Sulo-sika

Tuulispään asukas Sulo löysi puusta leivän!

Tuulispään monta tarinaa

Teksti: Satu Saunio
Kuvat: Noora Mäkilä, Satu Saunio

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Suomen ensimmäinen veganismia ja eläinten oikeuksia edistävä eläinten turvakoti. Tällä hetkellä siellä asuu yli neljäkymmentä eläintä, kuten hevosia, lampaita, vuohia,kanoja ja sikoja. Tuulispään tulevaisuudessa häämöttävät monen muun projektin ohessa vegaanikahvila sekä eläinsuojelumuseo.

Joulukuun toisena päivänä vuonna 2012 sai alkunsa Suomen ensimmäinen veganismia ja eläinten oikeuksia painottava turvakoti, Eläinsuojelukeskus Tuulispää. Piia Anttonen, 36, oli jo jonkin aikaa pohtinut, mikä olisi hänelle luontevin tapa auttaa eläimiä, sillä eläinoikeusasiat olivat hänellä voimakkaasti mielessä monista syistä.

Hän oli ryhtynyt aiemmin samana vuonna vegaaniksi lähes kahdenkymmenen lakto-ovo-kasvissyöntivuoden jälkeen. Piialla oli oma tila Somerolla, ja siellä asui hänen kanssaan muun muassa Jimi-hevonen sekä tappouhalta pelastettuja kanoja. Piia haaveili isommasta määrästä eläimiä, joten hän kokeili tallipaikkojen vuokraamista muiden ihmisten hevosille. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta. Asiat loksahtivat paikoilleen, kun Piia päätyi sattumalta kanadalaisen Snooters-turvakodin sivuille internetiä selatessaan:

– Tällaisen paikan minä haluan, tällaiseen toimintaan minulla on resursseja ja tällaisia eläimiä täällä jo asuukin!

Tuulispään toiminnassa tärkeimpiä asioita ovat eläinten kunnioitus, veganismi sekä tiedon välittäminen ihmisille. Olemassa oleville eläimille pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyvä loppuelämä, mutta uusia eläimiä ei haluta tuottaa vankeuteen.

Uusi elämä Tuulispäässä

Tuulispään pihalla ja rakennuksissa vipeltää jos jonkinlaista kaksi- ja nelijalkaista asukasta: hevosia, lampaita, vuohia, kanoja, myskisorsia, sikoja, koiria, kissoja, kaneja, marsuja sekä hamsteri. Niillä kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Piian mukaan puolet Tuulispäässä asuvista eläimistä ei olisi nyt elossa, jos Tuulispäätä ei olisi olemassa. Moni eläimistä oli jäänyt vaille kotia, kun niiden entisten omistajien elämässä oli tapahtunut isoja muutoksia, kuten avioero tai muutto maalta kaupunkiin. Eläinten joukossa on myös paljon sellaisia eläimiä, joiden matkan seuraavana pysäkkinä olisi ollut teurastamo.

Kassu-hevosen kohdalla mietin useimmiten sitä, että tämä elämä voisi olla myös sammunut. Se tuntuu hassulta, kun katsoo täysin elämänhaluista, tervettä ja ihanaa hevosta silmiin.

Tunnetuin Tuulispään asukkaista lienee Osku. Keväällä 2013 Janakkalassa rellesti kesy villisikalauma ihmisten pihoja mylläten. Lauma sai poliisilta tappotuomion, ja moni lauman jäsen ehdittiinkin ampua ennen kuin tappotuomio pyörrettiin ja Tuulispää sai luvan yrittää pyydystää villisiat. Muutamaa viikkoa myöhemmin Osku löytyi mökkialueelta, jossa sitä oli säännöllisesti ruokittu. Osku saatiin muutamassa päivässä kiinni, ja nyt se saa viettää elämäänsä Tuulispäässä vailla pelkoa siitä, että jollakulla menee lopullisesti hermot sen tonkimiseen.

Kaaleppi-kukkoa varten oli jo tilattu metsästäjä päättämään sen päivät, mutta päivää ennen surmanluotia Kaaleppia haettiin Tuulispäähän turvaan. Samalla kukonhakureissulla selvisi, että Kaalepin seurana asustaneita kolmea myskisorsaa, Rikiä, Iinestä ja Minniä, olisi odottanut samainen metsästäjän päättämä kohtalo. Sorsat olivat onneksi jo siinä vaiheessa kovaa kyytiä matkalla kohti Tuulispäätä.

Tuulispään lampaat, Aamu, Siru, Lady ja Elli, olivat osa suurempaa lihalammaskarjaa tilalla, jonka toiminta oli loppumassa. Myös ne olivat menossa teuraaksi, mutta saivatkin loppuelämän kodin Tuulispäästä. Karu kohtalo odotti myös pitkäkarvaista ja siitä syystä ihmisestä täysin riippuvaista Olavi-kania, joka oli syksyn tullen hylätty kesämökille. Olavin onneksi naapuri oli huomannut takkuisen kanin ja toi sen Tuulispäähän turvaan.

Arki pyörii vapaaehtoisvoimin

Oskulla taitaa olla päiväuniaika. Tuulispään arkeen kuuluu paljon eläinten hoitoa, kuten ruokkimista, siisteyden ylläpitämistä sekä eläinten riittävästä liikunnasta ja virikkeistä huolehtimista. Päivän ensimmäiset hoitotoimenpiteet tehdään viimeistään aamukahdeksalta ja viimeiset puoliltaöin. Siinä välissä Tuulispään ainoa vakituinen ihmis-asukas Piia käy päivätöissä muualla.

– Toivon, että tulevaisuudessa voisin keskittyä pelkästään paikan pyörittämiseen ja kehittämiseen. Ideoita on aivan valtavasti, mutta nykyisellä päivätyörytmillä asiat etenevät todella hitaasti.

Piian haaveissa on saada mahdollisimman paljon tilaa eläinten käyttöön, joten monenlaisia rakennus- ja korjausprojekteja on käynnissä ja suunnitteilla. Lisäksi parin vuoden sisällä Tuulispäähän on tarkoitus avata eläinsuojelumuseo sekä vegaanikahvila. Ihan yksin hänen ei kuitenkaan tarvitse huolehtia Tuulispäästä, sillä siellä on lähes jatkuvasti vapaaehtoisia tai harjoittelijoita.

– Olen todella iloinen, miten paljon Tuulispää on saanut tukea ja kannustusta ihmisiltä. Vapaaehtoistyö toimii hyvin ja olen tavannut mahtavia tyyppejä tätä kautta.

Kaarlo von Kiljunen eli tuttavallisemmin Kalle asuu entisten tehotuotantokanojen kanssa. Moni vapaaehtoistyöntekijä on vegaani, joten heille ei Tuulispään ideologiaa tarvitse sen kummemmin perustella. Heille tarttuu Tuulispäästä mukaan kokemuksia eläinten hoidosta, eläinten kanssa toimimisesta sekä kommunikoinnista.

– Muille kuin vegaaneille yritän herättää ajatuksia ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta sekä eläimen huomioimisesta yksilönä. On tärkeää näyttää, miten hienoja persoonia eläimet ovat!

Kaikki on mahdollista!

Elli, Aamu, Lady ja Siru viettävät lämmintä kevätpäivää märehtien. Vaikka kaikki eteneekin yhdistyksen kannalta hienosti, on Tuulispään toiminnassa myös surulliset puolensa. Piia on oppinut paljon lisää eläimistä, niiden hoidosta ja käyttäytymisestä, mutta samaan aikaan on ollut entistä ahdistavampaa tietää, minkälaisessa todellisuudessa tuotantoeläimet elävät. Joskus Tuulispään omat eläimet sairastuvat ja huoli niistä saattaa lamauttaa. On myös rankkaa kieltäytyä ottamasta resurssien vähyyden vuoksi vastaan hevonen, joka sen vuoksi joutuukin teuraaksi.

Piia kertoo Tuulispään parhaaksi anniksi sen, että on päässyt keskustelemaan samoin ajattelevien kanssa. Mieltä lämmittää aina myös se, jos joku kertoo Tuulispäässä vierailun jälkeen muuttaneensa ajattelutapojaan. Piia on selvästi yllättynyt siitä, kuinka myönteisesti ja innolla Tuulispää on otettu vastaan. Vaikka Tuulispää ja yhdistys teettävätkin yhä vain enemmän töitä, on kaikkiin hommiin löytynyt aina apureita.

– Olen oppinut sen, että kaikki on mahdollista. Haluankin kiittää nöyrästi kaikkia vapaaehtoistyöntekijöitä ja muita avustajia, jotka olette tehneet Tuulispään olemassaolosta mahdollisen. Ilman teitä tästä ei tulisi yhtään mitään.

Piia toivottaa myös kaikki Vegaian lukijat tervetulleiksi käymään Tuulispäässä joko vapaaehtoistyön tai vierailun muodossa.

– Hyvistyypeille on aina avoimet ovet!

 

Eläinsuojelukeskus Tuulispään internetsivut löytyvät osoitteesta www.tuulispaa.org. Sivuilla on paljon tietoa Tuulispään asukkaista ja heidän taustoistaan. Löydät sivuilta myös ohjeet Eläinsuojelukeskus Tuulispää ry:n jäseneksi liittymisestä sekä muista tavoista, joilla auttaa Tuulispäätä.

Tuulispäällä on Facebookissa tykkäyssivu, jossa päivitetään aktiivisesti Tuulispään asukkaiden kuulumisia ja muita tärkeitä asioita.

 


Monta syytä olla vegaani

Teksti ja kuva: Satu Saunio

Tuulispäässä vietettiin vappua iloisella kolmikymmenpäisellä joukolla. Kaikkein tärkeimmän asian eli eläinten rapsuttelun lisäksi pidimme talkoot, joissa suuri määrä puutavaraa siirtyi näppärästi parempaan paikkaan säilöön. Isolla joukolla tuo hieman tylsähkö tehtävä sujui joutuisasti. Vapautuneeseen tilaan rakennetaan kesän aikana toinen pihatto eläimille.

Kuten vappuun kuuluu, söimme kaikenlaista suolaista ja makeaa herkkua, kuten hummusta ja muita paputahnoja, marinoituja soijasuikaleita, linssikeittoa, keksejä, täytekakkua, tortilloita, sipsejä, mango-kookos-palleroita ja munkkeja. Myös Osku-possu sai oman munkin, mutta sitä hetken maisteltuaan se päätti sylkeä sen pois. Oskua kiinnostivat paljon enemmän omenat ja päärynät.

Kaikki halukkaat saivat osallistua veganismin syistä kertovan videon tekoon kirjoittamalla lapulle yhden oman perustelunsa olla vegaani. Lapuilta löytyi monenlaisia syitä, kuten yksilön oikeudet ja kärsimyksen vähentäminen sekä terveys- ja ympäristösyyt. Poseerasimme lappujemme ja Tuulispään asukkaiden kanssa niin maassa istuen kuin puussa roikkuenkin. Aivan kommelluksitta ei videon tekeminen sujunut, sillä Milla-vuohi halusi syödä yhden papereista.

 
Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa