Tuontisoija mahdollistaa eurooppalaisten lihankulutuksen

Soile Koskinen

Soijantuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti lihankulutuksen kasvun myötä. Teollistuneiden maiden soija-aitaksi muuttuneen Etelä-Amerikan metsä- ja savannialueet ovat saaneet tehdä tilaa monokulttuuriviljelmille.

1960-luvun keskivertoeurooppalainen söi vuosittain 56 kiloa lihaa. Nykyisin sitä kulutetaan jo 89 kiloa vuodessa. Euroopan tuotantolaitoksissa kasvatettavat maatalouseläimet vaativat enemmän rehua kuin Euroopan maaperällä on mahdollista ekologisesti kestävällä tavalla viljellä. Ratkaisu on löydetty soijasta, jota tuodaan erityisesti Etelä-Amerikasta. Paljon proteiinia ja vähän rasvaa sisältävä, halpa soijapapu soveltuu erinomaisesti karjan lihottamiseen. Eurooppaan rahdattavasta soijasta 80–90 % menee rehuksi.

Etelä-Amerikan kolonisoija

Argentiinassa, Brasiliassa, Boliviassa ja Paraguayssa soijaplantaasit ovat vallanneet nopeasti alaa. Soijaa kasvavia peltolakeuksia on kilometritolkulla aiemmin monimuotoisilla luontoalueilla. Soijavallankumouksesta saadaan kiittää osin Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailmanpankkia, jotka ovat painostaneet velkakriisissä pyristeleviä maita vientikeskeiseen monokulttuuriviljelyyn. Maat ovat joutuneet muuttamaan luonnonvaransa käteiseksi maksaakseen vanhat, usein diktatoristen ja korruptoituneiden hallitusten ottamat velat.

Joka vuosi Etelä-Amerikassa muutetaan soijapelloiksi noin Hollannin kokoinen alue. Metsä katoaa osin epäsuorasti: soijaplantaasit työntävät muita elinkeinoja, kuten karjankasvatusta, syvemmälle metsiin. Brasiliassa uhan alla ovat cerrado eli metsäsavanni sekä sademetsien reuna-alueet, Pohjois-Argentiinassa ja Paraguayssa atlanttiset sademetsät, Argentiinassa, Boliviassa ja Paraguayssa chaco-savanni.

Peltoaukeat eivät voi laajeta tiettömille alueille ilman uuden infrastruktuurin rakentamista. Soijaplantaaseja varten Amazonin alueelle on rakennettu kahdeksan teollista vesiväylää, kolme junarataa ja kattava tieverkosto. Niiden avulla välineistöä, kemikaaleja ja sato kuljetetaan soijapeltojen ja markkinoiden väliä. Infrastruktuuri on suurelta osin yksityisten soijajättien kuten Cargillin rahoittamaa. Parantuneet kulkuyhteydet vetävät myös metsänhakkuu- ja kaivostoimintaa aiemmin koskemattomille alueille. 

GM-papu leviää 

Vuonna 2005 bioteollisuudella oli syytä juhlaan: geenimuunneltujen kasvien viljelyala oli laajentunut kymmenen perättäistä vuotta. Hyväksyttyjen GM-lajien pinta-ala oli 90 miljoonaa hehtaaria, 11 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Etelä-Amerikan maista Brasilia pysytteli pitkään virallisesti GM-vapaana, mutta joutui sallimaan muokatun siemenen sen levittyä maahan vaivihkaa. Suuri osa viljellystä soijasta, Argentiinassa käytännössä kaikki soija, on amerikkalaisen Monsanton kehittämää geenimuunneltua lajiketta. Vuonna 1995 markkinoille tuodun 'Roundup Ready' -soijan ”etu” on, että se kestää kaikelle muulle myrkyllisen Roundup-torjunta-aineen ruiskutuksen.

RR-soijan luvattiin vähentävän torjunta-aineiden käyttöä, mutta kursailemattomat ruiskutukset ovat luoneet sille immuuneja niin kutsuttuja superrikkaruohoja. Viljelijät joutuvat turvautumaan uudelleen todella järeisiin myrkkyihin. Muuntogeenistä soijahehtaaria kohti ruiskutetaan 20 litraa glyfosaattia sekä lisäksi endosulfaania, Suomessa myrkyllisyytensä vuoksi kiellettyä paraquatia ja jopa DDT:ä.

Pienviljelijä, Etelä-Amerikan uhattu laji

Suuret maanomistajat ajavat pientilallisia ja alkuperäiskansojen asukkaita väkivalloin näiden mailta. Apunaan heillä on puolisotilaalliset joukot, poliisi ja poliitikkojen hyväksyntä. Vaikka nämä ihmiset olisivat asuttaneet seutua monien sukupolvien ajan, se ei auta, jos virallisia asiakirjoja omistusoikeudesta ei ole koskaan tehty. Maanomistus Brasiliassa on hyvin keskittynyttä: vain 3 % väestöstä omistaa 2/3 viljelymaasta. 

Suurilla plantaaseilla ei tarvita paljon työntekijöitä. Entiset pienviljelijät päätyvät useimmiten etsimään hanttihommia kaupunkien slummeista. Ironista kyllä, avustusohjelmat tarjoavat näille köyhdytetyille ilmaista ja yksipuolista ruokaa, joka koostuu pääasiassa halvasta GM-soijasta.

Argentiina oli maailman suurimpia ja monipuolisimpia ruoantuottajamaita, mutta soijan astuttua näyttämölle maissin, maidon, riisin, perunoiden ja linssien tuotanto on romahtanut. Vuosina 1998–2002 neljäsosa maan maatiloista joutui lopettamaan. Maan on nyt pakko tuoda ulkomailta peruselintarvikkeita hintaan, johon köyhimmillä ei ole varaa.

Onko oikeudenmukainen soija mahdollista?

Monet pientilat viljelevät yhä soijaa yhtenä lajina muiden joukossa. Kasvi itsessään ei ole ongelma, vaan sen massiivinen, monokulttuureihin ja vientiin perustuva tuotantojärjestelmä. Samat ongelmat pätevät myös muihin lajeihin, kuten maissiin tai palmuöljyyn. Vienti on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maailman ravinnetasapaino on vaarassa: Etelä-Amerikan maaperä köyhtyy ja autioituu, kun taas Euroopassa ylenpalttisesta tuotantoeläinten lannasta seuraa muun muassa rehevöitymistä. 

Soijaa tuottavissa maissa olisi huolehdittava, että maankäyttöoikeuksia kunnioitetaan ja oman väestön ruokaturva pannaan etusijalle. Euroopassa puolestaan olisi oleellista lopettaa nykyisenkaltainen lihantuotanto ja siirtyä kasvisruokavalioon. Suomessa soijaa on pyritty korvaamaan muilla valkuaisainepitoisilla kasveilla. Vuonna 2005 maahan tuotiin kuitenkin edelleen 195 miljoonaa kiloa soijaa, josta rehuksi käytettiin noin 96 %. Soijaa voi kasvattaa eteläisessä Euroopassakin, kuten Italiassa ja Ranskassa. 

Intian ja Kiinan kaltaiset, perinteisesti kasvisruokapainotteiset kehitysmaat ovat nopeasti seuraamassa eurooppalaista vastuuttoman kulutuksen esimerkkiä. Se on yksi lisäsyy, miksi lihapainotteisen ruokavaliomme olisi muututtava radikaalisti. Kasvissyönnin puolesta argumentoidessa on hyvä nostaa esille eläinoikeuksien lisäksi myös ympäristö- ja solidaarisuuskysymykset.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Nuorten Luonnossa 6/06. Lue lisää soijakampanjoinnista osoitteesta www.aseed.net/soy.

 

Torjunta-aineet pilasivat maanviljelijäperheen elämän

Paraguaylaisen Talaveran perheen maatila sijaitsee Itapúassa kahden soijatuottajan, sojeron, maiden välissä. Sojerot kasvattavat Monsanton geenimuunneltua Roundup Ready -soijaa.

Koko perhe on sairastunut naapuripelloille ruiskutetuista torjunta-aineista. Vuonna 2003 perheen 11-vuotias poika Silvino kuoli jouduttuaan kaksi kertaa myrkkysuihkutuksen alle kotitiellä pyöräillessään. Perheen vanhin tytär Sofia synnytti ensimmäisen lapsensa viime huhtikuussa. Lapsella todettiin parin kuukauden ikäisenä hydrocephalus eli niin sanottu vesipää. Kyseessä on keskushermostovaurio, joka aiheuttaa nesteen kertymisen aivoihin. Hän kuoli syyskuussa.

Keskushermostovaurioista kärsivien vauvojen määrä on yleistynyt maatalousmyrkkyjä käyttävillä alueilla. Ilmiö on havaittavissa eri puolilla Latinalaista Amerikkaa, jossa teollinen maatalous on nopeasti syrjäyttänyt perinteisen maatalouden. Myös syöpää esiintyy lähes epidemian lailla soijapeltojen ympärillä. Kyseessä on kuitenkin liian iso bisnes, jotta hallitukset vaivautuisivat välittämään maaseudun lukemattomien köyhien terveydestä.

Talaveran perhe kävi läpi kalliin oikeusprosessin huolimatta saamistaan uhkauksista. Perheen eläimet tapettiin ja sojero-naapurit istuttivat tilan rajalle maaperän kuivaksi imevää eukalyptusta. Perheen äidin Petronan veli Serapio oli aktiivinen maalaisten oikeuksia ajavassa liikkeessä. Toukokuussa 2006 hänet löydettiin kuoliaaksi puukotettuna. Murhasta epäillään sisäasiainministeriön alaisina toimivia aseistettuja joukkoja, mutta syyttäjä kieltäytyi nostamasta syytettä. Maalaisten oikeuksia puolustavien ihmisten vaino on maassa yleistä.

Lopulta soijatuottajat tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen myös korkeimmassa oikeudessa. He ovat valittaneet päätöksestä.

 

Tietoa soijasta

  • Soija (Glycine max) on yksivuotinen, 30–90 cm korkea palkokasvi.
  • Soija on kotoisin Itä-Aasiasta, mutta on sittemmin levinnyt kaikille leveysasteille pohjoista lukuun ottamatta.
  • Suomessa kasvatettavalle sika-, nauta- ja siipikarjalle syötetystä valkuaisainerehusta 90 % tulee ulkomailta. Soijaa on etenkin sikojen ja kanojen rehussa.
  • Soijan lisäksi ulkomailta tuodaan rehuksi myös kalajauhoa ja maissia.

Suurimmat soijantuottajat vuonna 2005 (mitat miljoonissa tonneissa) 

  • USA 83,9
  • Brasilia 52,7
  • Argentiina 38,3
  • Kiina 17,4
  • Intia 6,6
  • Paraguay 3,5
  • Kanada 3,0
  • Bolivia 1,7
  • Italia 0,5

Koko maailma yhteensä 214,3

Lähde: YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO

 

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2007.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa