Härkäpapuja

Härkäpapuja

Kasviproteiinien syöminen ja tuottaminen on ekoteko – ei naudanlihan, ei edes suomalaisen

Teksti: Olli Vuokko ja Sari Irni

Yle uutisoi Luonnonvarakeskuksen (Luken) professori Perttu Virkajärven sanoneen, että kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko (1). Professorin väitteeseen sisältyy merkittäviä ongelmia.

Ylen Tiede-sivustolla 24.4.2016 julkaistu väite ekoteosta perustuu muun muassa siihen, että Pohjoismaissa ympäristö kestää naudanlihan tuotantoa paremmin kuin joissakin vertailumaissa, koska täällä ei ole esimerkiksi akuuttia puutetta vedestä. Lisäksi tuotanto on artikkelin mukaan tehokasta, koska ”yli 80 prosenttia naudanlihasta saadaan lypsykarjan uudistamisesta eli sonnivasikoista ja poistettavista lehmistä ja hiehoista.” Vaikka Suomessa yhdistetyn maito- ja lihateollisuuden vuoksi kasvihuonekaasupäästöt olisivat noin kolmanneksen vähäisemmät kuin pelkän pihvikarjan tuotannossa, ovat ne edelleen korkeat.

Se, että ympäristö kestää pohjoismaissa paremmin karjankasvatusta, ei tarkoita, että se olisi ongelmatonta tai että sitä pitäisi lisätä, kuten Virkajärvi Ylen artikkelin mukaan ehdottaa. Jos naudanlihan tuotantoa tehostetaan ja tuotannon määrää lisätään, tulee se johtamaan kokonaispäästöjen lisääntymiseen. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että tehostamisen kautta päästöt kiloa kohti saattavat vähentyä jonkin verran. Lisäksi tuotannon tehostaminen tarkoittaa esimerkiksi eläinten jalostamista kasvamaan entistä nopeammin, mikä ei ole eläineettisestä näkökulmasta kannatettavaa.

Se, että ympäristö kestää pohjoismaissa paremmin karjankasvatusta, ei tarkoita, että se olisi ongelmatonta.

Vaikka kotimainen naudanliha ei olisi yhtä haitallista kuin jossain muualla tuotettu, se ei tarkoita, että se olisi ympäristöystävällistä. Karjatalous aiheuttaa varovaisimpienkin arvioiden mukaan 18 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä (2), joten naudanlihan syömistä tai tuotannon lisäystä missään päin maailmaa ei voi rehellisesti sanoa ekoteoksi.

Ylen artikkelin yksi merkittävä ongelma onkin se, että tekstissä verrataan lähinnä naudanlihan tuotantoa eri maissa eikä naudanlihan tuotantoa muiden proteiinilähteiden tuotantoon. Artikkelissa siis on tausta-ajatuksena, että naudanlihaa pitää syödä, ja siinä yritetään lähinnä tukea suomalaista naudanlihantuotantoa ja löytää perusteluja sille, miten naudanlihaa voitaisiin tuottaa ympäristöystävällisimmällä mahdollisella tavalla.

Luonnonvarakeskuksen FoodprintBeef-hankkeessa, jota rahoittivat muun muassa HKScan ja Raisioagro, on tarkasteltu suomalaisen yhdistetyn maito- ja naudanlihantuotannon ympäristöpäästöjä kiloa kohti (3) ja nekin ovat yli kymmenkertaiset verrattuna palkokasveihin kuten soijaan (4). Tästä huolimatta Ylen jutussa ei lainkaan tuotu esille siirtymistä kohti kasviproteiineja tai naudanlihantuotannon vähentämisen tarjoamia valtavia päästövähennysmahdollisuuksia.

Tämän takia onkin kummallista, että professori Virkajärvi Ylen artikkelin mukaan vähättelee metaanin haitallisuutta.

Olemme tilanteessa, jossa meidän pitää nopeasti saada kasvihuonekaasupäästöt voimakkaaseen laskuun, jotta voimme välttää katastrofaalisen ilmastonmuutoksen. Tämän takia onkin kummallista, että professori Virkajärvi Ylen artikkelin mukaan vähättelee metaanin haitallisuutta: ”Halvin hinta siitä [nurmirehun muuttamisesta eläintuotteiksi] on lehmien pötsin tuottama metaani” (1). Kuten Risto Isomäki uudessa kirjassaan Meat, milk and climate (5) ottaa esille, on Wordwatch-instituutin vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen (6) mukaan metaanin vähentäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa ratkaisevaa. Metaani lämmittää ilmakehää lyhyellä aikavälillä (20 vuotta) erittäin voimakkaasti, mutta sadan vuoden päästä sen lämmittävä vaikutus on vähentynyt huomattavasti. Koska kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on saatava laskuun nopeasti, olisi järkevää käyttää lyhyempää aikaväliä (eikä sadan vuoden aikaväliä kuten yleensä), jolloin metaanin ja sitä kautta nautakarjan vähentämisen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa korostuu.

Ainoa kestävä tapa vähentää naudanlihan ympäristövaikutuksia on vähentää nautakarjan määrää ja siirtyä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Naudanlihan vaihtaminen kasviproteiineihin olisi suositeltavaa paitsi ympäristön ja eläinten, myös terveyden ja talouden kannalta (7). Jos todella halutaan tehdä ekoteko, niin suomalaisessa maataloudessa tulisi satsata vahvasti kotimaisten kasviproteiinien kehittämiseen. Paitsi että ne olisivat ympäristöystävällisiä, ne voisivat tarjota Suomen maataloudelle tuottoisan tulevaisuuden vientiartikkelin.

Kirjoittaja Sari Irni on yhteiskuntatieteistä väitellyt tutkija. Olli Vuokko toimii ympäristöviestinnän projektikoordinaattorina Vegaaniliitossa.

Lähteet

1. Sandell, Markku: Professori: Kotimaisen jauhelihan syönti on ekoteko ulkomaiseen lihaan verrattuna. Yle 24.4.2016. (viite otettu 27.4.2016).

2. Steinfeld, Henning, Gerber, Pierre, Wassenaar, Tom, Castel, Vincent, Rosales, Maurici & de Haan, Cees (2006) Livestock's long shadow. Rooma: FAO.

3. Pulkkinen, Hannele, Virkajärvi, Perttu, Nousiainen, Jouni, Huuskonen, Arto, Hietala, Sanna, Järvenranta, Kirsi, Pesonen, Maiju & Katajajuuri, Juha-Matti. Naudanlihan tuotannon ympäristövaikutukset ja niiden vähennyskeinojen mahdollisuudet. FoodprintBeef-hankkeen loppuseminaari 21.4.2016. s.26 (viite otettu 27.4.2016).

4. Carlsson-Kanyama, A. & Gonzàlez, A. (2009) Potential contributions of food consumption patterns to climate. Am J Clin Nutr 2009;89(suppl):1704S–9S. (Tässä on tutkittu Ruotsiin tuotua soijaa, mutta Suomeen tuotu olisi päästöiltään hyvin samanlainen.)

5. Isomäki, Risto (2016) Meat, milk and climate. Helsinki: Into Publishing, s.10.

6. Goodland, Robert & Anhang, Jeff (2009) Livestock and Climate Change. Washington: Worldwatch-instituutti.

7. Airola, Laura: Kasvissyöjien maailma olisi terveellisempi ja rikkaampi, sanovat tutkijat. Yle 22.3.2016. (viite otettu 27.4.2016). Alkuperäinen tutkimus: Springmann, Marco, Godfray, H. Charles J., Rayner, Mike, and Scarborough, Peter (2016) Analysis and valuation of the health and climate change cobenefits of dietary change. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS), vol. 113 no. 15, s. 4146–4151, doi: 10.1073/pnas.1523119113 (viite otettu 27.4.2016).

 

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa