"Kasvissyönti ei ole mikään nykyajan oikku” – Jukka Vornanen kartoittaa suomalaisen vegetarismin juuria

Teksti: Artemis Kelosaari

Kuvat: Lauri Hannus, Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtiarkisto

Kasvisravintola Reformin mainos, sanomalehti Uusi Suometar 8.7.1906.Kasvisravintola Reformin mainos, sanomalehti Uusi Suometar 8.7.1906.

Vaikka lihansyöntiä kritisoivat jo antiikin kreikkalaiset, vegetarismi laajempana yhteiskunnallisena liikkeenä syntyi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin se levisi myös Suomeen. Jukka Vornanen on tutkimuksissaan tutustunut tähän suomalaisen kasvissyönnin ensimmäiseen aaltoon.

Luuletko, että kasvissyönti ja veganismi ovat aikaisintaan 1970-luvulla syntyneitä postmodernien kaupunkilaisten villityksiä? Luulet väärin

”Lihansyönnin eettisellä kritiikillä on länsimaissa pitkät juuret, ja Suomessakin on ollut aatteellista kasvissyöntiä jo 1890-luvulta alkaen”, sanoo turkulainen kulttuurihistorian jatko-opiskelija Jukka Vornanen. ”Tästä on paljon lähteitä olemassa, ja varsinkin nykyisenä digitalisoinnin aikana niitä on hyvin saatavilla.”

Jukka VornanenVornanen, 31, on näet juuri digitalisoiduista vanhoista sanomalehdistä pystynyt jäljittämään mainintoja vegetarismista ja kasvisravintoloista. Tältä pohjalta hän laati vuonna 2014 valmistuneen gradunsa otsikolla Kaswiruokaiset wegetariaanit – kasvissyönnin varhaisvaiheet Suomessa 1865 – 1910. Tällä hetkellä hän työstää väitöskirjaa, jossa hän paneutuu vielä tarkemmin tuon ”ensimmäisen aallon” suomalaisiin kasvissyöjiin; keitä he olivat ja mikä sai heidät ryhtymään kasvissyöjiksi.

”Kasvissyöjällä tarkoitetaan tässä henkilöä, joka välttää lihansyöntiä vapaasta tahdostaan – ei olosuhteiden pakosta. Köyhimmät eivät usein syöneet lihaa muutenkaan.”

Vornanen muistuttaa, että lihankulutus on Suomessa moninkertaistunut 1960-luvulta lähtien.

Suomen ensimmäinen kasvissyöjäin seura näki päivänvalon vasta vuonna 1907

Hajanaisia tietoja kasvissyöjistä Suomessa löytyy 1850-luvulta alkaen. Kyseessä ovat olleet henkilöt, jotka ovat käyneet Keski-Euroopassa hoitamassa terveyttään ja omaksuneet kasvissyönnin luonnonparantoloista, joissa sitä usein harjoitettiin. Brittien The Vegetarian Society oli perustettu jo 1847, mutta Suomen ensimmäinen kasvissyöjäin seura näki päivänvalon vasta vuonna 1907. Sen jäseninä oli lähinnä helsinkiläistä ruotsinkielistä sivistyneistöä. Suomenkieliset perustivat oman Suomen Vegetaristisen Yhdistyksensä vuonna 1913 Salossa.

Ensimmäinen kasvisravintola 1800-luvun puolella

Jo ennen yhdistystoiminnan alkua olivat Helsinki, Turku ja Viipuri saaneet ensimmäiset kasvisravintolansa; Helsingissä niitä oli useampiakin vuoteen 1910 mennessä.

”Toisin sanoen kasvissyöjiä oli silloin sen verran, että ravintoloihin riitti asiakkaita”, Vornanen sanoo. Koko Suomen ensimmäinen kasvisruokala avattiin Helsinkiin vuonna 1894, ja samana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen suomalainen kasviskeittokirja.
”Kasvisruokien peruslogiikka oli sama kuin nyt: liha korvattiin pavuilla, linsseillä tai pähkinöillä.”

Vegetaristisen liikkeen ja Suomen vegetaristisen yhdistyksen hallituksen esittely Terveys -lehden numerossa 11-12/1913.Vegetaristisen liikkeen ja Suomen vegetaristisen yhdistyksen hallituksen esittely Terveys -lehden numerossa 11-12/1913.

Juuri kasvissyöjät alkoivat hyödyntää kasvikunnan tuotteita entistä monipuolisemmin; muun muassa hedelmien käytössä he olivat tienraivaajina. Myös sienet, joita ei tuolloin varsinkaan Länsi-Suomessa liiemmälti syöty, kuuluivat heidän ruokavalioonsa. Osa kasvisravintoloiden ruokalajeista ei toki ollut nykymittapuilla kovin monipuolisia – olihan ravitsemustiede vielä lapsenkengissään.

Mikä sitten sai ihmisen ryhtymään kasvissyöjäksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa?

”Ensimmäisen polven vegetarismi oli monen aatteellisen virtauksen yhteenkietoutuma”, Vornanen sanoo. ”Varsinkin terveysnäkökulma on usein korostunut.”

Vuonna 1889 ilmestyi Uusi Suometar -lehdessä englantilaisten ja saksalaisten kasvissyöjien 24 teesiä vegetarismin puolesta. Joukkoon mahtuu niin terveydellisiä, moraalisia, taloudellisia kuin uskonnollisiakin syitä; kasvikset ovat ihmisen luonnonmukaisinta ravintoa, ja eläimiä kohtaan osoitettu säälimättömyys heijastuu myös ihmisiin.

Paratiisissa ei syöty lihaa

Lihansyönti yhdistettiin itsekkyyteen ja turmeltuneisuuteen siinä missä alkoholi.

Rivien välistä on nähtävissä huoli ihmisen kokonaisvaltaisesta ruumiillis-sielullisesta tilasta. Lihansyönti yhdistettiin itsekkyyteen ja turmeltuneisuuteen siinä missä alkoholi. Moni tuon ajan kasvissyöjä kuuluikin myös raittiusliikkeeseen, ja vegetaristeja sanottiin toisinaan ”ultra-raittiiksi”.

Ensimmäisen aallon vegetarismin uskonnolliset ulottuvuudet saattavat ehkä hätkähdyttää.

”1700-luvulta asti oli Euroopassa ollut kristillisiä herätysliikkeitä, joiden mukaan paratiisissa ei syöty lihaa ja lihansyönti oli vasta syntiinlankeemuksen seurausta”, Vornanen selittää.

Toisaalta vuosisadanvaihde oli sivistyneistön piirissä myös erilaisten vaihtoehtoisten mystisten maailmanselitysten kulta-aikaa. Teosofia, antroposofia, steinerilaisuus – kaikki suosittelivat kasvissyöntiä, osa myös itämaisista sielunvaellusopeista vaikutteita saaneina. Samaten kun Leo Tolstoi vaihtoi romaanien kirjoittamisen oman demokraattisen ja pasifistisen filosofiansa muotoilemiseen, hän ulotti väkivallattomuuden vaatimuksen koskemaan myös eläinten kohtelua.

Kalpeat ja riutuneet vegetaristit

Eläinsuojelu ja kasvissyönti eivät silti olleet kietoutuneet yhtä tiukasti toisiinsa kuin ehkä nykyään. Jos vegetaristi saattoi olla kiinnostuneempi omasta kuin eläinten hyvinvoinnista, Suomessa 1870-luvulta alkaen toiminut eläinsuojeluliike ei välttämättä kyseenalaistanut eläinten pitoa ja teurastamista.

Vegetaristisen kotitalouskurssin mainos ja viikko-ohjelma, Hufvudstadsbladet 10.4.1910.Vegetaristisen kotitalouskurssin mainos ja viikko-ohjelma, Hufvudstadsbladet 10.4.1910. ”Se oli enemmän sitä tarpeettoman kärsimyksen kysymystä. Niissä kuvioissa oli kuitenkin myös kasvissyöjiä, jotka kysyivät, onko ylipäätään oikeutettua tappaa toista elävää olentoa ruoaksi.”

Vaikka ”kasvissyönti” tarkoitti yleisimmin lakto-ovo-vegetarismia, myös veganismi tunnettiin jo – joskaan ei tuolla nimellä, se näet tuli käyttöön vasta 1940-luvulla. Sen sijaan puhuttiin ”verettömästä elämäntavasta”.

”Silloin käytiin ihan samaa nahkakenkädebattia kuin nykyisinkin”, Vornanen kuvailee. Hän ei osaa sanoa, aiheuttiko tietämättömyys B12-vitamiinin merkityksestä puutostiloja.

Pilapiirroksissa vegetaristit kuvattiin kalpeina ja riutuneina.

Varsin tutulta vaikuttaa myös sadan vuoden takainen väittely kasvissyönnistä yleensä. Vornasen mukaan vegetarismi herätti myönteistä uteliaisuutta, mutta myös oudoksuntaa ja naureskelua.

”Että eihän nyt ilman lihaa pärjää. Pilapiirroksissa vegetaristit kuvattiin kalpeina ja riutuneina. Sitten oli se tekopyhyysajatus, että kyllä kasvissyöjäkin syö lihaa kun silmä välttää.”

Sen sijaan erityisen feminiinisenä kasvissyöntiä ei ilmeisesti nähty. Usein vegetaaristen yhdistysten ydinjoukoissa oli Vornasen sanoin ”parrakkaita, silmälasipäisiä, yläluokkaisia miehiä heilumassa”.

Ensimmäisen aallon kasvissyönti hiipui maailmansotien aikaan. Vasta 1970-luvulle tultaessa toinen aallonharja alkoi nousta.

Tutkimus tuo vanhan tradition esiin

”Haluan muistuttaa, ettei kasvissyönti ole mikään nykyajan oikku."

Jukka Vornanen pyrkii tutkimuksillaan tekemään kasvissyönnistä näkyvämpää.

”Haluan muistuttaa, ettei kasvissyönti ole mikään nykyajan oikku. Marginaalinen ilmiö se on aina ollut, mutta traditio on olemassa.”

Ja tämä traditio on pitkä: jo antiikin Kreikan ajattelijoista esimerkiksi Pythagoras ja Plutarkhos tuomitsivat lihansyönnin. Kasvissyönti tunnettiinkin länsimaissa pitkään ”pythagoralaisena ruokavaliona”, ja tiettävästi juuri The Vegetarian Society lanseerasi sanan ”vegetarian”.

Turun kaupunginvaltuutettunakin vihreiden riveissä tunnettu Vornanen on itse lakto-ovo-vegetaristi eettisistä ja ekologisista syistä. Hän sanoo, että kulttuurihistoria on auttanut häntä tunnistamaan asioiden muuttuvaisen luonteen – uudeksi mielletty ilmiö voi ollakin vanhaa perua ja ikuisena totuutena pidetty asia suhteellisen uusi keksintö.

”Asiat muuttuvat, koska kulttuuri määrittelee jatkuvasti asioita uusiksi. Politiikanteossa se on hyvin rohkaisevaa.”

 

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa