Vegaaniperhe

Vegaaniperhe

Leikki ja kansalaisvaikuttaminen yhdistyvät vegaaniperheessä

Teksti: Emma Ahvenjärvi
Kuvat: Emma Ahvenjärvi ja Leo Stranius

Pitkän linjan ympäristötoimija Leo Stranius mietti lapsen hankkimista vaimonsa kanssa kauan. Vaakakupissa vastakkain olivat ympäristösyyt ja halu kokea vanhemmuus. Lopulta tunne voitti järjen.

Leo Stranius ja hänen puolisonsa Annukka Berg ryhtyivät vegaaneiksi viisi, kuusi vuotta sitten. Ennen sitä he olivat pitkään olleet kasvissyöjiä ja kotivegaaneja. 

– Osallistuimme Suomen luonnonsuojeluliiton selvitykseen, joka paljasti eläinperäisen juuston ja lehmänmaidon aiheuttaman suuren ympäristökuormituksen. Oikeutta eläimille -yhdistyksen vuonna 2007 julkaisemat kuvat ja videot osoittivat eläintuotannon Suomessa olevan muuta kuin oli annettu ymmärtää. Nämä kaksi asiaa olivat kimmokkeita, joiden myötä ryhdyimme vegaaneiksi, Leo taustoittaa.
Vegaanius ja vanhemmuus yhdistyivät, kun Leo ja Annukka saivat lapsensa. Aluksi oli haasteellista miettiä vegaaniruokavalion sopivuutta pienelle ja valinnan aiheuttamia paineita perheelle. Suhtautuminen neuvolassa ja muualla oli kuitenkin yllättävän myönteistä. Myös ravitsemusterapeutti totesi perheen noudattaman ruokavalion riittävän monipuoliseksi.

Leon ja Annukan lapsi on ollut vegaani koko elämänsä ajan, eli noin kaksi vuotta, ja terveydellisesti kaikki on sujunut hyvin. 

– Esikoisemme on kehittynyt ikäkaudelleen tyypillisesti ja on kasvuodotuskäyrien keski- ja yläkäyrille. Jos lapsi olisi kasvukäyrissä keskiarvon alapuolella, sosiaalinen paine saattaisi olla kovempi, Leo arvelee. 

Vertaistuki auttaa vegaanivanhempaa

Leon ja Annukan lapsi menee pian päiväkotiin, ja sen vuoksi päiväkoteja on kartoitettu. Myös niissä suhtautuminen vegaaniuteen on ollut odotettua myönteisempi. 

– Vegaanivanhemmuus on kotona ollessa helppoa ainakin siltä osin, että lapsi syö samaa ruokaa kanssamme, kun taas päiväkodissa ja kouluissa tilanne on toinen. Ravitsemusterapeutilta ei saatu ohjeita vegaaniruokavalion koostamiseen esimerkiksi päiväkohtaisesti, vaan asia on vaatinut itsenäistä selvittämistä, Leo kertoo.

Tutuilta ja ystäväpiiristä hän on kuullut negatiivisia kokemuksia. Esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa ei ole tarjottu vegaaniruokaa tai omia eväitä ei ole saanut viedä. 

– Omat ensikokemukseni ovat positiivisempia, ja vertaistueksi Helsingissä järjestetään vegaaniperheille suunnattua toimintaa, johon osallistumme silloin tällöin. Myös ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta saatu sosiaalinen tuki on ollut tärkeä ja helpottava tekijä.

Ekoisi innostaa ja kuohuttaa

Esikoisen odotuksen aikana Leo alkoi kirjoittaa Ekoisi-blogia. Hän halusi pohtia, kuinka elää mahdollisimman ympäristöystävällistä perhe-elämää. Leo myös huomasi, ettei keskustelukanavaa ympäristötietoisesta vanhemmuudesta ollut tarjolla, joten hän päätti paikata tätä aukkoa. 

Kirjoitukset herättivät paljon huomiota, ja näkökulma oli monille uusi ja yllättävä. Blogi sai varsinkin alussa kriittistä palautetta, koska monien mielestä lasten etu ja vanhempien jaksaminen ovat niin paljon ympäristöseikkoja tärkeämpiä, ettei ympäristönäkökulmia saa edes mainita perhe-elämän yhteydessä. Erityisesti luomusynnytyksestä kirjoittaminen aiheutti raivoa, sillä jotkut ajattelivat, ettei mies voi puhua aiheesta. Myöhemmin kuitenkin ilmeni myös myönteistä kiinnostusta ja kiitollisuutta neuvoista. 

Ympäristöasioiden lisäksi Leo on käsitellyt omia kasvatusperiaatteitaan, kuten kiintymysvanhemmuutta ja sukupuolisensitiivisyyttä. 

– Vanhemmuus ja ruokavalio ovat hyvin henkilökohtaisia ja herkkiä alueita, joista keskusteleminen usein kiivastuttaa, Leo sanoo.

Hän kirjoitti blogissaan aikomuksestaan olla hankkimatta lapsia ympäristösyistä. Omien sanojensa mukaan itsekkäät motiivit muuttivat mielen. 

– Mietimme päätöstä kauan Annukan kanssa. Perustelimme sitä muun muassa mahdollisuudella kasvaa ihmisenä, laatuajan lisäämisellä ja ihmisen biologiasta kumpuavilla syillä. Jos tekoa tarkastelee ympäristönäkökulmasta, kulutusta ja esimerkiksi vaikuttamistyöhön käytössä olevia aikavarantoja ajatellen, se ei ole rationaalinen, vaan tunneperäinen valinta. 

Myös adoptiota harkittiin. Vanhempien mielestä se on erinomainen vaihtoehto. Adoptiovanhempien tulisi kuitenkin varautua siihen, että lapsi on erittäin suurella todennäköisyydellä erityistarpeinen. Perhe-elämän pyöritykseen tarvittava aikapanos olisi vielä nykyistä suurempi. 

”Ole ylpeästi vegaani!”

Tällä hetkellä Leo on hoitovapaalla lapsensa kanssa. Annukka tekee Suomen ympäristökeskuksessa ilmastopolitiikan tutkimusta. 

Tavallinen arkipäivä perheessä alkaa herätyksellä kuuden aikaan. Päivän aikana syödään säännöllisesti ja ollaan pihalla paljon, nukutaan päiväunet ja leikitään. Tämän ohessa Leo harjoittaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

– Kansalaisvaikuttamisen ja perhe-elämän sovittaminen yhteen on ollut haasteellista, mutta olen oppinut, että töissä on oltava tehokkaampi ja kotona nöyrempi, Leo kertoo.

Helsingin kaupunginvaltuuston edustajana hän koettaa vaikuttaa muidenkin vegaaniperheiden asemaan. 

– Tavoitteenani on saada päiväkoteihin ja kouluihin sekä muihin julkisiin paikkoihin enemmän ja parempaa vegaaniruokaa. Vaikka suhtautuminen olisikin periaatteessa myönteistä, ravitsevan vegaaniruoan saaminen on usein käytännössä hankalaa, ja asian edistämisessä haasteena on, että uusia ravitsemussuosituksia odotetaan. Jos jotakin ruokaa vaaditaan eettisistä syistä, nähdään kenen tahansa voivan vaatia mitä tahansa. Tarvittaisiin siis myös terveydelliset perustelut.

Leo ja Annukka aikovatkin hankkia lapselle lääkärintodistuksen ruokavalion terveellisyydestä, kun hän siirtyy päiväkotiin. 

– Vegaaniperheet saattavat salailla ja piilotella valintaansa, mutta sen sijaan kannattaa rohkeasti tuoda esille olevansa vegaani ja olla ylpeä siitä. Sitä usein kunnioitetaan. Pää pystyyn rohkeasti, ylpeästi ja avomesti, Leo kannustaa.

Artikkeli on ilmestynyt Vegaian numerossa 2/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa