Makuja Sri Lankasta

Sri Lankan keittiön valtteja ovat paikallisuus ja tuoreus – ja tietysti chili. Pääruoaksi tarjoillaan esimerkiksi inkivääri-munakoisocurrya mausteperunoilla. Herkutteluun sopii kerma-perunakarkit ja inkiväärilimsa.

Tuoreuteen panostavassa Sri Lankan keittiössä kookospähkinäraasteet tehdään itse ja mukaan otettava lounas kääräistään lootuksen tai banaanin lehteen. Tuontiruoka on kallista, joten vaikkapa corn flakes -muroja syödään vain harvoin.

Maa on yksi suurimmista teentuottajavaltioista ja pieni osa viljelystä on reilun kaupan piirissä. Srilankalaista alkuperää olevaa teetä myydään usein Ceylonin teen nimellä, sillä vuoteen 1972 saakka Sri Lankan saari tunnettiin nimellä Ceylon.

Sri Lanka - Lehmien pelastajien saarella

Trooppinen ilmasto, ayurvedan opit ja uskonto vaikuttavat siihen, että kasvikset maistuvat Sri Lankalla. Lehmien vapauttaminen teurastamoista on yksi buddhalaisista rituaaleista.

Intian valtameren ympäröimässä Sri Lankassa syödään perinteisesti kalan lisäksi pääasiassa kasvisruokaa. Kookos, vihreät lehtivihannekset ja punainen riisi ovat keittiön perusaineksia. Lehmänmaidonkin käyttö on tavallista, mutta lehmiä kunnioitetaan enemmän kuin länsimaissa. Kasvuhormoneita käyttävät teolliset suurtilat eivät ole vielä yleisiä.

“Buddhalainen uskonto sanoo, että elämän lähdettä pitää arvostaa. Lehmän syöminen on kuin äidin syömistä, sen maito on kuin äidin maitoa”, kertoo maan pääkaupungissa Colombossa asuva Poornima Weerasekara.

“Vasikkaa ja emoa ei missään nimessä eroteta, eikä emolehmää sidota kiinni pariin viikkoon poikimisen jälkeen. Täytyyhän vasikankin saada maitonsa. Lehmät lypsetään edelleen käsin.”

Vegaani Irlannissa

Eläinkunnan tuotteilla on vankka asema irlantilaisessa ruokakulttuurissa. Haasteista huolimatta vegaanin ei kannata jättää matkaa tekemättä. 

Irlanti on perinteisesti tunnettu karjatalouden suurena vientimaana. Voita, maitoa ja kananmunia käytetäänkin säästelemättä lähes kaikkiin elintarvikkeisiin, joihin niitä suinkin voi laittaa. Lihaakin kulutetaan kiloittain. Tyypillinen irlantilainen aamiainen sisältää makkaroita ja pekonia, kananmunaa ja kasviksina pavut. 

Irlannissa vegaani joutuu olemaan erityisen tarkkana syömisen kanssa. Yleisimpien ketjuravintoloiden lisäksi on syytä välttää valtaosaa ruokakaupoissa myytävistä valmisleivistä 
ja eineksistä. Leivät ovat yleensä leivottu voita käyttäen, eikä lähimarketin pakaste-eineksistä löydy ranskalaisia perunoita kummempaa syötävää.

Oodi soijalle

Kirjaesittely: Sydänystävällinen soija ja 100 reseptiä. Pekka Heinänen. Pilot-kustannus Oy 2007

Pieni ja vaatimattoman näköinen papu, Glycine max, on merkittävä ravintokasvi, vaikka vain 15 % soijasta käytetään ihmisravinnoksi. Suomeen tuodaan vuosittain 200 miljoonaa kiloa soijaa eläinten rehuksi. Pekka Heinänen on laskenut, että tästä määrästä riittäisi jokaiselle suomalaiselle noin 50 grammaa soijaproteiinia päivässä, jos ihmiset söisivät soijan eläinten sijaan. Suomalaiset voisivat siis tyydyttää proteiinin tarpeensa suurimmaksi osaksi nykyisellä tuontisoijalla.

Tuontisoija mahdollistaa eurooppalaisten lihankulutuksen

Soijantuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti lihankulutuksen kasvun myötä. Teollistuneiden maiden soija-aitaksi muuttuneen Etelä-Amerikan metsä- ja savannialueet ovat saaneet tehdä tilaa monokulttuuriviljelmille.

1960-luvun keskivertoeurooppalainen söi vuosittain 56 kiloa lihaa. Nykyisin sitä kulutetaan jo 89 kiloa vuodessa. Euroopan tuotantolaitoksissa kasvatettavat maatalouseläimet vaativat enemmän rehua kuin Euroopan maaperällä on mahdollista ekologisesti kestävällä tavalla viljellä. Ratkaisu on löydetty soijasta, jota tuodaan erityisesti Etelä-Amerikasta. Paljon proteiinia ja vähän rasvaa sisältävä, halpa soijapapu soveltuu erinomaisesti karjan lihottamiseen. Eurooppaan rahdattavasta soijasta 80–90 % menee rehuksi.

Ilmastonmuutos ja ruokavalintojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin

Merkit ihmisen aikaansaamasta kasvihuoneilmiön voimistumisesta ovat selvät. Ilmastonmuutoksen on ennustettu muun muassa sulattavan jäätiköitä, lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä ja pienentävän maailmanlaajuisesti ruoantuotantoa. Mutta mikä on ruokavalion vaikutus tähän laajalti huolta aiheuttavaan ilmiöön?

Kahdentoista viime vuoden joukkoon mahtuu peräti 11 lämpimintä vuotta sitten vuoden 1850, jolloin maapallon keskilämpötilojen tilastointi aloitettiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan 90 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta todellisena asiana ja 65 % on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan koskaan kohtaama ympäristöongelma (1). Aihe herättää siis huolta laajassa osassa suomalaisia – ei vain tiedeyhteisöissä ja ympäristöasioissa valveutuneissa ihmisissä. Ilmastonmuutos on usein otsikoissa ja puheenaiheena. 

Onko kasvisruoka terveellisempää kuin sekaruoka?

Elävätkö kasvissyöjät pidempään kuin sekasyöjät? Onko porkkananpurijan riski sairastua elintasosairauksiin pienempi kuin pihvinsyöjän? Tässä kaksi näkökulmaa aiheeseen.

Kasvissyöjät ovat olleet ravitsemustutkimuksen kohteena suunnilleen niin kauan kuin kasvissyöntiä on ollut. Kautta linjan tutkimukset ovat tuoneet esiin kasvisruoan monia terveyshyötyjä. Tämän tunnustavat myös aikaansa seuraavat ravitsemusasiantuntijat (1).

Kirja: Härkäpapua sarvista – fennovegaaninen keittokirja

Kirjaesittely: Härkäpapua sarvista – fennovegaaninen keittokirja. Inna Somersalo, Päivi Mattila, Hanna Tuomisto, Henri Haimi. Multikustannus 2006.

Syksyllä ilmestyvä fennovegaaninen keittokirja tarjoilee ympäristötietoiselle kotikokille kokeiltavaksi yli 250 lähiruokareseptiä. Kirja pyrkii ottamaan huomioon vegaanin ravitsemustasapainon ja eettisesti kestävän ruokakulttuurin makuelämyksiä uhraamatta.

Suomalaiset kasvissyöjät rakentavat ruokavalionsa usein eksoottisen ruoan ympärille. Ympäristöä rajusti kuormittava ruoka-aineiden rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa sopii kuitenkin varsin huonosti yhteen monille kasvissyöjille tärkeiden ympäristöarvojen kanssa.

Sivut

Tilaa syöte Vegaaniliitto RSS