Talvikurpitsa

Talvikurpitsa

Palkokasveja omasta maasta

Teksti ja kuvat: Emma Karimaa

Proteiinipitoisten palkokasvien kasvattaminen on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Lisäksi palkokasvit sitovat ilmasta typpeä ja lannoittavat maata. Ei-niin-vihreäpeukaloisen kannattaa aloittaa helpoista herneistä ja härkäpavuista. Sitten voi siirtyä kokeilemaan erilaisia pensas- ja salkopapuja. Lajikevalikoimaa ja värejä riittää violeteista keltaisen kautta vihreisiin.

Pavut ovat lämpimän ilmaston kasveja, joiden kasvu häiriintyy jo alle neljässä asteessa. Harsoa kannattaa siis käyttää varsinkin alkukesästä. Tarkkailen yölämpötiloja saadakseni selville milloin maa voisi olla tarpeeksi lämmintä kylvämiseen.

Ennen kylvöä papuja ja herneitä kannattaa liottaa mieluiten vuorokausi, mutta muutamastakin tunnista on hyötyä. Herneistä ja pavuista on helppo kerätä seuraavan vuoden kylvösiemenet, jos ne ehtivät tuleentua, eivätkä jänikset ehdi ensin apajalle. Varsinkin ns. citykaniinien mellastusmailla suosittelen kanaverkkoa viljelmän ympärille. Omista siemenistä voi ajan mittaan kehittyä paikallisiin oloihin sopeutunut kanta, joka kestää esimerkiksi kylmää paremmin kuin Keski-Euroopasta tuoduista siemenistä kasvatetut kasvit.

Helpot ja varmat – herne ja härkäpapu

Herne (Pisum sativum) on yksi vanhimpia viljelykasveja. Suomessakin sitä on kasvatettu ainakin jo 1000-luvun alusta asti. Härkäpapu (Vicia faba) on ehkä vanhin viljelty palkokasvi ja sitä on tiettävästi viljelty täällä 1200-luvulta asti. Härkäpapua voi kylvää aikaisin keväällä ja sen taimet ovat kylmänkestäviä. Herne on hieman vaativampi: maan tulisi olla lämmennyt viiteen asteeseen ennen kylvöä. Molemmat ovat vaatimattomia maalajin suhteen ja näyttävät kasvavan iloisesti myös savimaassa. Ne tarvitsevat silti hieman lannoitusta, esimerkiksi kompostia. Herne vaatii tukemista ristikkäisillä kepeillä tai verkolla. Sen voi kylvää myös vaikkapa maa-artisokan juurelle, jolloin herne saa tukea sen varsista ja maa-artisokka typpilannoitusta. Herneenversoja voi kasvattaa pienessäkin ruukussa salaattien koristukseksi. Sokeriherneet syödään palkoineen, silpoydinherneistä vain siemenet.

Herneistä ja pavuista on helppo kerätä seuraavan vuoden kylvösiemenet.

Härkäpapua ei tarvitse tukea. Jos haluat kuivata pavut, kannattaa valita pienisiemeninen lajike kuten 'Kontu', jolloin keittoaika on lyhyempi. Isommat siemenet kannattaa kerätä tuleentumattomina eli vihreinä, keittää ja syödä tai pakastaa heti. Tuleentuminen riippuu ilmoista. Toissa kesänä lykkäsin sadonkorjuuta pitkälle syksyyn ja peitin härkäpavut harsoilla, mutta siemenet eivät tuleentuneet millään. Seuraavana kesänä ne tuleentuivat pikavauhtia ja varisivat maahan.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo – joka kannattaa hankkia sen sisältämien viljely- ja käyttöohjeiden vuoksi – mainitsee myös punaparsaherneen (Tetragonolobulus purpureus), joka kuuluu hernekasveihin. Punaparsaherne vaatii esikasvatuksen. Lämpimänä kesänä se menestyy avomaallakin, mutta varmemmin kasvihuoneessa. Nuoret palot syödään kokonaisena suolavedessä keitettyinä. Myös muut osat ovat syötäviä.

Vaativammat pavut

PensaspapujaPensaspapuja Pensas-, salko-, ruusu- ja soijapavut ovat vaativampia sekä maaperän että lämpötilan suhteen. Ihanteellinen maa on runsashumuksista, kevyttä ja nopeasti lämpenevää. Lämpöä voi kerätä kohopenkkien ja puutarhaharson avulla. Maata voi parantaa hiekan ja kompostin avulla. pH:n tulisi olla noin 7. Pavut kylvetään kun maa on lämmennyt 10-15 asteeseen. Kylmässä maassa siemenet mätänevät. Ruusupapu (Phaseolus coccineus) on näyttävä köynnös ja sillä on upeat violetinkirjavat siemenet ja punaiset syötävät kukat. Sitä esikasvatetaan toukokuussa tai kylvetään avomaalle kun maa on lämmennyt yli 12 asteeseen, mikä tarkoittaa useimmiten kesäkuun alkua. Siementen pinta kannattaa rikkoa hiekkapaperilla ennen liotusta. Palot voi syödä nuorina pensaspapujen tapaan siis kuten pakastealtaan vihreät pavut tai kerätä ja syödä siemenet syksyllä.

Pensaspavut (Phaseolus vulgaris var. Nanus) kasvavat matalina ja ovat siksikin helpompia kasvattaa kuin salkopavut (Phaseolus vulgaris var. Vulgaris). Jälkimmäiset kasvavat 2-3 metrisiksi ja vaativat kunnon tuennan. Niiden lämmöntarve on suurempi ja kasvuaika pidempi kuin pensaspavuilla. Maan lämmön pitää olla 15 astetta kylvöaikaan. Näistä syistä olen itse pysytellyt pensaspavuissa, jotka eivät nekään menesty joka vuosi Tampereen korkeudella.

Aivan eteläisimmässä Suomessa voi kokeilla soijapavun (Glycine max) kasvattamista. Lämpimänä kesänä ehtii saada satoa pohjoiseen soveltuvista lajikkeista. Maan on oltava 12-14 asteista ja penkki kannattaa peittää harsolla. Viihtyy multavassa, hieman savisessa maassa.

Vielä ehtii

IlmasipuliIlmasipuli Nopeakasvuisimpia vihanneksia voi kylvää vielä ennen juhannusta. Esimerkiksi salaattia voi kylvää useaan kertaan kevään mittaan, jolloin satoa saa tasaisesti. Monivuotisten kasvien taimia voi istuttaa koko kesän, mutta kevät tai alkukesä ja syksy ovat parhaita aikoja, sillä maa on silloin kosteaa.

  • herne
  • pavut
  • tilli
  • salaatti
  • punajuuri
  • peruna
  • retiisi
  • kurpitsat
  • mangoldi
  • basilika

 

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa