Hevosia laitumella

Hummani hei - ratsastaminenko vegaanista?

Teksti: Eveliina Lundqvist
Kuvat: Elina Kauppila ja Eveliina Lundqvist

Siinä missä englantilaiset vegaanit nimittelevät ratsastajia eläinrääkkääjiksi, Suomessa vegaanit päivittävät Facebookiin ratsastuskuviaan. Ylipäätään ratsastus ei saa Suomessa kovinkaan kummoista kritiikkiä, vaikka kyseessä on eläinten viihdekäyttö. Mitä ongelmia ratsastukseen liittyy: voiko hevosten selässä istuminen olla vegaanista?

Ensimmäisiä viitteitä ratsastamisesta löytyy 6 000 vuoden takaa. Sitä ennen hevosta on lähinnä käytetty syötävänä lihantuotantoeläimenä. Hevosen kesyyntyminen ei ole kuitenkaan muuttanut eläimen elimistöä tai käyttäytymismalleja villeistä kantamuodoista.

Hevosen luontainen ympäristö on laaja ja aukea ruohomaa, josta pedot voi havaita kaukaa. Jos hevosilla on mahdollisuus laiduntaa suurella alueella, ne saattavat kulkea parikymmentä kilometriä päivässä. Jos laidunnus- tai juomapaikat ovat vähissä, saattaa matkaa kertyä jopa 80 kilometriä.

Laumaeläiminä hevoset kommunikoivat hyvin moninaisesti: hajuilla, korvilla, hännällä, asennoilla, koskettelulla ja äänillä. Kommunikointi on niin moninaista ja hienovaraista, etteivät ihmiset pysty huomaamaan kaikkea.

Varsa ei toivu varhaisesta vieroituksesta

HevosiaUseimmilla talleilla hevoset pidetään yhä yksittäiskarsinoissa, joissa ne eivät pysty aina edes koskettelemaan toisiaan. Talliolosuhteet ja ahtaat tarhat muuttavat hevosten käyttäytymistä ja pahimmillaan johtavat häiriökäyttäytymiseen. Muista tuotantoeläimistä poiketen hevosten keinosiemennys ei ole yleistä, mutta on kuitenkin yleistymään päin. Hevonen kantaa varsaansa noin 11 kuukautta. Luonnossa emä ja varsa vieroittuvat toisistaan varsan ollessa noin 2-vuotias.

Talleilla erotus tapahtuu yleensä varsan ollessa vasta noin 5–6 kuukauden ikäinen. Liian aikainen vieroitus järkyttää molempia. Emä ja varsa kävelevät levottomina, kutsuvat toisiaan hirnumalla eivätkä ehdi syödä kunnolla.

Liian varhaisesta erottamisesta varsat eivät toivu koskaan. Ne kärsivät usein muun muassa turvattomuuden tunteesta, muistin toimintahäiriöistä, hermostuneisuudesta ja stereotyyppisestä käyttäytymisestä.

Mahahaava yleistä

Hevonen on laiduntaja, joka laiduntaa jopa 16–18 tuntia vuorokaudessa, eikä sen maha ole koskaan tyhjä. Yleensä hevoset saavat talleilla ruokaa 4–5 kertaa, mutta pahimmillaan vain 2–3 kertaa päivässä. Ruokailu kestää noin 15–30 minuuttia kerralla. Harvat ruokailukerrat lisäävät mahahaavan riskiä. Sairauden todennäköisyyttä lisää myös stressi.

Laiduntavalla hevosella vain harvoin on mahahaavaa, mutta sen sijaan jopa 60 prosenttia harraste- ja muista käyttöhevosista kärsii sairaudesta. Laukkahevosilla mahahaavasta kärsiviä on jopa 90 prosenttia. Puolella mahahaavahevosista ei ole ulospäin näkyviä merkkejä vaivastaan.

Pienellä osalla talleista on siirrytty hevosbaariin, jossa hevoset voivat ruokailla kaksikymmentäkin kertaa päivässä pieniä määriä. Tämä vähentää mahahaavojen syntyä.

Stereotyyppistä käyttäytymistä ja turhautumista

Kun hevonen ei pysty noudattamaan lajityypillistä käyttäytymistään, se turhautuu. Esimerkiksi jatkuva seisottaminen talliolosuhteissa, eristäminen muista hevosista, kuljetus ja liian väkirehupainotteinen ruoka lisäävät stressiä ja turhautumista.

Luonnossa hevoset asuvat perheryhmissä, joihin kuuluu tammoja varsoineen sekä ori. Nuoret orit sekä perheryhmään kuulumattomat orit elävät omissa poikamieslaumoissaan tai yksin. Oreilla on synnynnäinen tarve kasata tammoja perheryhmiksi. Talliolosuhteissa orin ei ole mahdollista pitää tammaryhmää kasassa ja yhdenkin tamman vieminen tallista tai laitumelta voi stressata sitä paljon, vaikka muu lauma pysyisikin orin lähellä.

Turhautumisesta ja stressistä seuraa stereotyyppistä käyttäytymistä kuten kehän kiertämistä, kutomista, eli motorista stereotyyppistä käyttäytymistä, jossa hevonen huojuu puolelta toiselle etujalkoja vuorotellen, puun puremista ja imppaamista eli ilman nielemistä. Häiriökäyttäytymistä ilmenee joidenkin tutkimusten mukaan jopa 30 prosentilla hevosista.

Hevonen heittokapulana

HevonenKesäkissat ja kulkukoirat saavat julkisuutta joka vuosi, mutta kodinvaihtajahevoset harvemmin. Hevonen voi elää monta kymmentä vuotta, eikä sen hoitaminen ole ilmaista. On tyypillistä, että hevonen vaihtaa huoltajaa elämänsä aikana moneenkin otteeseen. Pahimmillaan myös talli vaihtuu uuden huoltajan myötä tai vanhan huoltajan halutessa tallinvaihtoa muuten vain. Hevoselle tuttujen ihmisten ja hevosten vaihtuminen on ahdistavaa.

Suomen ainoa tuotantoeläinten turvakoti Tuulispää sai alkukipinän nimenomaan hevosista.

– Muutettuani maalle mietin tallipaikkojen vuokraamista hevosille. Yksi vuokralainen ehtikin jo muuttaa meille, ja sen myötä aloin pohtia syvemmin hevostenpitoa, tuumii Tuulispään perustaja Piia Anttonen ja jatkaa:

– Mikä on ihmisen suhde hevoseen, joka majailee jossain tallilla, ja sitä ei edes välttämättä päivittäin nähdä? Miksi muita eläimiä ei pidetä niin? Onko hevonen vain harrastusväline, jota käydään ratsastelemassa pari vuotta, ja kun innostus loppuu, se myydään eteenpäin? Anttosen vuokratalli vaihtui eläinten turvakodiksi, minkä seurauksena puhelin alkoi piristä.

– Saan lähes viikoittain soittoja hevosista, joista halutaan luopua. En voi kuitenkaan millään pelastaa kaikkia; täytyy edetä tilojen sekä taloudellisten ja muiden resurssien puitteissa, Anttonen toteaa surullisena.

Hevosten pitäminen on kallista, mutta teuraaksikaan niitä ei raaskita laittaa. Silti hevosia astutetaan ja pahimmillaan keinosiemennetään, sillä halutaan lisää varsoja.

Aivan kuten koirienkin kohdalla, myös osaa hevosista koulutetaan kovin menetelmin. Esimerkiksi jos hevonen ei suostu menemään kuljetusautoon, siltä saatetaan peittää silmät, sitä saatetaan piiskata, vetää liinalla tai pelotella monilla muilla tavoin. Jotkut tallit ja kouluttajat suosivat onneksi myös pehmeämpiä koulutusmenetelmiä.

Onko ratsastaminen vegaanista?

Imppaava hevonenHelsingissä asuva poliisihevonen Taavi on hyvä esimerkki imppaavasta hevosesta. Taavi ottaa kiinni aidan tolpasta ja nytkyttää sitä vetäen samalla ilmaa sisäänsä. Taavilla on imppauspanta, jonka pitäisi olla viimeinen keino tavan taltuttamisessa, mutta pantakaan ei näytä pysäyttävän ongelmaa. Kun hevonen opetetaan siihen, että ihminen on sen selässä, tarkoittaa se hummalle useiden kuukausien ajan ympyrän kiertämistä kehässä. Sen jälkeen pitää vielä opettaa ihminen ratsastamaan, mikä taas tietää lisäympyröiden kiertämistä. Lisäksi kokemattoman ratsastajan epäselvät merkit, tasapainoton asento ja potkut hevosen kylkiin aiheuttavat hevoselle vähintäänkin epämukavuutta ja pahimmillaan kovaakin kipua.

Ratsastuksessa käytetään yleisesti satulaa ja suitsia, jotka ovat yleensä nahkaa. Lisäksi kuolaimet tungetaan hevosen herkimmälle alueelle, suuhun, joka on erityisen altis paineelle ja kivulle. Kuolaimet aiheuttavatkin hevoselle hammasvaurioita, haavaumia ja painetta sekä lisäävät koulutustilanteessa stressiä.

Hevosen näkökenttä on laaja, mutta mikäli ratsastettaessa hevosen päätä vedetään alaspäin, hevonen ei näe eteensä vaan joutuu liikkumaan lähes sokeana.

Jos veganismi määritellään elämäntapana, jossa vältetään kaikkea eläimelle vahingollista toimintaa, ei ratsastusta voi sanoa vegaaniseksi harrastukseksi.

Mitä jos ottaa hoiviinsa kuolemalta pelastettuja hevosia, jotka on jo koulutettu? Jos käytössä on hevosbaari, laitumet ovat isot, hevoset pääsevät laitumelle päivittäin, ja talli on pihattotyylinen? Jos ratsastaisi kengittämättömillä hevosilla ilman satulaa ja kuolaimia? Onko se silloin vegaanista? Kysymykseen liittyy edelleen monia ongelmakohtia. Haluaako hevonen lähteä ihmisen matkaan, eroon laumastaan? Haluaako, että sen selkään istutaan, vai haluaisiko se mieluummin laiduntaa rauhassa ja kulkea omaa tahtiaan? Haluaako hevonen, että ihminen hallitsee sitä?

 

Hevonen lukuina

Hevosten määrä on Suomessa taas nousussa sitten traktorin keksimisen. Suomessa elelee noin 75 000 hevosta. Tällä hetkellä konien määrä on kuitenkin hiljalleen nousussa uuden ratsastusinnon myötä, ja hevosten määrä lisääntyy noin 2 000 yksilön vuosivauhtia. Vuoteen 2030 mennessä hevosten määrän ennustetaan kasvavan jopa 140 000 eläimeen.

Vaikka hevonen on kasvissyöjä, se vie paljon pinta-alaa. Yksi hevonen tarvitsee ruokaansa varten noin 1–2 hehtaaria peltoa vuodessa.

Imppaava hevonen voi pahoin

Teksti: Elina Kauppila

Imppaava hevonen vetää ilmaa sisäänsä ja sen jälkeen nielee sitä. Osa ilmasta pääsee ulos, mutta osa kulkeutuu mahaan asti. Jos hevonen imppaa paljon, saattaa seurauksena olla ähky, koska eläimen maha täyttyy ilmasta. Imppaaminen vahingoittaa ainakin hevosen niskaa, hampaita, vatsaa sekä ruuansulatuskanavaa. Ilman nieleminen näkyy hevosen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Eläin on väsynyt ja pahantuulinen, ja sen lihakset kehittyvät hitaammin ja rappeutuvat nopeammin kuin niiden hevosten, jotka eivät imppaa.

Lisätietoja:

  • Kaimio, Tuire 2006. Hevonen: ensimmäinen oppaani. 160 s. WSOY.
  • Kaimio, Tuire 2004. Hevosen kanssa. 624 s. WSOY.
  • Pohjola, Jaana 2013. Tunne hevonen 1/2013.
  • Pohjola, Jaana 2010. Harva hevonen saa toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. Maaseudun Tulevaisuus 23.7.2010.
  • Eläinkoulutus-blogi: http://elainkoulutus.wordpress.comhttp://elainkoulutus.wordpress.com.

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa