"Jos ihmiskunta jatkaa lihansyöntiä, käy huonosti"

Teksti ja kuva: Artemis Kelosaari

Ympäristöaiheisista tietokirjoistaan ja scifiromaaneistaan tunnettu Risto Isomäki tuomitsee eläinten tehokasvatuksen sekä eläinoikeuksien että ympäristön kannalta. Eläintuotannon ilmastovaikutukset voivat hänen mukaansa olla huomattavasti laajempia ja vakavampia kuin on luultu.

Risto IsomäkiRisto Isomäki ei anna armoa eläintuotannolle. Hän ei näe muuta keinoa ilmastokatastrofin estämiseksi kuin eläintuotteiden käytön radikaalin vähentämisen. ”Eläinten kasvatuksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat yksinään riittäviä aiheuttamaan ilmastokatastrofin”, kirjailija ja tiedetoimittaja Risto Isomäki toteaa ykskantaan ja kaunistelematta. Istun hänen seurassaan Helsingin Musiikkitalon kahvion terassilla nauttimassa syysauringosta ja kuuntelen, mitä ilmastonmuutoksesta paljon kirjoittaneella miehellä on sanottavaa.

”On keskusteltu paljon siitä, kuinka suuria eläintalouden päästöt oikeastaan ovat. Moni luonnonsuojelu- ja eläinoikeusjärjestö siteeraa FAO:n raporttia Livestock’s Long Shadow, jonka mukaan prosenttiluku kaikista ihmisen piikkiin menevistä kaasupäästöistä olisi 18. Mutta sitten on toinenkin, Worldwatch-instituutin teettämä raportti, joka väittää määrän olevan jopa 51 prosenttia.”

Isomäki selittää, että ympäristöjärjestö Worldwatchin artikkelissa ”Livestock and Climate Change” (R. Goodland & J. Anhang, 2009) on otettu huomioon monia kysymyksiä, jotka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö eli FAO on sivuuttanut, kuten lihan säilytykseen tarvittavista kylmälaitteista vapautuvat freonit sekä lihan- ja karjankuljetuksen päästöt. Vaikka tutkimuksessa on heikot kohtansa, siinä on kuitenkin listattu asioita, joita tulisi vastaisuudessa tutkia. Isomäki itse on parhaillaan luonnostelemassa juuri tällaista tutkimusta peräänkuuluttavaa ja FAO:n raporttia haastavaa tietokirjaa Meat, Milk and Climate. Sen tarkoitus on selventää, miksi on aivan välttämätöntä vähentää eläinkunnan tuotteiden kulutusta.

Antibiooteissa muhii katastrofi

Eläintuotannon ja ilmaston lämpenemisen yhteydet ovat toisinaan mutkikkaita, mutta havaittavissa. Hiilidioksidia hajottavia metsiä kaadetaan laitumiksi tai rehupelloiksi, ja tehotuotantotiloilta sekä keinolannoitetuilta rehupelloilta valuva jäte päätyy rehevöittämään vesistöjä, jotka alkavat tuottaa yhä enemmän metaania ja typpioksiduulia. Eikä tämä ole edes ainoa eläintuotannon piirre, joka merkitsee suoraa uhkaa myös ihmiselle.

Ihmiset eivät enää edes muista, millainen on maailma ilman antibiootteja.

”Kotieläintaloudessa käytetään antibiootteja; se on välttämätöntä, kun eläimiä on paljon. Väitetään, että Suomessa antibioottien antaminen eläimille on kontrolloitua – mutta paskanmarjat. Se on niin kuin päiväkodissa olisi kaapin päällä iso antibioottipurkki, ja kun yksi lapsi aivastaa, hoitaja tunkee pillerin tai pari kurkkuun.”

Tämä johtaa siihen, että navettojen ja muiden eläinsuojien alla alkaa muhia antibiooteille immuunia bakteerikantaa, joka valuu jätteen mukana vesistöihin.

”Ihmiset eivät enää edes muista, millainen on maailma ilman antibiootteja”, Isomäki sanoo pahaenteisesti.

Mikrokopterilla eläintuotantoa vastaan

54-vuotias Isomäki on kirjoittanut yhdeksän proosateosta, joista Sarasvatin hiekkaa (2005) päätyi Finlandia-ehdokkaaksi asti. Lisäksi hänen käsialaansa on muun muassa tietokirja "34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen" (2009). Ympäristö ja kehitys ry:ssäkin toimivalle kirjailijalle on suuri arvoitus, miksi ihmisten on niin vaikeaa luopua lihansyönnistä.

”En tajua, miksi on niin tärkeää pitää kiinni siitä, että ainoa kunnon ruoka on sitä, mitä varten on tapettu joku eläin. Ja lihansyönti edustaa sellaisia arvoja, joita monikaan ei oikeasti haluaisi kannattaa. Tämä on alue, jolla käytöksemme on kaikkein irrationaalisinta tällä hetkellä.”

Mikrokameroita voisi piilottaa eläintilan tai teurastamon seinään.

Isomäki ei tosin ole täysin vegaani, sillä hän syö toisinaan kalaa eikä pidä myöskään metsästetyn eläimen syömistä ongelmallisena.

”Luonnossa eläin kuolee usein samalla tavalla, väkivaltaisesti. Tehotuotannossa eläimellä ei kuitenkaan ole omaa elämää, sillä ei ole missään vaiheessa kivaa; aivan kuin ne viettäisivät koko elämänsä kidutuskammiossa. Se on hirvittävä vääryys.”

Tehdasnavettojen, -sikaloiden ja -kanaloiden lisäksi Isomäki mainitsee nyky-Suomen pahimpina eläinoikeusongelmina kivuliaat eläinkokeet sekä turkistarhauksen.

Risto Isomäki näkee tämänhetkisen tilanteen eläinten ja ympäristön kannalta ”kamalana”, mutta ei toivottomana. Asiat muuttuvat: lihan korvikkeet paranevat, ja aktivistit ovat saaneet tuotua päivänvaloon, mitä eläintiloilla tapahtuu. Isomäki intoutuu esitelmöimään modernista vakoiluteknologiasta ja siitä, miten sitä voisi hyödyntää kuvamateriaalin hankkimiseen.

”Mikrokameroita voisi piilottaa eläintilan tai teurastamon seinään, tai niitä voisi kuljettaa sisälle mikrokopterilla...”, kirjailija hehkuttaa. Näin muuttuisivat teurastamojen seinät vihdoinkin läpinäkyviksi.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa