Kettuja, jäniksiä ja eläinoikeuksia

Eläinetiikan saralla “eläinoikeus”-käsitteestä on käyty keskustelua jo vuosikymmenten ajan. Peruskysymyksenä on ollut, voidaanko muiden eläinten kohdalla puhua oikeuksista lainkaan, vai onko pelkkä “arvo” osuvampi tapa lähestyä eläimiin liittyviä moraalisia kysymyksiä.

Yhteistä eetikoiden keskuudessa yleensä on ajatus, jonka mukaan kokemuksellisuus (tietoisuus niin sanotussa “fenomenaalisessa” mielessä) on eläinten arvon perusta – asioiden jonakin kokeminen on siis pohja moraaliselle arvolle.

Kvinoa - Andien aarre

Kvinoa (Chenopodium quinoa) on varsinaista voimaruokaa. Runsaasti proteiinia, rasvaa, mineraaleja ja vitamiineja sisältävänä se päihittää ravitsemukselliselta arvoltaan kevyesti niin riisin, ohran kuin vehnänkin. Vegaanin kannalta kvinoan ehdoton etu on sen ihanteellinen valkuaisainekoostumus, joka muistuttaa maidon vastaavaa ja tarjoaa siten varsin ravinteikasta potkua vegaaniseen ruokavalioon.

Eläimet ja vastakulttuuri

Eläimistä on tullut keskeinen osa viime vuosien vastakulttuurista liikehdintää. Eettinen kasvissyönti ja veganismi ovat nousseet vastakulttuurin suosioon. Liittyykö huoli eläinten asemasta siihen, että eläimet ovat jääneet edellisiltä sukupolvilta huomaamatta ja nykypolvi paikkaa tätä epähuomiota? Ilmiöön saattaa sisältyä perustavampiakin merkityksiä.

Kasvissyönnin kulmakivi on punaisesta lihasta kieltäytyminen. Siirtyminen kasvisruokavalioon alkaa usein pihviruoasta luopumisella. Valkoinen liha ja maitotuotteet jätetään pois myöhemmin. Tällaiset valinnat ovat vain harvoin puhtaasti makukysymyksiä. Ruoka ei ole vain ravintoa, vaan siihen sisältyy moraalisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä.

Veganismi rituaalina

Tässä kirjoituksessa otan etäisyyttä siihen käsitykseen, että veganismi olisi ymmärrettävissä yksinkertaiseksi ulkokohtaisten sääntöjen noudattamiseksi. Kiinnitän huomiota veganismin kokemukselliseen ulottuvuuteen: luontoa ja eläimiä kohtaan koettuun vastuullisuuteen ja eräänlaiseen pyhyyteen. Kaavamaisten sääntöjen sijaan tulkitsen veganismin rituaaliksi, jolla vegaanit antavat muodon kokemuksilleen. Kirjoitus perustuu veganismista tekemääni sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaan.

Sosiologi Jukka Gronowin mukaan kuluttajat ovat menettäneet luottamuksensa ruoan turvallisuuteen. Ruoasta on tullut erilaisten pelkojen kohde. Tänään pelätään hullun lehmän tautia, huomenna liikaa A-vitamiinia maksassa. Viimeiseen saakka kuluttajaa vaivaa tunne, ettei hän voi olla täysin varma ruokansa turvallisuudesta.

Yksilön kunnioittaminen ja elämän arvo

Eläinkokeista puhuttaessa kuulee usein kysyttävän, eikö sentään ihmiselämä ole rotan elämää arvokkaampi. Kysymyksen taustalla tuntuu piilevän käsitys, jonka mukaan yhden olennon pienempi etu on oikeus väkivalloin syrjäyttää toisen olennon suuremman edun tieltä. Ajatellaan, että koska ihmiselämä on rotan elämää arvokkaampi, niin jos ihmistä ei voida pelastaa tappamatta rottaa, rotan tappaminen on oikeutettua.

Toisaalta tässä tunnutaan myönnettävän, että edun suuremmuus on syrjäyttämisen oikeutuksen välttämätön ehto. Eläimen vahingoittaminen olisi toisin sanoen oikeutettua vain siinä tapauksessa, että ihmiselle olisi tästä enemmän hyötyä kuin mitä eläin kärsisi vahinkoa.

Sivut

Tilaa syöte Vegaaniliitto RSS