liivatteen korvaajana. Inuliini sisältää fruktoosia ja glukoosia ja sitä on useissa kasviksissa, erityisesti sipuleissa ja vehnässä. Myös guarkumi (Cyamopsis tetragonoloba) ja karrageeni (irlanninlevä) ovat vegaanisia.

Liivate on valmistusaine eli sillä ei ole E-koodia. Liivatteen käytöstä elintarvikkeessa pitää aina mainita pakkauksessa.

c) kaseiini? Onko vegaanisia kondomeja?

Kaseiini on lehmänmaidon proteiini. Kaseiinia käytetään esim. hiustenhoitotuotteissa, kosmetiikassa, elintarvikkeissa ja lateksiesineiden, kuten kondomien valmistuksessa.

Vegaanisia eli kaseiinittomia kondomeja ovat ainakin Condomi-kondomit, joita myydään apteekeissa, seksikaupoissa ja Ekokauppa Ruohonjuuressa (Hki ja Tre). Vegaanisia kondomeja ovat myös Durexin lateksittomat kondomit.

d) pepsiini ja renniini?

Pepsiiniä ja renniiniä käytetään mm. juoksutteina juuston valmistuksessa. Pepsiiniä otetaan teurastettujen sikojen mahasta ja renniini vasikoiden mahasta.

Bakteeriviljelmät ovat vaihtoehto pepsiinille ja renniinille, mutta eläinperäisen juoksutteen tilalla käytettävä bakteeriviljelmä on yleensä geenimanipuloitua. Renniinille löytyy vaihtoehtoja myös kasviperäisistä korvikkeista ja sitruunamehusta.

e) karmiini eli kokkiniili?

Karmiini (E 120) on kuivatuista kokkiniilikirvoista peräisin olevaa punaista väriainetta. 70 000 kokkiniilikirvasta saadaan puoli kiloa karmiinia, joten hyönteisten tuotanto on massiivista. Karmiinia käytetään mm. karkeissa, alkoholijuomissa, kosmetiikassa ja lankojen värjäyksessä.

Kasviperäiset värit, kuten punajuuriväri, ovat karmiinille vegaaninen vaihtoehto.

f) sellakka?

Sellakka (E 904) on kilpikirvojen eritettä. Kirvat imevät puista nesteitä ja tuottavat eritettä, jota kerääntyy paksuina kerroksina puiden rungoille ja oksille. Sellakkaa kerätään hunajan tavoin ja sitä käytetään mm. makeisissa, lääkkeiden valmistuksessa ja autovahoissa.

g) lanoliini?

Lanoliini on lampaan talirauhasista erittyvää rasvaa, jota kertyy lampaan villaan. Lanoliinin takia villasta tulee vettähylkivää ja lammas pärjää sateellakin. Villaa otetaan sekä elävistä että teurastetuista lampaista. Lanoliinia käytetään kosmetiikassa, lääkkeissä ja D3-vitamiinissa.

8. Mitä on...

a) tofu?

Tofu eli soijapapujuusto on juoksettunutta soijamaitoa, josta neste on poistettu (vähän niin kuin juustoa tehdään maidosta). (Tofun valmistusohjeet löytyvät täältä.) Sen luonnollinen maku on melko mieto, mutta koska se imee muiden aineksien makuja, se on kulinaarisen kameleontin maineessa. Sitä on saatavissa eri muodoissa, pehmeästä (silken tofu) erittäin kovaan. Pehmeätä tofua käytetään usein kakkujen kuorrutukseen, perunalastu- ja kasvisdippeihin ja kovempia tofuja usein paistoksiin ja keittoihin. Jäädytetty tofu on erinomainen jauhelihan korvike monessa ruokaohjeessa. Tofua löytyy luontaistuotekaupoista, etnisistä ruokakaupoista ja nykyään jo tavallisista valintamyymälöistäkin.

b) miso?

Miso valmistetaan käyneistä soijapavuista. Misoa on saatavilla useimmiten tahnana, mutta sitä käytetään myös makuaineena ja keittoliemenä. Säilytys jääkaapissa, joskin tumma miso säilyy jonkin aikaa myös jääkaapin ulkopuolella.

c) tempeh?

Tempeh on soijapavuista valmistettua "soijalihaa" eli lihantapaista ainetta. Sitä käytetään mm. paistiruoissa ja sen maku on tofuun verrattuna melko vahva.

d) TPV?

TVP on teksturoitua kasviproteiinia (engl. "textured vegetable protein", TVP) eli soijarouhetta. TVP sisältää useimmiten soijajauhoa, josta on poistettu rasva, joten se on vähärasvaista. Soijarouhetta voi käyttää esim. ”lihan korvikkeena” ja se onkin helppo tapa nostaa ruoan ravintoarvoa. Soijarouhetta myydään kuivattuna ja sitä on saatavilla useimmista kaupoista. Soijarouhetta täytyy liottaa vedessä ennen käyttöä, jolloin se turpoaa noin kaksinkertaiseksi.

e) seitan?

Seitan, lempinimeltään gluttari, on eräs vehnägluteenin muoto. Se sisältää runsaasti proteiinia, vähän rasvaa, ei yhtään kolesterolia ja sitä löytää useimmiten luontaistuotekauppojen kylmäpuolelta. Seitan on väriltään ruskeaa ja yleensä sitä myydään pienissä rasioissa, toisinaan myös noin sentin paksuisina liuskoina.

Seitan valmistetaan kokojyväjauhoista, joita sekoitetaan veteen ja vaivataan. Taikinaa huuhdellaan ja sekoitetaan tärkkelyksen poistamiseksi. Kun taikinaa on keitetty vedessä, siitä tulee liimamaista. Tällöin sitä kutsutaan kofuksi, josta voidaan vielä valmistaa monia eri tuotteita – yksi niistä on seitan. Kofusta tehdään seitania keittämällä sitä miedolla lämmöllä liemessä, joka koostuu tamarisoijakastikkeesta, vedestä ja kombu- merikasviksesta. Seitania voidaan käyttää esim. leivän päällä ja makean tai happaman seitanin tai seitanpaistoksen valmistuksessa. Seitania voi valmistaa itse kotona, mutta valmiita sekoituksiakin on saatavilla.

9. Entä luomuviljely? Siinähän käytetään eläinten lantaa.

Jos vegaani viljelisi itse ruokansa, hän todennäköisesti käyttäisi vegaanisia viljelymenetelmiä, joissa ei käytetä eläinten lannoitteita. Tällöin muun muassa kateviljely ja viljelykierto olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Kyseisiä viljelymenetelmiä käytetään karjattomilla tiloilla jo melko yleisesti Saksassa, ja Suomessakin on jokunen kateviljelyä suosiva tila. Vegaaninen luomuviljely on todennäköisesti myös ekologisempi vaihtoehto kuin niin sanottu tavallinen luomu.

Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin vaikeaa ostaa kaupasta luomutuotteita, joita ei olisi lannoitettu eläinten ulosteilla. Luomuviljeltyjen peltojen lannoitteena saatetaan myös käyttää turkiseläinten jätöksiä. Mutta jotain on syötävä ja luomu on kuitenkin ekologisempi vaihtoehto kuin tehotuotettu ruoka. Esimerkiksi perhoset ja muut hyönteiset viihtyvät paremmin luomu- kuin tehotuotetulla pellolla. Ja käytetäänhän myös tehotuotetulla pellolla eläinten, kuten turkiseläinten, ulosteita.

Tietenkin jos vegaanilla on mahdollisuus valita, miltä tilalta ruokansa ostaa, niin silloin turkiseläinten tai broilerien jätöksillä lannoitettu pelto ei olisi ykkösvaihtoehto.

Jokainen vegaani kuitenkin viime kädessä itse päättää mihin vegaanisuuden rajan vetää. Onko tärkeämpää pohtia lannoitteen alkuperää vai viljelyn kokonaisvaikutuksia eläimiin ja ympäristöön?

Vegaanisesta luomuviljelystä löytyy tietoa esimerkiksi sivulta www.veganorganic.net.

E. Sitä sun tätä

1. Mitä kirjoja kannattaisi lukea?

Vegaaniliiton kirjastosta löytyy lukuisa määrä kirjoja liittyen niin ravitsemukseen, ruuanlaittoon, eläinten oikeuksiin kuin ympäristökysymyksiin ja moniin muihinkin aiheisiin. Kannattaa tutustua kirjaston kirjaluetteloon. Monet näistä kirjoista on lainattavissa myös muista kirjastoista tai tilattavissa esim. Internetissä toimivista kirjakaupoista. Animalian kirjoja on myynnissä Animalian verkkokaupassa. Muutamia hyviä kirjoja löytyy myös Vegaaniliiton Vegaanipuodista joista aloittelijalle voi suositella esimerkiksi kirjoja:

Davis & Melina: Becoming Vegan (Book Publishing Company 2000)
Gunnarsson, Karin: Eläinystävällisen kuluttajan opas (Animalia 2002)
Walsh, Stephen: Plant Based Nutrition and Health (Vegan Society 2003)
Saxell (toim): Kaikennäköisiä kasvissyöjiä (Animalia 2001)
Muukkonen & Särkisilta: Vegaanin kasviskeittokirja (Like 2001)

2. Entä olisiko hyviä esitteitä?

Vegaaniliiton esitteet -sivulta löytyy monia mielenkiintoisia esitteitä. Niitä voi myös tilata Vegaanipuodista.

3. Mistä muualta saa lisätietoa?

Kasvissyöntiin, veganismiin ja eläinsuojeluun liittyviä www-sivuja

4. Liittyykö ylikansallisten yhtiöiden boikotointi veganismiin?

Sinänsä ei, mutta useille ihmisille veganismi on osa maailmankuvaa, johon liittyy mm. sellaisten yritysten tuotteiden boikotointi, joiden toiminnassa on paheksuttavia osa-alueita. Yrityksillä saattaa myös olla emo-, sisar- tai tytäryhtiöitä, jotka harjoittavat epäeettistä toimintaa, vaikka yritys itse olisikin "puhdas". Rajanveto on kuitenkin vaikeaa.

Lisätietoa aiheesta: Globalisaatio - ylikansalliset yritykset ja Kuluta harkiten -opas

5. Oliko siinä kaikki?

Ei missään nimessä. Jos sinulla on lisättävää tähän listaan tai veganismia koskevia kysymyksiä, niin ota yhteyttä ota yhteyttä.

Vegaaniliitto ry | info (at) vegaaniliitto.fi | 050 344 9524

Viimeksi päivitetty 11.12.2011