Veganismi rituaalina

Tässä kirjoituksessa otan etäisyyttä siihen käsitykseen, että veganismi olisi ymmärrettävissä yksinkertaiseksi ulkokohtaisten sääntöjen noudattamiseksi. Kiinnitän huomiota veganismin kokemukselliseen ulottuvuuteen: luontoa ja eläimiä kohtaan koettuun vastuullisuuteen ja eräänlaiseen pyhyyteen. Kaavamaisten sääntöjen sijaan tulkitsen veganismin rituaaliksi, jolla vegaanit antavat muodon kokemuksilleen. Kirjoitus perustuu veganismista tekemääni sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaan.

Sosiologi Jukka Gronowin mukaan kuluttajat ovat menettäneet luottamuksensa ruoan turvallisuuteen. Ruoasta on tullut erilaisten pelkojen kohde. Tänään pelätään hullun lehmän tautia, huomenna liikaa A-vitamiinia maksassa. Viimeiseen saakka kuluttajaa vaivaa tunne, ettei hän voi olla täysin varma ruokansa turvallisuudesta.

Yksilön kunnioittaminen ja elämän arvo

Eläinkokeista puhuttaessa kuulee usein kysyttävän, eikö sentään ihmiselämä ole rotan elämää arvokkaampi. Kysymyksen taustalla tuntuu piilevän käsitys, jonka mukaan yhden olennon pienempi etu on oikeus väkivalloin syrjäyttää toisen olennon suuremman edun tieltä. Ajatellaan, että koska ihmiselämä on rotan elämää arvokkaampi, niin jos ihmistä ei voida pelastaa tappamatta rottaa, rotan tappaminen on oikeutettua.

Toisaalta tässä tunnutaan myönnettävän, että edun suuremmuus on syrjäyttämisen oikeutuksen välttämätön ehto. Eläimen vahingoittaminen olisi toisin sanoen oikeutettua vain siinä tapauksessa, että ihmiselle olisi tästä enemmän hyötyä kuin mitä eläin kärsisi vahinkoa.

Sivut

Tilaa syöte Vegaaniliitto RSS