Eläinoikeusfilosofiaa Tom Reganin ja Steve Bestin sanoin

Eläineetikot Tom Regan ja Steve Best olivat puhumassa eläinoikeusleirillä Englannissa heinäkuussa 2005. Molemmat ovat varsin sympaattisia miehiä, jotka mielellään kertoivat ajatuksiaan suomalaiselle lukijakunnalle siitäkin huolimatta, että halukkaita jututtajia oli jonoksi asti. Tässä satoa helteisestä Englannista.

Regan on eläinetiikan klassikkofilosofi, ja tunnettu muun muassa teoksestaan A Case for Animal Rights (1983). Best on nuorempaa sukupolvea ja on kirjoittanut eläinoikeusliikkeen filosofiasta poliittisesta näkökulmasta, käsitellen eläinaktivismin luonnetta ja oikeutusta. Best on muun muassa toimittanut kirjan Terrorists of Freedom Fighters: Reflections on the Liberation of Animals (2004). Molemmat ovat vegaaneja ja aktiivisia eläinoikeustoimijoita myös filosofian ulkopuolella, ja Best on esimerkiksi ahkerasti tiedottanut eläinoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä medialle. 

Empedokles: Kasvissyönnin ja eläinten puolustaja 2500 vuoden takaa

Plutarkhoksen Lihansyönnistä on ensimmäinen liki kokonaan säilynyt lihansyönnin kritiikki länsimaisessa filosofiassa. Kasvissyönnin puolesta oli kuitenkin puhuttu jo satoja vuosia ennen sitä. Kasvissyönnin ja länsimaisen eläinoikeusliikkeen eräänlaiseksi isäksi voidaan kutsua Empedoklesta, joka eli Sisiliassa 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Empedokleen säilyneet fragmentit ovat länsimaisen ajattelun ehkä vanhimmat säilyneet kirjoitukset eläinten tappamista, julmaa kohtelua ja lihansyöntiä vastaan.

Sisilian Akragas, jossa jalosukuinen Empedokles eli, oli sen ajan mittapuun mukaan suuri kaupunki, jossa kerrotaan olleen 800 000 asukasta. Elämä kaupungissa oli vaurasta ja hurskasta, eläinuhrit olivat tavanomainen osa uskonnollisia käytäntöjä. Suurina uskonnollisina juhlapäivinä ilma Akragasin kaupungin kaduilla oli tulvillaan kuolevien eläinten kärsiviä huutoja ja sakeana veren ja palavien eläinraatojen hajusta. 

Maito mikroskoopin alla

Kansikuva. Milk the deadly poison.

Kirjaesittely: Milk the Deadly Poison. Robert Cohen. Argus Publishing Inc, 317 s.

Sanapari  “Got Milk!” , joka on toiminut maitomainosten sloganina USA:ssa, esiintyy useaan kertaan tässä Robert Cohenin asiantuntevassa kirjassa. Tosin Cohenin käyttämänä jokainen niistä on kuin uusi naula kyseisen teollisuuden arkkuun.

Kun katsot kirjan etukantta, saatat pelästyä hieman. Siinä on kuva maitotölkistä (homogenisoitua ja pastöroitua tietenkin), joka on tehty näyttämään pommilta. Yhdellä sivulla on kansainvälinen myrkyllisyyttä merkitsevä pääkallo/sääriluut yhdistelmäkuva. Toisessa kyljessä ainelistaus on  mielenkiintoinen: ”Voimakkaita kasvuhormoneja, kolestrolia, tuholaismyrkyjä, antibiootteja” ja niin edelleen. Tämä on kuitenkin vasta alkua sille, mitä on sisäsivuilla.

Raaistavasta ruokavaliosta

Kansikuva. Lihansyönnistä.

Kirjaesittely: Lihansyönnistä/Om att äta kött. Plutarkhos. Summa 2004, 79 s. Kääntäneet Tua Korhonen, Antti J. Niemi ja Pia Åberg. 

Lihansyönti saastuttaa ja raaistaa ihmisen. Mikä onneton sattuma sai meidät syömään aistivia ja älykkäitä eläimiä? Eihän  meillä edes ole raateluhampaita! Voiko ateria olla muuta kuin kallis, jos sitä varten tapetaan elävä olento?

Kalako terveellistä?

Rasvaista kalaa suositellaan omega-3-rasvahappojen saannin vuoksi sekä sydäntautien ehkäisyyn. Toisaalla varoitellaan kalan sisältämästä elohopeasta ja muista kemiallisista myrkyistä, erityisesti raskauden aikana. Yhtä mieltä asiantuntijat ovat kalakantoja uhkaavasta ylikalastuksesta. Kalankasvatuksessa taas esimerkiksi lohen viljely kuluttaa enemmän kalaa kuin mitä se tuottaa. Miten terveellistä tai epäterveellistä kala loppujen lopuksi on, kun otetaan huomioon myös sen sisältämät ympäristömyrkyt?

Eläinkokeet: moraali, välttämättömyys ja hyöty

Historiassa eläinten moraalinen arvo on usein sidottu eläimen ulkopuolisiin tai eläimen kannalta rajallisiin tekijöihin.

Välineellisen käsityksen mukaan eläinten arvo perustuu niiden hyötykäyttöön, ja sian arvo on näin ollen yhtä kuin kinkun arvo. Epäsuoran käsityksen mukaan arvo taas löytyy ihmisen halusta jalostaa omaa moraalista luonnettaan, olla ”hyväntahtoinen”. Itse eläin ja sen kärsimys ovat toissijaisia verrattuna pyrkimykseen olla hyväntahtoinen ja humaani ihminen. Eläinten kunnioittaminen perustuu lopulta eräänlaiseen hyväntekeväisyyteen samalla tavoin kuin monien hyväosaisten huoli muista ihmisistä.

Ravitsemuskirjojen parhaimmistoa

Kansikuva. Plant based nutrition and health.

Kirjaesittely: Plant Based Nutrition and Health. Stephen Walsh. The Vegan Society 2003, 240 s.

Tutkimusten mukaan kasvissyöjät elävät pidempään ja terveempinä kuin muut. Miksi? Ei vain kasvisruokavalio, vaan ennen kaikkea sen sisällä tehdyt valinnat ovat tärkeitä terveyden kannalta. Stephen Walshin kirja on tervetullut ravitsemusopas vegaanille. Kirjoittaja toimii Vegan Societyn puheenjohtajana. Homokysteiini, omega-3-sarjan rasvahapot, glykeeminen indeksi, Välimeren ruokavalio, kalsiumtasapaino ja muut kirjan ajankohtaiset aiheet kiinnostanevat myös muita terveydestään huolehtivia lukijoita.

Piippolan vaarin tuotantolaitos

Kirjaesittely: Vegetarismi, miksi ja miten ryhtyä kasvissyöjäksi. Bodhipaksa. 1999, Like. s. 128

Bodhipaksan Vegetarismi tarkastelee kasvissyöntiä ja sen ekologisia, terveydellisiä, eettisiä ja globaaleja ruokataloudellisia vaikutuksia kompaktisti, mutta kattavasti. Varsinaisesti mitään uutta tietoa kirja ei tarjoa, mutta buddhalainen näkökulma tuo kirjavuutta perinteisten eläinetiikkaa käsittelevien teosten joukkoon.

“En ollut harkinnutkaan kasvissyöjäksi ryhtymistä ennen kuin näin eläimiä teurastettavan. [....] Teuraaksi valittua sikaa ammuttiin päähän tainnutuspistoolilla, sen kurkku leikattiin auki ja se kuoli verilammikkoon valkealle tiililattialle.” (s. 10) Näillä sanoilla aloittaa Bodhipaksa, buddhalaiseksi kääntynyt eläinlääkäri, kirjansa kasvissyönnistä ja buddhalaisesta etiikasta.

Tulilinjalla miljoonat eläimet - huvin vuoksi

Metsästys on Suomessa melko yleinen harrastus. Joka vuosi metsästäjät tappavat maassamme noin kaksi miljoonaa nisäkästä ja lintua. 

Vajaat kolmesataatuhatta miestä ja muutama tuhat naista hakeutuvat vuosittain maastoon aseen kanssa. Metsästyslaki ja -asetus antavat tiettyinä ajanjaksoina mahdollisuuden pyytää noin viittäkymmentä erilaista eläinlajia, alkaen oravista ja pienistä tavisorsista aina hirviin, susiin ja metsoihin saakka.

Mielikuva metsästyksestä on useimmilla ihmisillä pääosin myönteinen. Sitä pidetään rehtinä ja miehisenä harrastuksena, joka on samalla välttämätöntä luonnon hoitamista ja sadonkorjuuta. Monet vertaavat metsästystä marjojen poimintaan ja mihin tahansa rentouttavaan luonnossa liikkumiseen.

Kettuja, jäniksiä ja eläinoikeuksia

Eläinetiikan saralla “eläinoikeus”-käsitteestä on käyty keskustelua jo vuosikymmenten ajan. Peruskysymyksenä on ollut, voidaanko muiden eläinten kohdalla puhua oikeuksista lainkaan, vai onko pelkkä “arvo” osuvampi tapa lähestyä eläimiin liittyviä moraalisia kysymyksiä.

Yhteistä eetikoiden keskuudessa yleensä on ajatus, jonka mukaan kokemuksellisuus (tietoisuus niin sanotussa “fenomenaalisessa” mielessä) on eläinten arvon perusta – asioiden jonakin kokeminen on siis pohja moraaliselle arvolle.

Sivut

Tilaa syöte Vegaaniliitto RSS