Vegaaniliiton ravitsemustiimi tiedottaa päivitetyistä ravitsemusteksteistä

Vegaaniliiton nettisivuilta löytyvistä ravitsemusteksteistä suurin osa on päivitetty keväällä 2017. Päivitystyön on tehnyt Vegaaniliiton ravitsemusvastaava, laillistettu ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen ja työssä on avustanut ravitsemustiimin toinen laillistettu ravitsemusterapeutti, Hilla Martikainen.

Vegaaniliitto haluaa tarjota jäsenilleen ja kaikille vegaaniravitsemuksesta kiinnostuneille luotettavaa ja asiantuntevaa ravitsemustietoa. Uusien  ravitsemustekstien tarkoitus on tarjota lukijalle selkeää ja tutkittuun tietoon perustuvaa tietoa ravitsemuksesta ja antaa myös konkreettisia ruoka-ainetason vinkkejä monipuolisen ja täysipainoisen vegaaniruokavalion koostamiseen. Ravitsemustekstien päivittäminen on osa ravitsemustiimin toimintasuunnitelmaa.

Vegaaniliiton ravitsemustiimi kehittää jatkuvasti yhdistyksen asiantuntijuutta vegaaniravitsemuksen suhteen ja tekee kehitystyön tiimoilta myös yhteistyötä muiden ravitsemuksen alan ammattilaisten kanssa. Kiinnostus vegaanista ruokavaliota kohtaan on nykyisin suurta ja yhdistys suhtautuukin iloisin mielin siihen, että ravitsemustiimiä konsultoidaan asiantuntijatahona aktiivisesti niin jäsenten, median kuin terveydenhuollon ammattilaistenkin taholta. Asiantunteva viestintä vegaaniravitsemuksesta positiivisella otteella vie yhdistystä hyvään suuntaan.

Lisätietoa D-vitamiinia koskevasta ravitsemustekstistä

Keskustelua on herättänyt etenkin D-vitamiinia koskevan ravitsemustekstin päivitys ja siksi haluammekin kertoa tekstin päivittämisen taustoista tarkemmin asiasta kiinnostuneille.

Teksti D-vitamiinista päivitettiin muiden ravitsemustekstien tapaan. Päivityksen myötä nettisivuilla aikaisemmin ollut suositus, joka  aiheutti hämmennystä lukijoissa ja ravitsemuksen ammattilaisissa, muutettiin ja yhdenmukaistettiin terveitä suomalaisia koskevan yleisen D-vitamiinisuosituksen kanssa. Aikaisempi suositus oli yhden henkilön laatima ja perustui hänen oman näkemyksensä lisäksi sitä puoltaviin valikoituihin lähteisiin.

D-vitamiini on osittain kiistanalainen ravintoaine ja aiheesta on saatavilla näytönasteeltaan (A-, B ja C-tason näyttö) hyvin eritasoista tutkimustietoa ympäri maailman. D-vitamiinin metaboliaan ja vaikutuksiin elimistössä vaikuttavat lukuisat yksilölliset tekijät sekä altistus auringon UVB-säteilylle, mistä johtuen aiheen tutkiminen on poikkeuksellisen haastavaa. Ravitsemussuosituksia laadittaessa aiheesta saatavilla olevaa relevanttia tutkimusnäyttöä arvioidaan aina kokonaisuutena. Cherry picking -menetelmällä tutkimuksia poimittaessa mistä tahansa ravintoaineesta voidaan väittää lähestulkoon mitä vain. Tällaiseen toimintaa perustuva ravitsemusviestintä ei kuitenkaan ole asianmukaista ja ammattieettistä toimintaa eikä palvele vegaanien tai muidenkaan etua.

Terveiden vegaanien fysiologinen D-vitamiinin tarve ei poikkea sekasyöjien vastaavasta, sillä ruokavalio ei vaikuta kyseisen vitamiinin fysiologiseen tarpeeseen. Tästä johtuen pohjoismaisen väestön ominaispiirteet ja pohjoinen sijainti huomioon ottaen laaditut Pohjoismaiset ravitsemussuositukset (NNR 2012) soveltuvat D-vitamiinisuosituksen osalta myös terveille suomalaisille vegaaneille.

Vegaaniliiton nettisivuilla aiemmin olleessa D-vitamiinitekstissä kehotettiin aikuisia ja yli 1-vuotiaita lapsia käyttämään ravintolisänä vähintään 25 μg D-vitamiinia päivittäin talviaikaan (lokakuun alusta maaliskuun loppuun) ja myös muille ryhmille määritellyt suositukset poikkesivat ja olivat selkeästi suurempia kuin esimerkiksi Suomen, Norjan ja Ruotsin D-vitamiinisuositukset. Vegaaniliiton nettisivuilla aiemmin olleessa D-vitamiinitekstissä mainittu D-vitamiinin saantisuositus perustui mm. Kanadan lastenlääkäriliiton omaan D-vitamiinisuositukseen, joka on merkittävästi suurempi kuin Kanadan ja Yhdysvaltojen yleinen D-vitamiinisuositus. Edellä mainituissa maissa D-vitamiinin yleinen saantisuositus vuorokautta kohden lapsille ja aikuisväestölle vaihtelee 10 ja 15 μg välillä. Ikääntyneille D-vitamiinisuositus on edellä mainituissa maissa sama kuin suomalaisissa ja pohjoismaisissa suosituksissa, eli 20 μg/vrk. Myös henkilöille, jotka viettävät suurimman osan vuodesta sisätiloissa ja auringonvalolle altistus on vähäistä vuoden ympäri, suositellaan D-vitamiinilisän käyttöä annoksella 20 μg/vrk vuoden ympäri (NNR 2012).

Veren riittäväksi D-vitamiinipitoisuudeksi (25-OH-kalsidioli) on määritetty edellä mainituissa suosituksissa 50 nmol/l. Veren sopivasta D-vitamiinipitoisuudesta on esitetty myös eriäviä näkemyksiä ja näihin perustui myös nettisivuilla aikaisemmin ollut suositus. Yhdysvaltalainen lääketieteellinen akatemia, Institute of Medicine (IOM), toteaa kuitenkin raportissaan, ettei 75 nmol/l ylittävien veren D-vitamiinipitoisuuksien ole havaittu johdonmukaisesti tuovan mitään lisähyötyä terveydelle ja että 125 nmol/l ylittävillä veren D-vitamiinipitoisuuksilla voi mahdollisesti olla haittavaikutuksia (IOM 2011).

Suomalaisten vegaanien D-vitamiinistatuksesta ei ole tällä hetkellä saatavilla kattavaa ja ajankohtaista tutkimustietoa. Asiaa selvitettiin viimeksi professori Anna-Liisa Elorinteen johtaman tutkimusryhmän toimesta, joka keräsi tutkimusaineistoa suomalaisten vegaanien ruokavaliosta ja ravitsemustilasta vuosina 2011-2012. Ryhmä julkaisi viime vuonna artikkelin, jossa tutkituista suomalaisista vegaaneista (n=21) 24 %:lla havaittiin veren D-vitamiinipitoisuuden olevan alle 50 nmol/l (Elorinne A-L ym. 2016). Puutosta selitti kuitenkin isolta osalta se, ettei 23 % tutkituista vegaaneista käyttänyt D-vitamiinilisää lainkaan ja lisäksi osa vegaaneista käytti lisää vain satunnaisesti.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka kykenee varastoitumaan elimistöön. Vitamiinin pitkäaikainen liikasaanti aiheuttaa elimistössä haitallisia vaikutuksia. Näihin kuuluu mm. kalsiumin kertyminen pehmytkudoksiin kuten munuaisiin ja sydämeen, luun murtumariskin lisääntyminen, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet ja esimerkiksi haimasyövän riskin lisääntyminen. Näitä vaikutuksia havaittiin lapsilla Suomessakin vuosikymmeniä sitten, kun D-vitamiinia annettiin suuria määriä esimerkiksi kalanmaksaöljyn ja D-vitaminoidun suklaan muodossa. Vaikka haitallisten vaikutusten ilmaantuminen edellyttää suurten vitamiiniannosten pitkäaikaista nauttimista, on silti hyvä olla tietoinen rasvaliukoisten vitamiinien liikasaantiin liittyvistä riskeistä.  Auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia ei voi syntetisoitua iholla liikaa.

Kaiken kaikkiaan D-vitamiinin tarve on jokaisen kohdalla yksilöllinen ja tarpeeseen vaikuttavat useat eri tekijät (mm. ikä, terveydentila, ja D-vitamiinisynteesin tehokkuus ja määrä iholla kesäaikaan auringonvalon vaikutuksesta). Myös ravintolisänä otetun D-vitamiinivalmisteen vaikutus veren D-vitamiinipitoisuuteen vaihtelee yksilöiden välillä. Tähän vaikuttavat mm. veren D-vitamiinipitoisuuden lähtotaso ennen ravintolisän käyttöä, nautitun kerta-annoksen määrä, perimä, D-vitamiinivalmisteen muoto, etninen tausta, terveydentila sekä kehon rasvakudoksen määrä. Lisäksi veren D-vitamiinipitoisuuden mittausmenetelmissä on eroja ja osa analyysimenetelmistä antaa matalampia kalsidiolipitoisuuksia kuin esimerkiksi Suomen julkisessa terveydenhuollossa käytetty HPLC-menetelmä (NNR 2012). Tämä tulee huomioida tutkimustuloksia vertailtaessa ja edellyttää erittäin hyvää perehtyneisyyttä aiheeseen. Veren D-vitamiinipitoisuus ei myöskään ole yksiselitteinen ja aukoton indikaattori yksilön D-vitamiinistatuksesta. Esimerkiksi ylipainoisilla tai lihavilla henkilöillä suurenkaan D-vitamiinimäärän käyttö ravintolisänä ei välttämättä näy veren pitoisuudessa rasvakudoksen keskimääräistä suuremman määrän vuoksi, mutta D-vitamiinin vaikutukset ovat kuitenkin havaittavissa geeniekspression ja transkription tasolla (Carlberg ja Haq 2016).

Ravitsemussuositukset laaditaan aina väestötasolle, eikä suosituksissa voida huomioida jokaisen yksilöllisiä tarpeita ja yksilöllisiä fysiologisia tekijöitä. Suositus laaditaan siten, että se kattaa ravintoaineen tarpeen 97,5 %:lla väestöstä (NNR 2012). Ravitsemusterapeutin antamassa yksilöllisessä ravitsemusohjauksessa yksilöllinen tarve sen sijaan huomioidaan aina. Jos vegaani hakeutuu ravitsemusterapeutin vastaanotolle, voidaan hänen ruokavaliostansa ja ravintolisistä saama D-vitamiinin määrä arvioida yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa ja ottaa huomioon myös muiden tekijöiden mahdollinen vaikutus D-vitamiinilisän tarpeeseen. Tämän pohjalta ravitsemusterapeutti tai lääkäri voi suositella kyseiselle henkilölle sopivan suuruisen D-vitamiinilisän käyttöä. Jos vegaanilla (tai kenellä tahansa muulla) todetaan D-vitamiinin puutos, on tilanteen korjaamiseksi tarpeen käyttää suurempaa D-vitamiinimäärää, kunnes tilanne saadaan tasapainoon.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (NNR 2012) nettiversiosta löytyvät kaikki suosituksen pohjana käytetyt tutkimusviitteet ja tarkat perustelut suositukselle (D-vitamiini alkaen sivulta 349). Myös suositusten tekoprosessi on kuvattu tarkasti sivulta 56 alkaen. Referenssiryhmän ja vertaisarvioijien käyttö sekä alkuperäisjulkaisujen näytön asteen arviointi on keskeinen osa suositusten laadintaprosessia. Mikäli jotain tutkimusta ei päädytä ottamaan mukaan suositustyön perustaksi laadittavaan kirjallisuuskatsaukseen, hylkäyssyy on ilmoitettava. On myös hyvä huomata, että näytönasteen luokittelussa C-luokituksen saivat automaattisesti ne tutkimukset, joissa ei oltu ilmoitettu sidonnaisuuksia.

Kuten aikaisemmin totesimme, D-vitamiinitutkimus on äärimmäisen haastavaa, sillä niin monia asia vaikuttaa kyseisen ravintoaineen tarpeeseen ja metaboliaan. D-vitamiinilisän aikaansaama molekyylitason vaste on myös aina yksilöllinen. Vegaaniliitto haluaa tukeutua pohjoismaisen suositustyön takana olevan kansainvälisen D-vitamiiniasiantuntijaryhmän (jossa toimi myös Suomen johtava D-vitamiinitutkija Christel Lamberg-Allardt) ja ryhmän työtä arvioineen referenssiryhmän työhön ja välittää tietoa D-vitamiinista perustuen tämänhetkiseen parhaaseen arvioon kyseisen vitamiinin tarpeesta suomalaisessa väestössä.

Jokaisella yksittäisellä henkilöllä on totta kai oikeus käyttää D-vitamiinia ravintolisänä juuri sen verran kuin haluaa, mutta Vegaaniliitossa toimivat ravitsemuksen laillistetut ammattihenkilöt eivät halua seistä kyseenalaisin perustein laaditun suosituksen takana. Jokaisella on myös täysi oikeus omaan mielipiteeseen D-vitamiiniin liittyen. Asiantuntijoiden näkemykset eivät kuitenkaan voi perustua mielipiteisiin tai omiin näkemyksiin ja yksittäisten henkilöiden veren D-vitamiinipitoisuusmittauksiin, vaan systemaattisesti ja kriittisesti arvioituun tutkimustietoon.

Kuten olemme kuvanneet, ravitsemussuositukset perustuvat systemaattisesti läpi käytyyn tutkittuun tietoon. Ravitsemussuosituksia päivitetään säännöllisin väliajoin uusin tutkimusnäyttö huomioiden.  D-vitamiinin ja myös muiden ravintoaineiden riittävää saantia ja saantisuosituksia arvioidaan suositusten laadintaprosessin aikana ja saantisuosituksia päivitetään tarvittaessa myös suositusten uudistustyön väliin jäävällä ajanjaksolla. D-vitamiinin osalta saantisuosituksia on päivitetty viimeksi vuonna 2012 julkaistuissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa, jolloin saantisuositusta hieman nostettiin verrattuna edelliseen vuonna 2004 julkaistuun suositukseen (esimerkkinä suositus koskien aikuisväestöä: 7,5 μg/vrk → 10 μg/vrk). Kun uutta tutkimusnäyttöä kertyy ja sitä systemaattisesti läpikäydään sekä arvioidaan, voi tämä näkyä myös väestölle annetuissa ravitsemussuosituksissa, mikäli uusin tutkimustieto on antanut aihetta suositusten päivittämiseen. Ja kun suosituksia päivitetään, jalkautuu uusin tieto myös laillistettujen ravitsemusterapeuttien sekä muiden terveydenhuollon ammattilaisten työhön. Tämän pohjalta toimivat myös Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntijat.

Aiheesta on mahdollista kuulla ja keskustella lisää myös Vegaaniliiton kevätkokouksen yhteydessä 22.4.2017 Tampereella tai Skype-yhteydellä Vegaaniliiton Helsingin-toimistolta käsin.

 

Ystävällisin terveisin,

Vegaaniliiton ravitsemustiimin jäsenet

Lotta Pelkonen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti

Hilla Martikainen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti

 

Ravitsemustiimille suunnatut yhteydenotot voi lähettää osoitteeseen ravitsemus@vegaaniliitto.fi

 

Lähteitä

  • Carlberg C, Haq A. The concept of the personal vitamin D response index. The Journal of Steroid Biochemistry and Molecular Biology. Published online 26 December 2016.
  • Elorinne A-L, Alfthan G, Erlund I, Kivimäki H, Paju A, Salminen I, Turpeinen U, Voutilainen S, Laakso J. Food and nutrient intake and nutritional status of Finnish vegans and non-vegetarians. PLoS One 2016;11(2): e0148235.
  • Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations 2012 - Integrating nutrition and physical activity, NNR 2012. Nord 2014:002. Verkkoaineisto: http://norden.diva-portal.org/smash/get/diva2:704251/FULLTEXT01.pdf
  • Ross C, Taylor C, Yaktine A, Del Valle H. Dietary Reference Intakes for Calcium and Vitamin D. Washington (DC): National Academies Press (US); 2011. Institute of Medicine (US) Committee to Review Dietary Reference Intakes for Vitamin D and Calcium.

 

Päivitetty D-vitamiiniteksti:

www.vegaaniliitto.fi/www/fi/tietoa/vitamiinit-ja-kivennaisaineet/d-vitamiini

 

Vegaaniliitto Facebookissa