Härkäpapu

Härkäpapuja

Lähiruoka

Lähiveganismin (sekä aiemmin fennoveganismin) käsitteellä on herätetty keskustelua ruokailun ympäristöystävällisyydestä ja siitä, kuinka soveltaa muualla kehitetty vegaaninen ruokavalio Suomen paikallisoloihin. On totta, että kasvissyönti vähentää ruokailun ympäristökuormitusta huomattavasti, mutta kasvisruokakulttuuria voidaan kuitenkin edelleen kehittää ekologisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Lähiruoka-ajattelun pohjalla on ymmärrys, että paikallisesti tuotettu ja jalostettu ruoka on usein ympäristölle vähemmän haitallista kuin kaukaa tuodut elintarvikkeet. Lisäksi lähiruoassa on kysymys esimerkiksi ruokaturvasta, globaalista solidaarisuudesta sekä kaupunkien ja maaseudun välisen vuorovaikutuksen demokratisoimisesta. Lähiruoka on vastaliike elintarvikemarkkinoiden keskittymiselle, joka on vaikeuttanut pientuottajien asemaa ja yksipuolistanut tarjontaa.

Ajatuksena on syödä vuodenaikojen mukaan ja suosia mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa. Käytännössä lähiruoka tarkoittaa esimerkiksi paikallista leipomoa ja seudulla viljeltyjä kasviksia. Valinnanvaraa eri raaka-aineissa on yllättävän paljon, sillä jo Suomessa viljellään noin sataa eri kasvia, keräiltävien villivihannesten, marjojen ja sienten lisäksi. Lähialue ei noudata valtoiden rajoja vaan voi esimerkiksi uusimaalaiselle tarkoittaa pikemmin Viroa kuin Pohjois-Suomea.

Ympäristöperusteet lähiruoan taustalla

Lähiruokailu vähentää tuotteiden ympäristökuormitusta elintarvikekuljetuksia lyhentämällä. Kuivapapujen ja pähkinöiden tuonti rahtilaivalla ei ole kovin kuluttavaa, mutta etäältä tulevien tuorekasvisten ja -hedelmien mielekkyys on jo eri asia. Voi pohtia, kannattaako vaikkapa juomia ajaa rekalla toiselta puolelta Eurooppaa. Pakastevihanneksiakin tuodaan tänne jopa muista maanosista asti. Liikenne on eläintalouden rinnalla yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä.

Toisaalta lähiruokailu kiinnittää huomiota ruoan tuotanto-olosuhteisiin. Voimme halutessamme vaikka itse vierailla kotiseudun maatilalla, mutta meillä on varsin hatarat tiedot siitä, mitä ympäristövaikutuksia ja minkälaiset työolot vaikkapa aasialaisella hedelmäplantaasilla on. Tietämättämme rahoitamme monesti epäreiluja ja ympäristöhaittoja aiheuttavia käytänteitä. Monin paikoin maailmaa vientiviljely kuluttaa esimerkiksi kohtuuttomasti paikallisia vähäisiä vesivaroja ja syrjäyttää alueella asuvien ihmisten omaa ruoantuotantoa.  Maatalouskemikaaleja käytetään muualla vielä runsaammin kuin Suomessa. 

Kaikkien lähellä tuotettujen elintarvikkeiden käyttäminen ei silti ole ympäristöystävällistä. Kasvihuoneiden lämmittäminen vie talvella paljon energiaa niin Suomessa kuin Hollannissakin: jopa enemmän kuin kuljetettaessa vastaavat tuotteet tänne Espanjasta. Vähiten energiaa kuluu avomaan vihannestuotannossa kesällä. On myös pohdittu, että viljaa saattaa hyvinkin olla järkevää tuoda meille Itämeren eteläpuolelta, missä satoisuus on parempi ja sadon kuivatus hoituu pienemmällä energiankulutuksella.

On syytä kiinnittää huomiota elintarvikkeen koko elinkaaren ympäristövaikutuksiin: aina tuotantopanosten, maanviljelyn ja kuljetusten ympäristökuormituksesta tuotteiden pakkaamiseen ja omien ruoanlaitto- ja säilöntätapojen vaikutuksiin. Monimutkaiselta tuntuva asia voisi arjen tasolla tarkoittaa vaikkapa sitä, että valmistaa mieluummin perunamuussia paikallisista luomuperunoista kuin uunittaa pakastealtaan ranskanperunoita.

Mitä väliä luomulla ja omilla kokkaustavoilla on? Luomuviljely säästää energiaa, tarjoaa elinmahdollisuuksia niin perhosille kuin linnuillekin ja pitää maaperän kunnossa. Ruoan laittaminen sähköliedellä taas puolittaa energiankulutuksen sähköuunin käyttämiseen verrattuna.

Ravitsemus

Ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokavalio voidaan koostaa haluttaessa vaikka pelkästään kotimaisista kasvikunnan tuotteista. Tällöinkin on tärkeää turvata B12-vitamiinin saanti ravintolisillä. D-vitamiinin saanti on lokakuun alusta maaliskuun loppuun syytä varmentaa esimerkiksi ravintolisillä. Kalsiumiin ja omega 3-rasvahappoihin kannattaa kiinnittää huomiota, samoin seleeniin (etenkin jos käyttää vain täkäläisessä maaperässä luomuviljeltyjä viljatuotteita).

Fennovegaaninen ruokapöytäKeskeistä ravitsemuksessa on monipuolisuus. Paikallisuotteita suosiva vegaaniruokavalio pohjautuu viljoihin, jotka ovat keskeinen hiilihydraattien lähde. Niistä saa myös proteiinia sekä tiettyjä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Palkokasvit ja siemenet ovat paitsi hyvin kivennäisainepitoisia, myös keskeinen proteiinin lähde. Esimerkiksi hampunsiemenissä on runsaasti kaikkia välttämättömiä aminohappoja ja omega-3 sarjan rasvahappoa.

Kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät runsaasti monia eri kivennäisaineita ja vitamiineja. Vaikkapa nokkosessa ja lehtikaalissa on poikkeuksellisen runsaasti kalsiumia, C-vitamiinia saa paljon muun muassa mustaherukoista.

Tasapainoisen ja turvallisen vegaaniruokavalion noudattaminen vaatii tietoa. Tarkemmin täysipainoisen lähiruokavalion koostamisesta kerrotaan Härkäpapua sarvista -keittokirjan ravitsemusosiossa (esittely kirjasta Vegaian sivuilla).

Käytännön toteutus

Vegaanisten tuotteiden saatavuus on viime aikoina monipuolistunut.  Saatavilla on esimerkiksi härkäpapurouhetta, erilaisia kauravalmisteita ja hampputuotteita. Joidenkin ruoanhankinnan ja säilönnän taitojen opetteleminen on kuitenkin hyödyllistä, sillä itse tehden ruokailu tulee edullisemmaksi, valikoima lisääntyy ja ruokailu on mahdollista toteuttaa hyvin energiaa säästävästi. Oma käsityö tuottaa myös riemua.

Ellei puutarhapeukalo syyhytä, voi lähellä tuotettua ruokaa parhaiten ostaa kauppahalleista, ekokaupoista ja toreilta. Osa torimyyjistäkin tosin myy etäällä sijaitsevan tukun tuotteita, joten alkuperä kannattaa kysyä, ellei sitä ole merkitty. Luomuruokapiirit ovat erityisen kätevä sekä edullinen tapa hankkia lähiruokaa ja tukea suoraan paikallisten viljelijöiden elinkeinomahdollisuuksia.

Useimpien tavoitteena ei ole sataprosenttisen lähiruokavalion noudattaminen vaan paikallisruokailun suosiminen. Linssejä, quinoaa ja muita kaukana viljeltäviä kuivatuotteita voi halutessaan käyttää ihan hyvällä omallatunnolla. Monet välttävät kuitenkin käyttämästä riisiä, koska sen tuotannosta aiheutuu suuret metaanipäästöt. Kaukotuotteiden valinnassa kannattaa suosia luomu- ja reilun kaupan tuotteita, joiden kohdalla oikeudenmukaisuutta on ajateltu tavanomaista kaupankäyntiä pidemmälle.

Lähialueen tuotteiden kulutusta voi lisätä esimerkiksi lähi-aterioiden, -päivien, tai -viikkojen avulla, tai pyrkimällä 75-prosenttiseen lähiruokailuun. Samalla voit aloittaa uusia harrastuksia, kuten opetella sienestämään, sekä löytää uudenlaisia mahdollisuuksia niin tutuista kuin osin unohtuneistakin ruoka-aineista.

Omia ruokailutapoja laajemmin voi vaikuttaa edistämällä lähiruoan käyttöä esimerkiksi julkisissa ruokaloissa. Tarvitaan laajoja yhteiskunnallisia muutoksia, jotta kaikissa ruokakaupoissa myytäisiin lähinnä ekologisia  paikallistuotteita.

Paikallistuotteisiin perustuvat ruokaryhmät

Viljatuotteet ja peruna

PerunasatoaViljoja voi käyttää monipuolisemmin kuin tavallisesti leipien ja leivonnaisten, puurojen sekä myslien raaka-aineena. Niistä voi valmistaa esimerkiksi kasvimaitoa, jogurtin kaltaisia hapatteita, murekkeita ja pihvejä.

Riisin sijaan lisäkkeenä voi käyttää vaikkapa speltti-, ohra-, kaura- tai tattarisuurimoita. Leipomoteollisuuskin on viime vuosina voimakkaasti keskittynyt, minkä seurauksena monia leipomotuotteita kuljetetaan esimerkiksi etelärannikon tehtailta Lappiin asti. Paikallisten pienleipomoiden leipää kannattaa suosia. Paistopisteiden vaaleat leivät tuodaan pakasteina Ranskasta saakka.

Peruna on erittäin monikäyttöinen ruoka-aine aina leipien ja piirakoiden raaka-aineesta moniin paistoruokiin.

Marjat ja hedelmät

Kotimaisia marjoja ja hedelmiä on saatavilla mehuina, hilloina, kuivattuina ja pakasteina. Tarjolla on esimerkiksi mustaherukkaa, mustikkaa ja tyrniä. Hyvinä omenavuosina suomalaisiakin talviomenoita on mahdollista nauttia alkukeväälle saakka.

Kuivatuista marjoista ja hedelmistä voi valmistaa esimerkiksi kiisseleitä, käyttää niitä myslin lisäkkeenä ja sekoittaa puuroihin ja leivonnaisiin. Paitsi että marjat ja hedelmät ovat oivallisia jälkiruokiin, ne sopivat usein happamuutensa tai makeutensa avulla kohentamaan muita ruokia. Kokeile esimerkiksi mustaherukka-kaurakermakastiketta härkäpapu-juuressalaatin kanssa! Ulkomaisten hedelmien tapaan makeat marjat sopivat raasteiden ja salaattien joukkoon.

Jos säilöö itse, voi lakkoja ja puolukoita säilyttää ekotehokkaasti kellarissa omassa mehussaan muussattuna. Mehustus tai hilloaminen eivät ole kovin vaikeita taitoja. Myös pakastamiselle on keksitty uusi ekotehokas vaihtoehto: makeatkin marjat säilyvät viileässä pelkällä ryöppäämisellä, kunhan purkkeja käännellään tasaisin väliajoin.

Palkokasvit, siemenet ja sienet

Palkokasveista Suomen leveysasteilla menestyvät etenkin härkäpavut, herneet ja tarhapapujen monivärinen joukko (pensas- ja salkopavut). Härkäpavuista ja herneistä voi valmistaa perinteisten keittojen lisäksi esimerkiksi patoja, levitteitä ja pyöryköitä. Härkäpavuista valmistettua rouhetta voi käyttää soijarouheen tapaan muun muassa kastikkeissa ja laatikoissa.

Täällä voi kasvattaa muun muassa hampun-, pellavan- ja rypsinsiemeniä (auringonkukan siemenet ehtiä kypsyä hyvinä kesinä Etelä-Suomessa, mutta kaupallista tuotantoa ei ole). Hampunsiemenistä voi valmistaa esimerkiksi maitoa, levitteitä ja murekkeita, niitä voi lisätä leipiin ja makeisiin leivonnaisiin sekä ripotella paahdettuina salaatteihin. Hamppumaidosta voi tehdä hefua eli "hampputofua". Rouhittuja pellavansiemeniä voi käyttää ravintoarvoa parantamaan esimerkiksi leivonnassa, levitteissä ja puuroissa.

Sienet sopivat rakenteensa ja ravintoarvonsa puolesta hyvin liharuokien tilalle esimerkiksi laatikoihin, piirakoihin ja pyöryköihin. Perusmetsäsienet, kuten rouskut, haperot ja tietyt tatit, voi opetella tunnistamaan melko helposti esimerkiksi lyhyen sienikurssin käymällä. Sieniä voi säilöä kuivaamalla, hapattamalla suolaamalla ja pakastamalla. Kuivattuja ja suolattuja metsäsieniä löytyy myös kaupoista.

Eläinkunnan tuotteiden korvaajista kannattaa muistaa lisäksi seitan ja sen monet sovellutukset.

Kasvikset

LanttuKesästä pitkälle syksyyn on tarjolla runsas valikoima lähialueilla tuotettuja värikkäitä vihanneksia. Ekologisten tuotteiden suosiminen ei tarkoita sitä, että talviaikaan olisi syötävänä vain juureksia, sipuleita ja kaalia. Nekin soveltuvat silti totuttua monipuolisemmin esimerkiksi erilaisiin salaatteihin, paistoksiin, pyöryköihin ja keittoihin.

Monia luontaisen satokauden vihanneksia voi käyttää talvella monipuolisesti kuivatussa, hapatetussa, umpioidussa, pakastetussa ja etikkaliemeen säilötyssä muodossa. Talviajan keittiöön on hyvä ottaa mukaan esimerkiksi vähän käytetyt talvikurpitsa, kiinankaali (säilyy kylmävarastossa hyvin), maa-artisokka sekä hapatetut kasvikset.

Ruokavalion lisänä kannattaa kokeilla ituja sekä auringonkukan, tattarin ja herneen versoja. Niitä saa kaupoista tai ne voi helposti kasvattaa itse. Myös monia yrttejä voi kasvattaa ikkunalaudalla tai parvekkeella. Tavanomaisten yrttien, kuten basilikan, tillin ja persiljan, lisäksi kannattaa tutustua esimerkiksi lipstikkaan ja korianteriin. Myös villivihanneksia, kuten nokkosta ja jauhosavikkaa, voi käyttää ja säilöä monin tavoin.

Linkkejä

Yleistä

  • Kotimaiset kasvikset ry. Yhdistys edistää suomalaisten puutarhatuotteiden laadun tasoa ja menekkiä. Sivustosta löytyy mm. tietoa kasvisten, marjojen ja sienten ravitsemuksesta ja säilönnästä sekä ruokaohjeita.

Reseptejä ja julkaisuja

Sienet, marjat, luonnonyrtit ja muut luonnontuotteet

  • Arktiset Aromit ry. Arktiset Aromit ry on "valtakunnallinen yhdistys, jonka toiminnan tavoitteena on lisätä luonnontuotteiden käyttöä, arvostusta ja talteenottoa." Sivuilta löytyy tietoa marjoista, sienistä, luonnonyrteistä sekä erikoisluonnontuotteista: mm. poimintaohjeita, ravitsemustietoutta, ruokaohjeita ja tutkimustietoutta.
  • Yrttitarha-hanke. Kattavasti tietoa eri yrteistä (yrttihaku), ruokaohjeita, keruu- ja käsittelyohjeita, kansanperinnettä, viljelyohjeita, rohdot ja kosmetiikka, kirjallisuutta, tutkimustietoa, linkkejä.

Säilöntä

  • Kotimaiset Kasvikset ry. Kasvisten, sienten ja marjojen säilöntä (hapansäilöntä, kuivattaminen, etikkasäilöntä, hillot, marmeladit, mehut jne.)

Puutarhanhoito

  • Vegan Organic Trust. Brittiläinen yhdistys, joka edistää vegaanista luonnonmukaista viljelyä – viljelyä, joka muuten noudattaa luonnonmukaisen viljelyn periaatteita, mutta viljelyssä ei käytetä lainkaan eläinperäisiä raaka-aineita, kuten lantaa, vaan esim. viherlannoitusmenetelmiä.
  • Ks. yrteistä myös luonnontuote-kohdassa mainittu Yrttitarha-hanke.
  • Puutarha (wikikko.info). Mikä on metsäpuutarha, miten kukkapenkki perustetaan? Neuvoja on koottu Wikikko-tietopankkiin.

Versot ja idut

  • Ituja ja versoja (Nicehouse).
  • Idätystaulukko (Elävän ravinnon yhdistys). Katso reseptien kohdalta.

Hamppu

Vegaaniliitto Facebookissa