Ilmastonmuutos ja ruokavalintojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin

Henri Haimi

Merkit ihmisen aikaansaamasta kasvihuoneilmiön voimistumisesta ovat selvät. Ilmastonmuutoksen on ennustettu muun muassa sulattavan jäätiköitä, lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä ja pienentävän maailmanlaajuisesti ruoantuotantoa. Mutta mikä on ruokavalion vaikutus tähän laajalti huolta aiheuttavaan ilmiöön?

Kahdentoista viime vuoden joukkoon mahtuu peräti 11 lämpimintä vuotta sitten vuoden 1850, jolloin maapallon keskilämpötilojen tilastointi aloitettiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan 90 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta todellisena asiana ja 65 % on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan koskaan kohtaama ympäristöongelma (1). Aihe herättää siis huolta laajassa osassa suomalaisia – ei vain tiedeyhteisöissä ja ympäristöasioissa valveutuneissa ihmisissä. Ilmastonmuutos on usein otsikoissa ja puheenaiheena. 

Mikä ilmastonmuutos on?

Kasvihuoneilmiö johtuu siitä, että ilmakehän kasvihuonekaasut päästävät auringosta tulevan lämmittävän infrapunasäteilyn lävitseen maapallolle, mutta eivät kaikkea lämpösäteilyä takaisin avaruuteen. Kasvihuonekaasut siis lämmittävät ilmakehää samaan tapaan kuin lasipinta kasvihuonetta. Kasvihuoneilmiö sinänsä on elämän edellytys maapallolla. Ilman sitä planeettamme keskilämpötila olisi noin -19 °C. (2)

Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, halogenoidut hiilivedyt ja vesihöyry. Näistä vesihöyryn merkitys on suurin, mutta sen pitoisuus ilmakehässä muuttuu lähinnä muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutosten aiheuttaman lämpötilan vaihtelun seurauksena. Teollistumisen myötä näitä kaasuja on päässyt yhä enemmän taivaalle. Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on vuoden 1750 jälkeen noussut 35 %, metaanin 148 % ja dityppioksidin 18 % (3).

YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) mukaan merkit ihmisen aikaansaamasta kasvihuoneilmiön voimistumisesta ovat selvät. Viimeisen sadan vuoden aikana maapallon keskilämpötila on kasvanut 0,76 °C ja meriveden pinta noussut 17 cm (3). Satelliittikuvien perusteella maapallon lumipeitteen on arvioitu pienentyneen noin 10 % sitten 1960-luvun (2).

Ilmastomallien perusteella ennustetaan, että vuoteen 2100 mennessä maapallon keskilämpötila on noussut 1,1–6,4 °C vuosien 1980 - 1999 keskilämpötilaan verrattuna (3). Kuivuuden ja äärimmäisten sääilmiöiden arvioidaan lisääntyvän. Merenpinnan on ennustettu nousevan 18–59 cm vuosisadan loppuun mennessä jäätiköiden sulamisen ja veden lämpölaajenemisen vuoksi (3).

Mikäli keskilämpötila nousee enemmän kuin 2,5 °C, tullee se pienentämään maailmanlaajuisesti ruoantuotantoa ja nostamaan siten ruoan hintaa. Ilmaston lämpeneminen uhkaa erityisesti trooppisten ja subtrooppisten alueiden ruoantuotantoa. Viileämmät alueet saattavat sen sijaan hyötyä muutoksesta. (4)

Karjatalouden kasvihuonekaasupäästöt

Eläinperäisten elintarvikkeiden kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat useista eri lähteistä tuotannon eri vaiheissa. Ennen kuin eläimet ovat muuttuneet elintarvikkeiksi kauppojen myyntitiskeille, päästöjä syntyy muiden muassa rehun viljelystä, laidunmaan sekä rehupeltojen raivaamisesta, eläinten märehtimisestä ja lannasta sekä kuljetuksista, prosessoinnista ja jäähdytyksestä.

Tärkeimmän kasvihuonekaasun hiilidioksidin ihmisen aiheuttamista päästöistä noin 9 % on peräisin karjataloudesta. Luku perustuu valtaosin arvioon karjatalouden aiheuttamasta metsäpinta-alan pienenemisestä, joka puolestaan vaikuttaa hiilitaseeseen. (4)

Karjataloudessa syntyy hiilidioksidipäästöjä myös rehuntuotannon vaatimien kemiallisten lannoitteiden tuotannossa. Noin 1 % koko maapallolla käytetystä energiasta kuluu lannoitteiden valmistamiseen (4). Esimerkiksi USA:ssa, Ranskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa yli puolet typpilannoitteista käytetään karjalaitumilla ja rehun viljelyssä(4). Rehuntuotantoon kuluukin valtaosa karjankasvatuksessa käytettävästä energiasta (4). Suomessakin lienee rehunviljelyyn käytetyn typpilannoitteen osuus suuri, sillä 76 % maamme peltopinta-alasta viljeltiin viime vuonna rehua (5, 6).

Metaanin osuus kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta on maailmanlaajuisesti liki viidennes. Ihmisten aiheuttamista metaanipäästöistä 35–40 % johtuu karjataloudesta (4). Suomessa vuonna 2005 osuus oli 35 % (7). Metaanipäästöistä kuudesosa on peräisin eläinten lannasta, loput eli selvä valtaosa karjan märehtimisestä (4). Yhdysvalloissa 71 % maatalouden ja 19 % koko maan metaanipäästöistä aiheutuu karjan märehtimisestä (4). Lannan metaanipäästöistä liki puolet on peräisin sikojen kasvatuksesta. Toisena listalla on maitokarja (4).

Maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista metaanipäästölähteistä on riisinviljely, joka vastaa noin 16 % päästöistä (8). Osa riisinviljelyn metaanipäästöistä liittyy karjankasvatukseen, sillä peltoja lannoitetaan suurelta osin eläinten lannalla. Käytettäessä orgaanista lannoitetta, yleensä lantaa, ovat päästöt suurempia kuin kemiallisia lannoitteita käytettäessä. On kuitenkin hankalaa arvioida karjatalouden osuutta riisinviljelyn metaanipäästöihin (4).

Dityppioksidi on voimakas kasvihuonekaasu, jonka osuus lämmitysvaikutuksesta on 6 % (4). Ihmisen aiheuttamista dityppioksidipäästöistä 65 % on peräisin karjataloudesta. Pääosin nämä päästöt ovat lähtöisin lannasta ja sen käsittelystä, mutta osittain myös rehun viljelyyn käytetystä typpilannoitteesta (4). Suomen dityppioksidipäästöistä 54 % syntyy maataloudessa (7).

Kaiken kaikkiaan karjatalouden on arvioitu aiheuttavan noin 18 % ihmisen toimista peräisin olevista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöistä miltei 80 % johtuu suoraan tai epäsuoraan karjataloudesta (4).

Kuinka vähentää päästöjä ruokavalinnoillaan?

Samalla kun kiinnostus ilmastonmuutosta ja sen hillitsemistä kohtaan on kasvanut, on myös eri elintarvikkeiden, proteiinilähteiden ja ruokavalioiden kasvihuonekaasupäästöjä alettu tutkia. Tutkimusten keskinäinen vertailu on hankalaa, sillä niissä on käytetty erilaisia rajauksia, oletuksia ja aikajänteitä. Joka tapauksessa niistä saa ainakin suuntaa antavaa tietoa kokonaiskuvan luomiseksi.

Yleisesti ottaen ruokavalion kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi suositellaan kuluttamaan vähemmän lihaa ja juustoa. Enemmän puolestaan tulisi suosia kauden vihanneksia sekä paikallisesti tuotettuja ja tuoreita raaka-aineita. Nämä suositukset perustuvat tuotteiden ja ruokavalioiden elinkaaritutkimuksien tuloksiin (9).

Liha ei itsestään selvästi aina ole huonoin vaihtoehto kasvihuonekaasupäästöjä tarkastellessa. Lakto-ovovegetaristisen ruokavalion havaittiin tutkimuksessa tuottavan enemmän kasvihuonekaasuja kuin siipikarjan lihaa ja kalaa sisältäneet ruokavaliot. Punaista lihaa sisältävä ruokavalio sekä keskivertoamerikkalaisen ruokavalio osoittautuivat sen sijaan selvästi lakto-ovovegetaristista ruokavaliota huonommiksi vaihtoehdoiksi. Mikäli yhdysvaltalaiset korvaisivat nykyisen ruokavalionsa vastaavan energiamäärän sisältävällä kasvikunnan tuotteista koostuvalla ruokavaliolla, vähenisivät maan kasvihuonekaasupäästöt yli 6 %. (10)

Eläinproteiinin tuottamiseen on arvioitu tarvittavan keskimäärin 11 kertaa enemmän fossiilisia polttoaineita kuin maissista peräisin olevan proteiinin tuottamiseen. Eläinproteiinin keskimäärin vaatima energiatarve on laskettu lampaan-, naudan-, porsaan-, kalkkunan- ja broilerinlihojen sekä kanamunien ja maidon tuottamisen energian kulutuksesta. (11)

Toisen tutkimuksen mukaan lihaproteiinin tuottamiseen kuluu tuotannon koko elinkaaren aikana 6–20 kertaa enemmän fossiilisia polttoaineita kuin soijapapupohjaisen proteiinin tuottamiseen. Troolareilla kalastettu kalan proteiinigramma puolestaan vaatii 14-kertaisen fossiilisen polttoainemäärän kasviperäiseen proteiinigrammaan nähden. (12)

Riisiproteiinin tuottaminen koko elinkaari huomioiden aiheuttaa yli 9-kertaiset kasvihuonekaasupäästöt perunaproteiinin tuottamiseen nähden, joten ympäristötietoisen kasvissyöjän arkiruokaan riisi tuskin sisältyy. Mikäli vertaillaan perunaa ja riisiä painoyksikköä kohden, on ero päästöissä perunan hyväksi peräti 38-kertainen. Sianlihaproteiini puolestaan aiheuttaa yli 10 kertaa suuremmat päästöt kuin kuivatun herneen proteiini. (13)

Ruotsalaisessa tutkimuksessa vertailtiin kahden yhtä paljon energiaa sisältävän esimerkkiaterian koko elinkaaren aikana vaatimaa energiankulutusta. Energiatehokas ateria sisälsi palkokasveja, kokojyvävehnää, juureksia ja purjoa, energiaa tuhlaava ateria puolestaan ranskalaisia perunoita, sianlihaa, pakastettua parsakaalia sekä tölkitettyä ananasta. Jälkimmäisen aterian tuottamiseen tarvitaan 4,5-kertainen energiamäärä ensimmäiseen verrattuna. Tässä tutkimuksessa ei siis ollut tarkoituksena vertailla tyypillistä kasvis- ja sekaruoka-ateriaa vaan havainnollistaa eri elintarvikkeiden energiatehokkuuksia. (9)

Yllättävän suuri osa keskivertolänsimaisen ruokavalion vaatimasta energiankulutuksesta lankeaa tuotteille, joiden ravitsemuksellinen merkitys on vähäinen. Jopa kolmannes koko ruokavalioon käytetystä energiasta tarvitaan pikkusuolaisten, makeisten ja juomien valmistamiseen tarkasteltaessa tuotteiden koko elinkaarta (9). Mikäli haluaa pienentää ruokavalionsa energiankulutusta ja siten myös kasvihuonekaasupäästöjä, kannattaa siis harkita näiden tuotteiden käytön vähentämistä.

Kuljetusmatkan vaikutus esimerkiksi hedelmien kokonaisenergiankulutukseen voi olla varsin suuri, koska niiden viljely ei vaadi kovin suuria energiapanoksia. Ulkomailta tuotu omena kuluttaa yli kaksinkertaisen energiamäärän verrattuna kotimaiseen. Lentokoneella kuljetettujen tuoreiden trooppisten hedelmien vaatima energiankulutus puolestaan on peräti 30-kertainen kotimaisen omenan energiakertymään nähden. (9)

Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa vertailtiin erilaisten energia- ja proteiinimääriltään toisiaan vastaavien aterioiden tuottamisen elinkaaren kasvihuonekaasupäästöjä. Ateriat olivat eksoottisista sekä kotimaassa tuotetuista raaka-aineista koostetut seka- ja kasvisruoka-ateriat. Johtopäätöksenä oli, että lähellä tuotettu kasvisruoka on päästöiltään pienin.

Sen sijaan eksoottinen kasvisruoka aiheutti enemmän päästöjä kuin kotimaassa tuotettu sekaruoka. Tämä johtuu pitkälti eksoottisen kasvisruoan sisältämästä riisistä, jonka viljely aiheuttaa merkittäviä metaanipäästöjä. Erot eksoottisen kasvis- ja sekaruoka-aterian sekä lähellä tuotetun kasvis- ja sekaruoka-aterioiden päästöjen välillä olivat molemmat noin kaksinkertaiset kasvisaterioiden hyväksi. (13)

Lopuksi vielä muutama perusnyrkkisääntö omien kasvihuonepäästöjen pienentämiseksi päivittäisillä kulutusvalinnoilla. Kasvihuonekaasupäästöjä voi ruokaostoksilla ollessaan vähentää valitsemalla lähellä tuotettuja kauden kasvikunnan tuoreita raaka-aineita, kasvihuoneissa viljellyt vihannekset poislukien. Eläinkunnan tuotteet tuottavat pääsääntöisesti selkeästi suurempia päästöjä kuin kasvikunnan tuotteet.

Keittiössä taas kannattaa suosia liettä uunin sijaan ruoan valmistuksessa ja kokata suuria annoksia kerralla. Mikroaaltouuni on energiatehokkaampi aterian lämmityksessä kuin liesi. Raakaravinto on luonnollisesti myös hyvä vaihtoehto kypsennettyyn verrattuna energiankulutusta silmällä pitäen. Ja on hyvä muistaa, että ruokailu on vain yksi osatekijä päivittäisten päästöjen tuottajana – toki kannattaa ottaa selvää myös muiden muassa liikenteeseen ja asumiseen liittyvistä kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemistavoista!

Lähteet

  • 1. Ekholm P., Jutila K., Kiljunen P. 2007: Onpa ilmoja pidellyt – Ilmastonmuutos ja kansalainen. Ajatuspaja 2e, Nykypaino Oy, Helsinki, 88 s.
  • 2. Houghton J.T., Ding Y., Griggs D.J., Noguer M., van der Linden P.J., Dai X., Maskell K., Johnson C.A. (toim.). 2001: Climate change 2001: The scientific bases. Intergovernmental Panel on Climate Change, Cambridge University Press, New York, 881 s.
  • 3. Intergovernmental Panel on Climate Change, 2007: Climate change 2007: The physical science basis. Summary for policymakers. 21 s.
  • 4. Steinfelt H., Gebber P., Wassenaar T., Castel V., Rosales M., de Haan C. 2006: Livestock's long shadow - environmental issues and opinions. Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rooma, 390 s.
  • 5. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Käytössä oleva maatalousmaa 2006.
  • 6. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Viljelyskasvien sato 2006.
  • 7. Tilastokeskus. 2007. Vuoden 2005 kasvihuonekaasupäästöt alle Kioton tason. www.stat.fi/til/khki/2005/khki_2005_2007-01-16_tie_001.html . 3.2.2007
  • 8. Ilmasto.org Kaikki ilmastonmuutoksesta. www.ilmasto.org . 3.2.2007
  • 9. Carlsson-Kanyama A., Ekström M.P., Shanahan H. 2003: Food and life cycle energy inputs: consequences of diet and ways to increase efficiency. Ecological Economics, 44:2-3, 293-307.
  • 10. Eshel G., Martin P.A. 2006: Diet, energy and global warming. Earth Interactions, 10:9, 1-17.
  • 11. Pimentel D, Pimentel M. 2003: Sustainability of meat-based and plant-based diets and the environment. American Journal of Clinical Nutrition 78:3, 660-663.
  • 12. Reijnders L., Soret S. 2003: Qualification of the environmental impact of different dietary protein choices. American Journal of Clinical Nutrition 78:3, 664-668.
  • 13. Carlsson-Kanyama A. 1998: Climate change and dietary choices – how can emissions of greenhouse gases from food be reduced? Food Policy, 23:3-4, 277-293.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2007.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa