Tora Vårdagsissa mustat lampaat ovat ihan yhtä rakkaita kuin valkoisetkin.

Tora Vårdagsissa mustat lampaat ovat ihan yhtä rakkaita kuin valkoisetkin.

Eläinten vapaakaupunki

Teksti ja kuvat: Noora Mäkilä

Eläinten vanhainkodissa lampaat pääsevät viettämään onnellisia eläkepäiviä.

Olin alkuvuodesta 2013 vapaaehtoistöissä gotlantilaisessa eläinten turvakodissa, Tora Vårdags fårreservatissa. Tilalla asuu tällä hetkellä 137 lammasta, neljä hevosta, viisi kissaa, kaksi koiraa ja kaksi ihmistä.

Freja on yksi eläinten vapaakaupungin onnellisista asukkaista.Ainakin verrattuna omaan mielikuvaani eläinten turvakodista lampaita on todella paljon. Osuvampi nimitys paikalle onkin eläinten vapaakaupunki, djurfristad, kuten paikan omistajalla Lena Areskogilla on tapana sanoa. Tämä tarkoittaa, että lampaat saavat elää täyttä elämää turvallisessa ympäristössä, jossa ne nähdään yksilöinä eikä niitä uhkaa teurastamolle joutuminen. 

Syksyllä 2007 Lena halusi tarjota kodin kahdellekymmenelle naapurinsa lampaalle, jotka olivat joutumassa teuraaksi. Väärinkäsitysten vuoksi uuhet tulivat kantaviksi ennen siirtoa uudelle kotitilalleen, joten seuraavana keväänä eläimiä olikin viitisenkymmentä. Vain nämä alkuperäiset lampaat ovat siis tuotantotilalta ja loput ovat niiden jälkeläisiä. Määrä kasvoi entisestään, sillä osa karitsoista oli pässejä, eivätkä eläinlääkärit suostuneet alkuun kastroimaan niitä. Yrityksistä huolimatta uuhet ja pässit eivät aina pysyneet eri aitauksissa. 

Veganismi vierasta Gotlannissa

Lampaat syövät keskimäärin yhden heinäpaalin päivässä. Musta lammas etualalla on Tova.Nyt kaikki pässit on onnistuneesti kastroitu, ja lampaat voivat elää yhdessä ja muodostaa pienempiä laumoja oman mielenkiintonsa mukaan. Lampailla on käytössään sisätilaa, jota ne tosin haluavat käyttää ainoastaan kaatosateella, sekä suuri ulkoaitaus. Aitauksessa on runsaasti tilaa juosta sekä kukkuloita, joille kiipeillä. 

Gotlannissa on paljon eläintuotantoa, eikä elämä vegaanina ole siellä mitenkään helppoa. Asetelma muuttuu paikallisten silmissä entistäkin kummallisemmaksi, jos pihallasi laiduntaa toistasataa pelastettua lammasta. 

Eläintuotanto on jatkuvasti läsnä, sillä lampaiden heinä saatetaan ostaa vaikkapa naapurin maitotilalliselta. Ristiriitoja aiheuttaa myös se, että viranomaisten silmissä lampaat ovat tuotantoeläimiä. Ne tulee esimerkiksi korvamerkitä, eikä niille aina saa samanlaista hoitoa kuin vaikkapa koiralle.

Erähenkisesti vapaaehtoistöissä

Malte-koira ja Ramses-lammas ovat kavereita.Kuulin paikasta tukholmalaiselta tuttavaltani ja päätin matkustaa pariksi viikoksi auttelemaan. Tekemistä oli enemmän kuin etukäteen arvelin, ja sinne kannattaisikin ehkä matkustaa kaksin jonkun kaverin kanssa. Lena hoitaa tilaa enimmäkseen yksin, mikä on raskasta niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Englantia puhumalla pärjää, mutta itse koin hyödylliseksi että ymmärrän myös ruotsia melko hyvin. 

Kokemus eläinten hoidosta ei ole välttämätöntä, mutta kovaa työntekoa ei saa pelätä. Myös pieni erähenkisyys on suotavaa, sillä esimerkiksi juoksevaa vettä ei ole. 

Eläinten hoidon lisäksi voi avuksi olla myös muilla tavoin, esimerkiksi tekemällä ruokaa tai remontoimalla rakennuksia. Itse vietin paljon aikaa myös valokuvaten sekä tietenkin lampaita rapsutellen. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa paikka voi toimia myös vaikkapa vegaanikahviona tai kurssikeskuksena sekä ottaa edelleen vastaan apua tarvitsevia eläimiä.

Lampaat olivat toinen toistaan kiltempiä ja sosiaalisempia. Arimmat katselivat uteliaina etäältä, kun rohkeimmat kävivät rapsuteltavana ja antamassa suukkoja ihmisille. Kaikilla lampailla on nimet ja osa myös tuntee nimensä ja tulee kutsusta luokse.

 

 

 

Näin adoptoit oman lampaan

Kissatalot ja muut kodittomista lemmikeistä huolehtivat tahot saavat toisinaan rahoitusta kunnalta, kun taas tuotantoeläimistä huolehtiva on täysin lahjoitusten varassa. Näin suuresta eläinmäärästä huolehtiminen on kokopäivätyötä, joten palkkatöille ei jää aikaa. Laskennallisesti yhden lampaan ylläpito maksaa 2000 kruunua vuodessa (noin 240 euroa). Suurin osa kuluista muodostuu talvikauden ruokinnasta. 

Oman lampaan ”adoptointi” maksaa 500 kruunua (noin 60 euroa) vuodessa ja sillä saa, auttamisen ilon lisäksi, todistuksen lampaan kuvalla sekä sähköpostiinsa lampaan ja koko paikan kuulumisia pitkin vuotta. Lampaan valinnassa voi käyttää apuna paikan Facebook-sivua tai kysellä lisää sähköpostitse (ruotsiksi tai englanniksi). 

Mikäli auttamishalua löytyy, mutta summa kuulostaa isolta, voi tukijaksi ryhtyä myös yhdessä kaveri- tai työporukan kanssa. Tukeminen onnistuu helposti nettipankissa (IBAN SE38 5000 0000 0534 6100 7838 BIC ESSESESS) tai Paypalilla. Laitathan lisäksi sähköpostia osoitteeseen toravardag@gmail.com. Toki myös kaiken suuruiset yksittäiset lahjoitukset otetaan ilolla vastaan! Lisää paikasta ja tukemisesta voit lukea osoitteesta toravardag.se (sivut toistaiseksi vain ruotsiksi).

Mikäli kiinnostuit lähtemään vapaaehtoistöihin, ota rohkeasti yhteyttä!

 

Lammas tuotantoeläimenä

Vaikka joiltain osin lampaiden asiat ovat paremmin kuin monien muiden tuotantoeläinten, on lammastuotannossa silti huomattavia ongelmia. Riippumatta siitä, miten lammas on elänyt, päättyvät sen päivät etuajassa. Lammas voisi elää yli kymmenenvuotiaaksi, mutta suurin osa lampaista teurastetaan alle vuoden ikäisinä.

Suomessa on noin 1800 lammastilaa ja niillä noin 120 000 lammasta. Tiloista suurin osa on harrastelijatiloja, joilla uuhia eli naaraslampaita on alle kymmenen. Ammattimaisella tilalla voi olla satoja lampaita. Lammastilojen päätuote on alle vuoden ikäisen lampaan eli karitsan liha. Suurin osa Suomessa myytävästä lampaan lihasta ja villasta tuodaan ulkomailta.

Lampaan villi esimuoto mufloni kasvattaa itselleen kylmiksi vuodenajoiksi juuri sopivan paksuisen turkin, joka ilmojen lämmetessä harvenee itsestään. Nykyiset lammasrodut on jalostettu tuottamaan paksu turkki, joka vaatii keritsemistä. Ostamalla villaa tulee tukeneeksi myös lampaanlihan tuotantoa.

 

Artikkeli on ilmestynyt Vegaian numerossa 1/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa