Elävää ravintoa saaristolaisittain

Heidi Viherjuuri

Useiden aikaisempien vuosien tapaan tänäkin kesänä päädyin viikoksi Ahvenanmaan saaristoon viettämään kesäpäiviä elävän ravinnon parissa. Joka vuosi kotiin palatessa olo on niin hyvä, että seuraavana vuonna on lähes pakko lähteä uudestaan.

80-luvulla perustetussa Ahvenanmaan Elävän Ravinnon Instituutissa järjestetään joka kesä kuukauden ajan kursseja eri teemoilla. Tällä kertaa edessä on viisi päivää pilatesta, yrttitietoutta ja elävän ravinnon periaatteita. 

Maanantai

Ahvenanmaan Elävän Ravinnon Instituutti”Tervetuloa Fisköhön! Juomme tässä aluksi Molkosania alkudrinkiksi, mutta yleensä emme ruuan kanssa juo.” Uudet vieraat vilkuilevat ujon uteliaasti toisiaan, kun edellisiltä vuosilta tutut vaihtavat jo iloisena kuulumisia. Maanantai on saapumispäivä, joten ohjelmaan kuuluu aterioinnin lisäksi lähinnä toisiin kurssilaisiin ja instituuttiin tutustumista.

Reippaimmat käyvät ennen saunaa sauvakävelyllä tai pyöräilemässä instituutin polkupyörillä. Moni ensikertalainen varmasti miettii mihin on oikein lähtenyt, vaikka alkujärkytystä pehmennetäänkin banaanikarobjäätelöllä.

Tiistai

Varsinaiset kurssipäivät kulkevat yleensä saman kaavan mukaan. Ensimmäisenä aamulla halukkaat juovat vehnänorasmehua, sitten on liikuntaa ja vielä aamunavaus ennen klo 9 tarjoiltavaa aamupalaa. Aamupala on ainoa ateria, jolla suositaan sokeria.

Kulhot muistuttavat lähes vauvojen herkkusoseita. Eri aamuina on tarjolla luumusosetta, marjamössöä ja ruusunmarjasosetta. Varsinainen pääruoka on tuorepuuro, joka sisältää vaihdellen tattaria, qvinoaa ja hirssiä. Lautasen kruunaa seesammaito, josta nautitaan päivän valkuaisaineet.

Aamupalan jälkeen alkaa päivän teoriaosuus. Ensimmäisenä aamuna käydään läpi elävän ravinnon periaatteet, koska noin puolet kurssilaisista on ensikertalaisia. Eräällä on jopa varamakkarat mukana siltä varalta, että rehut ovat liian pelottavia.

Teoriatunnilla kuullaan myös, millaisia sivuoireita ravinto saattaa aiheuttaa. Monen normaaliravinnosta paljon poikkeava ruoka on kehoa puhdistavaa, ja erityisesti kahvin kuluttajat joutuvat kohtaamaan päänsäryn.

Myös väsymys ja lievä huonovointisuus ovat yleisiä, kun keho pyrkii myrkyistä eroon. Apukeinoiksi tarjotaan päiväunia, liikuntaa ja suolihuuhtelua. Viimeinen on keinoista tehokkain, mutta ei suosituin.

Lounaaksi syödään elävän ravinnon keitto, jossa on kaikkea mahdollista vihreää ja lisänä avokadoa. Iltapäivällä käydään ensin päivälevolle, ja sitten paneudutaan pilateksen perusteisiin. Ennen klo 17 tarjoiltavaa illallista on vielä hetki aikaa tutustua yleisimpiin ruokayrtteihin.

Päivällinen sisältää tuoretta salaattia, ituja, versoja, kastikkeita sekä pateita. Jokaisella aterialla tulisi syödä myös merilevää ja hapankaalia. Illalla on edessä vielä saunaretki. Kurssikeskus on vanha kansakoulu, joka on rakennettu suojaisaan rinteeseen. Omaa rantasaunaa ei ole, joten läheistä mökkikylän saunaa on vuokrattu iltauintia varten. Ilta-aurinko paistaa kallioille, ja saunan ikkunaruudussa kimaltelee meri.

Keskiviikko

Päivä polkaistaan taas käyntiin vehnänoraalla ja aamujumpalla. Aamupalan jälkeen syvennytään yrttien monipuolisiin käyttömahdollisuuksiin.

LounasLounaalla ensimmäiset puhdistusoireet ovat havaittavissa. Keitto ei ole aivan yhtä maittavaa kuin edellispäivänä, ja päätä särkee. Asia on ennakoitu, ja iltapäivälle on varattu hieman pidempi lepoaika. Monet tulevatkin kurssille vain lepäämään omissa oloissaan, ja jokainen voi valita monipuolisesta ohjelmasta itselleen sopivimmat.

Tänä vuonna puhdistusoireita rasittaa myös hikoiluttava helle. Ravintoon ei juuri kuulu suolaa, joten juomahuoneessa voi käydä sekoittamassa jaksamisjuomaa, joka sisältää intiaanisokeria ja vuorisuolaa.

Iltapäivällä jatketaan pilateksen parissa ja opitaan hieman lisää myös ruokayrteistä. Illallisen jälkeen kokoonnutaan luokkahuoneeseen nauttimaan yrteistä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Yhdessä kerätyt yrtit on haudutettu jalkakylvyksi ja teeksi. Rentouttavan tuokion päättää vielä hunajasauna.

Saariston aurinko laskee mäen taakse, kun jokainen viettää iltaansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei ole kiire mihinkään, ja aika tuntuu muutenkin pysähtyneen. Instituutin sanomalehtikin tulee vähintään päivän myöhässä.

Torstai

Aamun ohjelma sujuu edellisten tapaan. Pilates-tunti pidetään jo ennen lounasta, koska iltapäivällä lähdetään retkelle. Viikon kohokohta on ehdottomasti meriretki. Paikallinen kalastaja kuljettaa kurssilaiset ulkosaaristoon kauemmas asutuksesta. Saaressa marjastetaan, uidaan ja nautitaan raikkaasta meri-ilmasta.

Piknik katetaan kallioille, joita tällä kertaa varjostavat tummat pilvet. Saamme juuri pakattua tavarat veneeseen, kun ensimmäinen sadekuuro iskee. Tällaista ei ole tapahtunut näillä meriretkillä koskaan aikaisemmin, vaan sopimuksen mukaan torstaina paistaa aina aurinko.

Lämmin kesäsade kastelee, mutta ei jäähdytä. Instituutilla odottaa lämmin sauna, ja sen myötä onkin aika valmistautua iltajuhlaan. Yhteislauluin aloitettu tilaisuus sisältää tällä kertaa kielioppitunnin sekä saamea että japania, yhteisleikkejä ja pieniä puheita.

Juhlan päättää elävän ravinnon kakku, joka sisältää omenaa, taatelia, karobia, pähkinöitä ja kookosta. Kakkua on syytä syödä varoen, koska puhdistunut elimistö on varsin herkkä sokerille. Kantapään kautta olen itsekin oppinut, että yksi annos on aivan riittävästi.

Perjantai

On viimeisen kurssipäivän aika. Monet kokevat uuden elämän alkaneen ja nousevat jo paljon ennen kukonlaulua. Juomahuoneessa on jopa ruuhkaa vehnänoraspuristimelle. Jumpassa jalat nousevat ja hymy on herkässä. Päänsäryn kestäminen tuotti tulosta, mikä näkyy monella jo vaa´alla asti.

Aamupäivällä on aikaa pakata tavarat ja vetreytyä viimeisellä pilates-tunnilla. Lounaaksi syödään tällä kertaa keiton tilalla kunnon elävän ravinnon ateria, koska monella on edessään pitkä kotimatka. 

Ennen lähtöä kaikki kerääntyvät luokkahuoneeseen ja on aika tehdä loppuyhteenveto. Alkuviikosta makkaraa haaveillut kertoo paketin jääneen avaamatta, ja reumapotilas sanoo vähentäneensä lääkkeitä. Monien kasvoilla loistaa terve puna ja saaristoauringon paistama päivetys.

Jälleen kerran kurssikeskukselta lähtee tyytyväisiä ja levänneitä ihmisiä. Ruoka, puhdas ympäristö ja virikkeiden puute mahdollistavat täydellisen maailmasta irtautumisen. Viimeistään saaristolautalla tosin iskevät ensimmäiset kiusaukset, kun kahvin hajut leviävät nenään monen kahvittoman päivän jälkeen.

Harva jaksaa kotona noudattaa hieman epäsosiaalistakin ruokavaliota, mutta pieniä vinkkejä terveellisempään ja liikkuvampaan elämään on toivottavasti jäänyt takataskuun. Viikon parasta antia ovat kuitenkin instituutin tarjoama lepo ja rauha, joiden jälkeen jaksaa taas kotiarjessakin hieman paremmin.

Lisätiedot: www.fisko.fi

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2010.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa