Lihakimpale

Sosiaalinen tuki ja monipuolinen ruokavalio ehkäisevät kasvissyönnistä luopumista

Asiasanat: 
Teksti: Otto Halmesvaara
Kuva: Rakel Halmesvaara

Monet vegaaniksi ryhtyneet pitäytyvät tiiviisti valinnassaan, eikä paluu entiseen käy edes mielessä. Joillekin taas veganismi jää kokeiluksi. Veganismin pysyväksi elämäntavaksi ottaneita saattaa mietityttää, mistä ex-kasvissyöjiä oikein tulee. Syitä kasvissyönnistä luopumiselle on kartoitettu muun muassa kyselytutkimuksin.

Kiinnostus kasvissyönnin tutkimusta kohtaan on kasvanut viime vuosikymmeninä. Nykyään tiedetään yhä paremmin, miksi ihmiset päättävät lopettaa osan tai kaikkien eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen, miten kasvissyöjät eroavat muusta väestöstä tai miksi naiset ovat miehiä useammin kasvissyöjiä 1. Eräs merkittävä ryhmä on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle: kasvissyönnistä luopuneet ihmiset. Yhdysvaltalainen kyselytutkimus antaa viitteitä siitä, että kyse on huomattavan suuresta joukosta 2. Tutkimuksen mukaan, jopa 84 % kasvissyönnin aloittaneista palasi myöhemmin sekaruokavalioon.

Mikä saa ihmisen luopumaan kasvissyönnistä? Varhaisessa tutkimuksessa vuonna 2002 asiaa kysyttiin 35:ltä entiseltä kasvissyöjältä 3. Tällöin keskeiseksi syyksi lopettamiselle nousi terveyden heikkeneminen. Muita syitä olivat lihan maun kaipaaminen, muutos asumisjärjestelyissä, elämäntavan aikaavievyys ja huoli ravintoaineiden saannista. Myöhemmässä haastattelututkimuksessa nostettiin esille myös sosiaalisen tuen tärkeys elämäntavan ylläpitämiselle.

Lihan kulutuksen vähentäminen tyypillistä kasvisyönnin lopettamisen jälkeenkin

Kasvissyönnin lopettaminen ei kuitenkaan tarkoittanut paluuta entiseen.

Vuonna 2012 ilmestynyt kanadalainen haastattelututkimus piirsi samantyyppisen kuvan ilmiöstä 4. Lopettamiselle tunnistettiin kolme teemaa: liika vaivannäkö, koettu terveyden heikkeneminen ja muutokset elämäntilanteessa. Muutos tapahtui yleensä asteittain siten, että ruokavalioon lisättiin vähän kerrallaan uusia eläinperäisiä tuotteita. Kasvissyönnin lopettaminen ei kuitenkaan tarkoittanut paluuta entiseen, useat ex-vegetaristit ilmoittivat syövänsä kasvissyöntiperiodin jälkeen selvästi vähemmän lihaa.

Samana vuonna ilmestyi myös laajempi kyselytutkimus, johon osallistui 51 entistä ja 196 nykyistä kasvissyöjää 5. Tällöin keskeisiksi syiksi lopettamiselle raportoitiin vaikeus valmistaa sopivaa ruokaa, tylsistyminen ruokavaihtoehtoihin ja lihan maun kaipaaminen. Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että kasvissyönnin lopettaneet pitivät ruokatottumuksiaan vähemmän tärkeinä identiteetilleen, olivat kuuluneet harvemmin kasvissyöntiä tukeviin ryhmiin ja tehneet siirtymisen kasvisruokavalioon lyhemmällä aikavälillä.

Sosiaaliset syyt ja ruokavalioon tylsistyminen lopettamispäätöksen syinä

Syiksi lopettamiselle raportoitiin vaikeus valmistaa sopivaa ruokaa, tylsistyminen ruokavaihtoehtoihin ja lihan maun kaipaaminen.

Toistaiseksi laajin aiheesta tehty tutkimus, Humane Reseach Councilin (HRC) internetin välityksellä keräämä yli 200 nykyistä ja noin 1000 entistä kasvissyöjää sisältänyt kysely, vahvistaa pitkälti aikaisempien tutkimusten löydöksiä 6. Nykyiset ja entisen vegetaristit erosivat toisistaan useiden tekijöiden suhteen. Entiset kasvissyöjät raportoivat kokeneensa enemmän liharuokien himoa ollessaan kasvissyöjinä ja tylsistymistä ruokavalioonsa. He kuuluivat myös harvemmin elämäntapaa tukeviin ryhmiin, kokivat olleensa liian harvoin yhteydessä muihin vegetaristeihin ja pitivät epämiellyttävänä sitä, että heidän ruokavalionsa erotti heidät muista ihmisistä. Ex-kasvissyöjät eivät myöskään olleet kokeneet vegetarismia osana identiteettiään yhtä usein kuin kasvissyöntiä jatkaneet. Vaikeuksia tuotti myös ajatus ”puhtaan” kasvisruokavalion jatkuvasta ylläpitämisestä.

On hyvä huomata, että kaikki ylläolevat tutkimukset ovat luonteeltaan korrelatiivisia ja/tai nojautuvat itseraportointiin (entisten kasvissyöjien osalta vieläpä retrospektiiviseen), mikä asettaa väistämättä tiettyjä rajoitteita tulkinnalle. On esimerkiksi vaikea sanoa, missä määrin edellä mainitut tekijät ovat olleet varsinainen syy vegetarismista luopumiselle ja missä määrin asia johtuu muista tekijöistä. Toisaalta on myös mahdollista, että entiset kasvissyöjät muistavat ruokavalioon liittyvät ongelmat väärin tai liioitellun suurina. Yhtälailla nykyiset kasvissyöjät saattavat tietoisesti tai tiedostamattaan raportoida elämäntapaan liittyvät vaikeudet alakanttiin.

Tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin alustavasti esittää, että todennäköisyys vegetaristisen elämäntavan ylläpitämiselle kasvaa, jos yksilö huolehtii riittävästä sosiaalisen tuen saamisesta ja suunnittelee kasvissyöntiin siirtymisen huolellisesti. Terveyttä koskevien huolien pitäisi vähentyä, kun ruokavalio on koostettu riittävän monipuolisesti ja keskeisten ravintoaineiden saanti varmistettu. Muiden kasvissyöjien tapaaminen ja esimerkiksi paikallisryhmään kuuluminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, tarjoaa vertaistukea ongelmiin ja auttaa uusien näkökulmien löytämisessä omaan ruokavalioon.

Kysymys

Entiset vegetaristit/vegaanit 
(samaa mieltä/erittäin paljon samaa mieltä)

Nykyiset vegetaristit/vegaanit
(samaa mieltä/erittäin paljon samaa mieltä)
En ollut (ole) aktiivisesti mukana vegetaristi-/vegaaniryhmässä tai -organisaatiossa (nyyttärien pitäminen, verkossa toimivat yhteisöt jne.) 84 % 71 %
En pitänyt siitä, että vegetaristinen/vegaaninen ruokavalioni sai (saa) minut erottumaan muista
63 % 41 %
En kokenut (koe) vegetarismia/veganismia osana identiteettiäni 58 % 11 %
Olin (olen) liian vähän vuorovaikutuksessa muiden vegetaristien/vegaanien kanssa 49 % 25 %
Minusta rupesi tuntumaan (tuntuu), että ”puhtaan” vegetaristisen/vegaanisen ruokavalion ylläpitäminen oli (on) liian vaikeaa 43 % 11 %
Tylsistyin (tylsistyn) ruokavaihtoehtoihini 38 % 12 %
Himoitsin/olin kiusauksessa syödä siipikarjaa (kanoja, kalkkunoita jne.) 37 % 9 %
Himoitsin/olin kiusauksessa syödä naudan- tai sianlihaa 35 % 7 %
Himoitsin/olin kiusauksessa syödä kalaa tai muita mereneläviä 33 % 8 %

 

  • 1. Ruby, M. B. (2012). Vegetarianism. A blossoming field of study. Appetite, 58(1), 141-150.
  • 2. http://spot.humaneresearch.org/2014vegstudy
  • 3. Barr, S. I., & Chapman, G. E. (2002). Perceptions and practices of self-defined current vegetarian, former vegetarian, and nonvegetarian women. Journal of the American Dietetic Association, 102(3), 354-360.
  • 4. Menzies, K., & Sheeshka, J. (2012). The Process of Exiting Vegetarianism: An Exploratory Study. Canadian Journal of Dietetic Practice and Research, 73(4), 163-168.
  • 5. Haverstock, K., & Forgays, D. K. (2012). To eat or not to eat. A comparison of current and former animal product limiters. Appetite, 58(3), 1030-1036.
  • 6. ks. kohta 2.
 

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa