Onko kasvisruoka terveellisempää kuin sekaruoka?

Johanna Kaipiainen

Elävätkö kasvissyöjät pidempään kuin sekasyöjät? Onko porkkananpurijan riski sairastua elintasosairauksiin pienempi kuin pihvinsyöjän? Tässä kaksi näkökulmaa aiheeseen.

Kasvissyöjät ovat olleet ravitsemustutkimuksen kohteena suunnilleen niin kauan kuin kasvissyöntiä on ollut. Kautta linjan tutkimukset ovat tuoneet esiin kasvisruoan monia terveyshyötyjä. Tämän tunnustavat myös aikaansa seuraavat ravitsemusasiantuntijat (1).

Kasvissyöjätutkimuksiin voi kuitenkin liittyä epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta. Olennaisia kysymyksiä, jotka hyvässä tutkimuksessa on pohdittu tarkkaan, on ainakin kaksi. Keitä verrataan keihin ja ketkä oikeastaan ovat kasvissyöjiä? Tutkimuksissa joudutaan useinkin luottamaan tutkittavien omaan määritelmään ruokavaliostaan. Näin luokkaan ”kasvissyöjä” päätyy hyvin erilaisia ihmisiä. Joku voi nimittää itseään kasvissyöjäksi, koska syö (mielestään) lihaa vähemmän kuin muut. Toisessa päässä voi olla eläintuotteisiin kajoamaton elävän ravinnon syöjä, jonka ruokavalio eroaa ensiksi mainitun henkilön eväistä kuin yö päivästä. Edelleen sekoittavia tekijöitä on paljon, sillä terveys on muutakin kuin ruoka. Sohvaperunana makoilu, alkoholipainotteinen elämä ja tupakointi eivät lupaa terveyttä ja pitkää ikää kasvissyöjällekään.

Vasta tarkan luokittelun (vegaani, lakto-ovo-vegetaristi, semivegetaristi) avulla päästään olennaisen kysymyksen äärelle: onko ruokavalio sitä terveellisempi, mitä vähemmän se sisältää eläinkunnan tuotteita? Vai saavutetaanko jossain lakipiste, jossa eläintuotteiden kohtuullinen syönti on yhtä terveellistä kuin kasvissyönti? Semivegetaristit muodostavat ryhmän, joka käyttää eläinkunnan tuotteita vähän tai kohtuullisesti. Heidän vertailunsa muihin kasvissyöjiin on yksi tapa tutkia kysymystä.

90-luvulla tehtiin laaja ravitsemustieteellinen tutkimusprojekti Kiinassa. Kiinalaisten ruokavalion kasvisvoittoisuus eroaa eri osissa maata. Tämä antoi hyvät edellytykset tutkia ruokavalion vaikutusta kroonisiin sairauksiin. Tutkijat Colin Campbell ja Chen Junshi (2) esittävät tutkimustensa johtopäätöksinä, että ei ole olemassa mitään kynnysarvoa, jonka jälkeen kasvikunnan tuotteiden osuutta ei enää kannattaisi lisätä. Jo pienetkin määrät eläinkunnan tuotteita lisäävät merkitsevästi veren kolesteroliarvoja, mikä puolestaan lisää sairastumisriskiä. Sama asia todettiin 10 vuotta myöhemmin tutkimuksessa, jossa vegaaniruokavalio alensi kolesterolia yhtä tehokkaasti kuin kolesterolilääke (3). Vähäinenkään eläinkunnan tuotteiden syönti ei näytä olevan sydäntaudin suhteen yhtä riskitöntä kuin kasvissyönti. Yli 76 000 ihmisen joukossa (4) verrattiin sekasyöjien, semivegetaristien ja kasvissyöjien kuolleisuutta. Kasvissyöjillä riski kuolla sydäntautiin oli pienempi, verrattiinpa sitä sekasyöjiin tai semivegetaristeihin, jotka olivat syöneet lihaa tai kalaa vähemmän kuin kerran viikossa.

Lineaarisesti nousee myös painoindeksi siirryttäessä kasvissyönnistä satunnaiseen lihansyöntiin ja edelleen sekaruokavalioon (5). Lihavuus on yhteydessä huolestuttavalla vauhdilla kasvavaan aikuistyypin diabetekseen. Lihankulutuksen ja diabeteksen välillä on havaittu positiivinen korrelaatio (6). Lihaa kerran tai pari viikossa kuulostaa kohtuulliselta, mutta lisää diabetesriskin 1,3 -kertaiseksi (miehillä, naisilla 1,1-kertainen) verrattuna kasvissyöjiin. Niillä miehillä, jotka syövät lihaa vähintään kuudesti viikossa, riski on jo 2,4-kertainen kasvissyöjiin verrattuna (naisilla 2,1-kertainen).

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallissa (7) neljännes on lihaa, kalaa tai munaa (ja lisäksi vielä eläinperäistä maitoa tai piimää). Se ei ole vähän, tutkimusten valossa ei edes kohtuullisesti. Se on politiikkaa ja neuvottelukunnan sekä taustalla vaikuttavien eturyhmien konsensuksen tulos. Vielä näyttää olevan poliittisesti liian rohkea askel myöntää, että eläinkunnan tuotteita ei tarvita eikä niillä edistetä kansanterveyttä - päinvastoin. 

Virallinen ravitsemustiede puhuu vähärasvaisten eläintuotteiden puolesta unohtaen että lehmä ei lypsä rasvatonta maitoa. Maitotuotteet saadaan rasvattomiksi, mutta elintarviketeollisuus sijoittaa rasvan muualle. Vuonna 2002 (7) suomalaisten kovan rasvan saannissa ykkössijan jakoivat liharuoat ja -valmisteet sekä viljavalmisteet. Syynä jälkimmäiseen eivät ole kaurapuuro ja ruisleipä, vaan makeat ja suolaiset leivonnaiset. Kevyttuotteisiin liittyy toinenkin paradoksi: kun rasvaa poistetaan, jotain (muuta kuin ilmaa) on oltava tilalla. Useimmiten se on eläinproteiinia, jota keskivertosekasyöjä saa muutenkin liikaa terveytensä kannalta.

Vaikka painavimmat perusteet kasvissyönnille ovat eettisiä, on kasvisruoalle myös selkeästi kansanterveydellinen peruste.

Lähteet

  • 1. ADA reports. Position of the American Dietetic Accociation and Dietetians of Canada: Vegetarian diets. Journal of the American Dietetic Association 2003;103;784-65.
  • 2. Campbell TC, Junshi C. Diet and chronic degenerative diseases: perspectives from China. American Journal of Clinical Nutrition 1994;59(suppl):1153-61.
  • 3. Jenkins DAJ, Kendall CWC, Marchie A ym. Direct comparison of a dietary portfolio of cholestrol-lowering foods with a statin in hypercholesterolemic participants. American Journal of Clinical Nutrition 2005;81:380-7.
  • 4. Key TJ, Fraser GE, Thorogood M ym. Mortality in vegetarians and nonvegetarians: Detailed findings from a collborative analysis of 5 prospective studies. American Journal of Clinical Nutrition 1999;70(suppl):515-24.
  • 5. Sabate J, Blix G. Vegetarian diets and obesity prevention. Teoksessa Sabate J, toim. Vegetarian Nutrition. USA:CRC Press; 2001:91-107.
  • 6. Rajaram S, Wien M. Vegetarian diets in the prevention of osteoporosis, diabetes and neurological disorders. Teoksessa Sabate J, toim. Vegetarian Nutrition. USA:CRC Press; 2001:109-34.
  • 7. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2005. Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. Helsinki: Edita Publishing Oy; 2005.
 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2006.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa