Haukia

Tuntevatko kalat?

Elina Manninen

Harva tuntee myötätuntoa koukussa pyristelevää kalaa kohtaan. Ilmeettömiin, mykkiin ja meille täysin vieraassa ympäristössä eläviin kaloihin on hankala samaistua. Voiko kaloja ajatella yksilöinä? Tunteeko kala tuskaa tai pelkoa? Kalojen tietoisuutta ja tunne-elämää on vaikea tutkia, sillä niiden tunnetilat eivät ole meille samalla tavalla ilmeisiä kuin useiden maalla elävien eläinten.

”Kysymys ei kuulu: Ajattelevatko ne? tai: Puhuvatko ne? vaan: Kärsivätkö ne?”, totesi englantilainen filosofi Jeremy Bentham. Kalojen kipuaistinsolut ovat samankaltaisia kuin meillä, ja tutkimuksissa niiden kivuntuntemuskyvystä on saatu varmoja todisteita. Kun tutkijat ruiskuttivat happoa kirjolohien suulle, ne menettivät ruokahalunsa, hieroivat suutaan akvaarion pohjasoraan ja keinuttivat itseään edestakaisin. Keinuttaminen muistuttaa nisäkkäiden vastaavaa reaktiota silloin, kun kipu tai muu stressi käy sietämättömäksi. 


Kyllä kalaankin sattuu!

Kalojen kipukynnys on todennäköisesti jopa alempi kuin nisäkkäiden, sillä niiden iho on herkkä ja vaurioituu helposti. Myös kalojen suu on erityisen herkkä, sillä ne käyttävät suutaan ympäristönsä tutkimiseen. Paitsi koukkuun tai verkkoon jääminen, myös koukusta tai verkosta irrottaminen on kaloille tuskallista. Usein kalat jätetään tukehtumaan kuoliaaksi. Vedestä nostaminen, hidas tukehtumiskuolema ja kidusten kuivuminen aiheuttavat kalalle todennäköisesti voimakasta kipua ja stressiä.



Kalojen kipuaistimuksen on todistettu olevan muuta kuin pelkkä alkeellinen refleksi. Kultakalat ja kirjolohet oppivat pian välttämään kivuliasta sähköshokkia pakenemalla mahdollisimman kauaksi akvaarion toiseen päähän. Ollessaan toisten kalojen seurassa ne eivät kuitenkaan paenneet altaan kaukaisimpaan nurkkaan yksikseen. Ne halusivat lähelle lajikumppaneitaan, vaikka joutuivatkin alttiiksi sähkölle. Kalat siis valitsevat olosuhteiden mukaan, missä määrin ne välttävät kipua. 


Tietoisuus itsestä ja muista 

Kalassa
Kipututkimuksia on arvosteltu väittämällä, etteivät kalojen aivot ole riittävän kehittyneet käsittelemään kipu- ja muita aistimuksia samoin kuin ihmisaivot. Kalat eivät siis olisi samalla tavoin tietoisia kivusta kuin me. Tästä todisteena esitetään usein sitä, ettei kalojen aivoissa ole nisäkäsaivoille tyypillistä neokorteksia eli etuaivokuoren lajinkehityksellisesti nuorinta osaa. Neokorteksin väitetään olevan välttämätön tietoisen ajattelun syntymiselle. 

Kalojenkin aivoissa on kuitenkin rakenteita, joissa erilaisia aistimuksia voidaan käsitellä tietoisesti. Kalojen etuaivojen on havaittu vastaavan toiminnallisesti nisäkäsaivojen limbistä järjestelmää. Limbinen järjestelmä säätelee eläimen tunnetiloja, muistia ja motivaatiota, ja siellä syntyvät muun muassa tilanteiden ennakointi sekä päämäärätietoinen toiminta. Limbiseen järjestelmään kuuluvat mantelitumakkeet, jotka löytyvät myös kalojen etuaivoista. Mantelitumakkeet ovat tärkeitä monien tunnereaktioiden, erityisesti pelon ja vihan synnyssä ja muistamisessa.



Tietoisuus ei ole vain yksittäinen, rajattu aivojen osa. Tietoisuuden arvellaan muodostuvan, kun hermosolujen väliset kytkökset aivoissa muuttuvat ja kehittyvät. Yksinkertaisena määritelmänä voisi olla eläimen kyky tiedostaa sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä kuten kipua, pelkoa, nälkää, janoa ja mielihyvää. Näiden tietoisten kokemusten tulisi ohjata eläimen käyttäytymistä tarkoituksenmukaiseen suuntaan. 

Eräs tapa tutkia tietoisuutta on tarkkailla eläinten kykyä vastavuoroiseen oppimiseen. Kalojen on havaittu oppivan vastavuoroisesti eli tarkkailemalla jotakin toimintaa ja vuorovaikuttamalla siihen. Tarkkailu, vuorovaikutus sekä mahdolliset aiemmat kokemukset ja muistot vastaavasta toiminnasta yhdistyvät uudeksi tiedoksi, joka ohjaa kalan käyttäytymistä. Esimerkiksi taistelukalakoiraiden annettiin tarkkailla toisia koiraita kaksinkamppailussa. Tarkkailijoiden käytös kamppailun osapuolia kohtaan riippui siitä, miten nämä olivat menestyneet voimienmittelössä. Tarkkailijat selvästi välttivät yhteenottoa voitokkaiden yksilöiden kanssa.


Herkkätunteisia ja hyvämuistisia eläimiä

Kaloilla on hyvä muisti, ja ne tuntevat myös pelkoa. Kirjolohet oppivat nopeasti yhdistämään altaaseen upotetun verkon ja sitä edeltävän valosignaalin ja pakenivat jo pelkän valon syttyessä vielä viikonkin kuluttua. Pelkkään verkkoon kalat reagoivat refleksinomaisesti paeten. Valosignaaliin ne sen sijaan reagoivat vasta pienellä harkitummalla viiveellä. Tämä todisti tutkijoiden mielestä kirjolohien olevan pelkoa tuntevia ja oppimiskykyisiä eläimiä, siis tietoisuudeltaan paljon monitahoisempia kuin aiemmin oli oletettu. Eräs tutkija opetti särkikaloja syömään kädestään. Nämä kalat muistivat miehen vielä puolen vuoden kuluttuakin eivätkä hyväksyneet ruokkijakseen ketään toista. 

Helsingin vedenpuhdistamolla kasvatettavien järvitaimenten sydämensykettä ja hengitystä seuraamalla saadaan tietoa vedenlaadusta, sillä herkät kalat reagoivat nopeasti ympäristön muutoksiin. Sydämensyke paljastaa myös, miten kalat stressaantuvat haaviin joutumisesta ja uuteen altaaseen siirtämisestä. Saattaa kestää jopa viikon, ennen kuin kala toipuu siirtämisen aiheuttamasta järkytyksestä. Mittausten perusteella kalayksilöiden välillä on havaittu eroja temperamenttisuudessa ja luonteessa. Taimenten mielentila ei paljastu kuitenkaan niiden eleitä tarkkailemalla.

Laulavia kaloja

Toisin kuin luullaan, kalat eivät ole mykkiä. Veden alla kalat kommunikoivat monenlaisilla äänillä korkeasta ulinasta pehmeään kehräykseen ja kovaan rummutukseen. Eri kalalajit voidaan erottaa niille tyypillisen laulun perusteella. Kutuaikana on usein kuultavissa mieleenpainuva konsertti, kun eri lajien koiraat laulavat kilpaa. 

Kalojen onnettomuudeksi niiden äänet eivät kanna ilmassa, ja koukun tai vieheen päässä pyristelevän kalan tuskanhuudot jäävät kalastajalta kuulematta. Jos kuulisimme kalojen ääniä, ehkä kesäinen onkihetki mökkirannassa ei olisikaan kovin miellyttävä kokemus. Entä millainen meteli kuuluisikaan vedestä nostettavasta verkosta?


Kalojen sosiaalinen elämä on rikasta

Perheryhmissä ja todennäköisesti myös monet isommissa parvissa elävät kalat tunnistavat toisensa yksilökohtaisesti. Piikkikalojen on havaittu tekevän yhteistyötä petokalojen tarkkailussa poistumalla vuorotellen partiouinnille parven suojasta. Monet kalalajit, esimerkiksi makrillit, myös saalistavat yhteistyössä. 

Puhdistajakalojen ja niiden asiakkaina olevien kalojen käyttäytymiseen liittyy monimutkaista vastavuoroisuutta. Puhdistajat syövät toisten kalojen iholta loisia ja kuollutta kudosta. Puhdistajat tunnistavat yleensä kymmeniä asiakkaitaan yksilökohtaisesti.

Parvissa voi olla tarkka sosiaalinen arvojärjestys. Parinmuodostuksen aikana kirjoahvenparven alempiarvoiset koiraat saattavat lepytellä ja huijata ylempiään päästäkseen parittelemaan naaraiden kanssa. Miljoonakalanaaraat ilmeisesti vaihtavat parinmuodostuksen kannalta tärkeitä tietoja koiraista. 

Kalat voivat oppia toisiltaan myös tietoja hyvistä kutupaikoista. Tieto kutupaikan sijainnista saattaa kulkea perinteenä sukupolvelta toiselle. Tuhannet eri kalalajit rakentavat pesän jälkikasvunsa suojaksi. Monien kalojen lisääntymiskäyttäytymiseen liittyy värin vaihtaminen, mutta kalat saattavat vaihtaa väriään myös kommunikoidessaan muissa sosiaalisissa tilanteissa.


Vedenalainen elämä on suuri arvoitus

Kalojen tunne-elämän puolestapuhujia on syytetty kalojen ihmisenkaltaistamisesta eli ihmismäisten tunteiden liittämisestä eläimiin. Kuuluisan eläintutkijan, professori Marc Bekoffin mukaan on kuitenkin luonnollista, että pyrimme ymmärtämään muita eläimiä juuri oman kokemusmaailmamme kautta. Ihmisinä näkökulmamme on aina väistämättä ihmismäinen. Empatiakyky on Bekoffin mielestään meille tärkeä apu vieraan vedenalaisen elämän ymmärtämisessä. 

Emme voi koskaan varmuudella tietää, miten täysin erilaisessa maailmassa elävät kalat kokevat ja tuntevat. On todennäköistä, että kalat aistivat maailman aivan eri tavalla kuin ihmiset, mutta juuri tämän vuoksi kalojen elämään ei ole syytä puuttua. Kalat epäilemättä kokevat kipua ja stressiä, mikä on välttämätöntä eloonjäämisen kannalta. Koska kalojen stressitilaa on vaikea arvioida, on parempi jättää kalat kokonaan rauhaan kuin tietämättään tuottaa niille ahdistusta. 

Kirjoituksen lyhennetty versio on julkaistu aiemmin Fauna ry:n lehdessä.


Lähteet

  • Bekoff M. 2007: Aquatic animals, cognitive ethology, and ethics: questions about sentience and other troubling issues that lurk in turbid water. Dis. Aquat. Org. 75:87–98


  • Bshary R. ym. 2002: Fish cognition: a primate’s eye view. Animal Cognition 5 issue 1:1-13


  • Chandroo K.P., ym. 2004: An evaluation of the current perspectives on consciousness and pain in fishes. Fish and Fisheries 5:281-295


  • Chandroo, K.P. ym. 2004: Can fish suffer?: perspectives on sentience, pain, fear and stress.  Appl. Anim. Behav. Sci. 86:225-250


  • Dunlop R. ym. 2006: Avoidance learning in goldfish (Carassius auratus) and trout (Oncorhynchus mykiss) and implications for pain perception. Appl. Anim. Behav. Sci. 97:255–271


  • Kaaro J. 2000: Kala tuntee, kuulee ja juttelee. Tiede-lehti 4/2000


  • McGregor, P.K. ym. 2001: Fighting fish Betta splendens extract relative information from apparent interactions: what happens when what you see is not what you get. Animal behaviour 62:1059-1065
 

  • Sneddon L.U. ym. 2003: Novel object test: examining nociception and fear in the rainbow trout. Journal of Pain 4:431-440

  • Lyhennelmä artikkelista: Kirby, A. 2003: Fish do feel pain, scientists say. BBC News.
  • Telkänranta H. 2006: Mistä tietää, että eläimeen sattuu? Tiede-lehti 5/2006


  • Yue S. ym. 2004: Investigating fear in domestic rainbow trout, Oncorhynchus mykiss, using an avoidance learning task. Appl. Anim. Behav. Sci. 87:343–354

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2011.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa