Martti Bergestad

KASVIS PITÄÄ PINTANSA

1960-luvulla Helsingin ainoa kasvisravintola lienee ollut rouva Makkosen ylläpitämä Kasvisbaari. Kun Kasvisbaari lopetti toimintansa, pääkaupunki (ja ilmeisesti koko Suomi) oli vajaan vuosikymmenen vailla yhtään kasvisravintolaa.

70-luvulla alkoi kuitenkin taas tapahtua. Monet Kasviksen perustajista olivat ajan ankeassa aatteellisessa ilmastossa löytäneet henkistä väljyyttä itämaisesta ajattelusta, ja uusi kasvisravintola puhkesikin hesalaiseen harmauteen kuin eksoottinen kukka. Taustayhteisöksi perustettiin Oraansuojelijat ry, jonka julkaisu Uuden Ajan Aura oli osaltaan esittelemässä uusia ideoita ja virikkeitä kulttuurin kenttään.

Vaikka Kasviksen värähtelyt edelleenkin lienevät itämaiselle henkisyydelle otolliset, ravintolan rauhallinen ulkoinen ilme ei hätkäytä valtavirrankaan kulkijaa. Mutkaton viihtyisyys tekee poikkeamisen helpoksi niillekin, joille kasvissyönti ei ole osa maailmankatsomusta.

Kasviksen vastaavat hoitajat Tuija Ruuska ja Anne Starck arvioivat, että ehkä 20-30 % kävijöistä on vakioasiakkaita. Viikonloppuisin on enemmän satunnaisia kävijöitä.

Tuija ja Anne ovat molemmat pitkän linjan kasvislaisia: Tuija tuli taloon vuonna 1990 ja Anne pari vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä Kasviksessa on kaikkiaan 13 vakinaista työntekijää.

Tuijan ja Annen mukaan raaka-aineiden saatavuuden paraneminen viimeisten 5-10 vuoden aikana on näkynyt myös Kasviksen tarjonnassa. Kun esimerkiksi vähänkin erikoisempien mausteiden saanti oli aikaisemmin kiven alla, ei Helsingin tilanne enää nykyään poikkea muista Euroopan isoista kaupungeista. Aiemmin oli turvauduttava omaan tuontiin, ja nykyinen luontaistuotetukkusektori onkin osin lähtöisin Kasviksen piiristä.

Kasviksen asiakkaat ovat oppineet arvostamaan mahdollisuutta itse koostaa annoksensa ruokavitriinin antimista, mutta jos ei halua nähdä valitsemisen vaivaa, voi luottavaisin mielin turvautua päivän annokseen, jonka voi saada myös vegaanisena versiona, mikäli perusannoksessa on ollut maitotuotteita. Munia Kasviksen ruoissa ei käytetä lainkaan. Mitään tiukkaa ideologiaa ei ruokalistan laadinnassa ole. Tavallisten ravintoloiden kasvisannoksiin verrattuna pyritään huolehtimaan valkuaisen riittävyydestä erityisesti viljatuotteita käyttämällä.

Ateriavaihtoehtojen hinnat vaihtelevat arkisin 25 markasta (keitto) 60 markkaan (iso lautasellinen eri ruokalajeja oman valinnan mukaan). Päivän annos maksaa arkisin 39 markkaa. Viikonloppuisin hinnat ovat muutaman markan kalliimpia. Välipalaa kaipaava voi nauttia vaikkapa mehevän vegaaniburgerin 18 markalla.

Luonnonmukaisesti viljeltyihin tuotteisiin panostetaan, ja pavut, viljat ja peruna ovatkin lähes kokonaan luomua.

Kasviksessa voi nykyään tilata myös viiniä tai olutta. Erikoisuutena ovat belgialaiset luomuoluet. Myös Ranskasta pieniltä tiloilta tuotu viini on lähes luomua. Toisenlainen uutuus juomapuolen tarjonnassa on vehnänorasmehu.

Kasviksen aukioloajat ovat arkisin klo 11-18, viikonloppuisin klo 12-20. Erityisen vilkasta on lounasaikana. Parin viikon välein vietetään teemaviikonloppuja, jolloin tarjolla on erityisesti jonkin tietyn ruokakulttuurin ruokia.

Ravintolan vieressä toimiva Kasviksen kauppa oli aluksi teehuoneena. Tavallisiin luontaistuotekauppoihin verrattuna tarjolla ensisijaisesti ruokatarvikkeita. Tärkeitä ovat varsinkin oman leipomon tuotteet. Laaja leipävalikoima vaihtelee päivittäin. Ruis- ja grahamleipä on tehty leipäjuurella eikä niissä ole käytetty hiivaa. Toinen merkittävä leipomotuote ovat piiraat. Joulunalusvinkkinä vegaaneille Tuija ja Anne mainitsevat, että kaupasta saa vegaanisia joulueineksiä kuten lanttu- ja porkkanalaatikoita, rosollia, joulutorttuja, pipareita ja marinoituja oliiveja.

Suomen niukassa kasvisruokakurssitarjonnassa Kasvis on harvoja valopilkkuja. Tammikuussa alkava uusi kurssi toimii jatkokoulutuksena kokeille mutta on avoin kaikille kiinnostuneille. Kurssi kestää 10 viikkoa ja opetusta on 4 tuntia viikossa. Kurssiin sisältyy 3-10 ruokalajin illallinen. Mukaan voidaan ottaa 10 henkeä.