Lankoja

Vaihtoehtoja villalle

Teksti: Tuulia Niemi-Nikkola
Kuva: Rakel Halmesvaara

Villa on usein viimeisiä eläinperäisiä aineita, joista vegaani luopuu. Lampaanvillalle on kuitenkin suotu erityisasema aivan suotta, koska sille on useita vaihtoehtoja sekä luonnonkuiduissa että synteettisissä materiaaleissa. Tässä esittelyssä luonnonkuiduista valmistetut langat.

Hamppu

Hamppu on luonnonkuitu, jota on käytetty ammoisista ajoista, mutta jota nykyään saa vain erikoisliikkeistä. Hamppulanka on usein hieman karheaa tai kovaa, mutta pehmeää lankaakin on saatavilla. Parhaiten hamppu ehkä toimiikin puuvillasekoitteena, jossa hampun pehmeä karheus ja lämmönpitokyky yhdistyvät puuvillan pehmeyteen ja taipuisuuteen.

Pellava

Pellava on Suomen vanhimpia viljeltyjä luonnonkuituja. Sekä täyspellavaa että pellavasekoitteita saa kaikista hyvin varustetuista lankaliikkeistä. Tuotemerkkejä on useita ja vaihtoehtoja edullisesta kalliiseen.

Pellava on himmeän kiiltävää ja näyttää joskus karhealta. Sitä se kuitenkin harvemmin on. Ohuet langat ovat usein kovia, mutta paksu aivinalanka osaa olla myös silkkimäisen pehmeää. Pellavalankaa kannattaa aina tunnustella ennen ostamista. Kovasta langasta tulee tönkköjä vaatteita mutta hyviä pitsiliinoja; pehmeä taipuu jopa lämpimiksi sukiksi. Pehmeää täyspellavaa, esimerkiksi Rowanin, saattaa olla vaikea löytää. Pelastukseksi tulevat erilaiset pellavasekoitteet, joissa puuvilla ja viskoosi pehmentävät lankaa, mutta jättävät pellavan viehättävän luonnontunnun paikalleen. Pellavalankoja on kaiken värisiä ja lankaa on helppo käsitellä.

Nokkonen

Nokkosta on käytetty vaatetuskuituna jo pronssikaudella, ja sen ylellisen kiillon ja mukavuuden takia se oli keskiajalla kuninkaiden vaate.

Nokkoslankaa on vaikea saada käsiinsä. Siitä kuitenkin huhutaan paljon, sillä sen kerrotaan olevan kestävää ja pitävän muotonsa. Nokkosta on käytetty vaatetuskuituna jo pronssikaudella, ja sen ylellisen kiillon ja mukavuuden takia se oli keskiajalla kuninkaiden vaate. Nokkonen käsitellään langaksi hyvin samalla tavalla kuin pellava, eli periaatteessa sitä voisi valmistaa myös itse.

Puuvilla

Puuvilla on yleisimmin käytetty luonnonkuitu ja puuvillalankaa saakin edullisesti kaikkialta, missä lankoja myydään. 

Puuvillalanka on pehmeää ja taipuisaa. Sitä saa kaikissa paksuuksissa ja kaikissa mahdollisissa väreissä. Pinta on yleensä matta, mutta merseroidussa puuvillassa on himmeä kiilto, samoin kuin egyptinpuuvillassa. Jälkimmäisestä saa tosin yleensä myös maksaa enemmän. Puuvillaa alkaa nykyisin saada myös luomuna.

Soija

Soijalanka on muuntokuitu ja sitä saa lankaliikkeistä sattumanvaraisesti. Hinnaltaan se on keskitasoa. Soijalangan sormituntuma muistuttaa viskoosia, joskin sen tunnussa on jotain silkkimäisempää. Soijan väitetään olevan äärimmäisen kevyttä ja pehmeää ja välittävän hyvin kosteutta.

Maissi/PLA

Käsityöliike Käsitöökamber Tallinnassa kertoo olevansa ainoa pohjoiseurooppalainen maissilangan myyjä. He tuovat Rosario-merkkistä lankaa Portugalista. Lankaa voi tilata netin kautta ja se on hinnaltaan keskitasoa.

Banaaniviskoosia kutsutaan vegaaniseksi silkiksi eikä suotta.

Maissilanka on pehmeää, mukavan tuntuista lankaa, josta tulevat hauskasti mieleen maissinlehdet. Langassa on näkyvä kierre. Sitä on äärimmäisen helppo käsitellä.

Vaikka lanka tehdään maissista, se on valmistusprosessinsa takia pikemminkin tekokuitu kuin luonnonkuitu tai muuntokuitu. Se on siis oikeastaan biohajoavaa polyesteria.

Viskoosi

Viskoosilanka on edullista ja sitä saa hyvin varustetuista lankaliikkeistä kaikissa väreissä. Se on hyvä valinta kuumaan ilmastoon, sillä se pitää huonosti lämpöä. Viskoosilankaa on yleensä äärimmäisen helppo käsitellä. Ulkonäöltään viskoosi on kiiltävää ja lankoja tuntevan silmiin tuotokset ovat usein vähän halvan oloisia.

Viskoosi on muuntokuitu, jota tuotetaan kemiallisesti eri puulajeista. Tuotantoprosessi on varsin myrkyllinen ja menetelmän takia viskoosilankoja kutsutaan puolisynteettisiksi. Eri tavoin valmistetut viskoosilangat saattavat muistuttaa silkin, villan, puuvillan tai pellavankin ominaisuuksia. Väri tarttuu esimerkiksi koivu-, kuusi- ja banaaniviskoosiin hyvin, joten viskoosilangat ovat varsin värikkäitä. Kun lankakaupassa langan materiaaliksi määritellään pelkästään “viskoosi”, se on yleensä tehty koivusta tai kuusesta. Langan ominaisuudet poikkeavat kuitenkin sen mukaan, mistä puulajista se on valmistettu. Viskoosia saa myös sekoitteena luonnonkuitujen kanssa.

Bambu

Bambulanka eli bambuviskoosi on muuntokuitu. Sitä löytyy nykyään yhä useammasta paikasta, Prismoissakin on joskus myyty Novitan bambusekoitteita. Varmimmin sitä löytyy kuitenkin lankaliikkeistä. Tuotemerkeistä Bamboo on Reilun kaupan tuote ja kallis, Hjertegarnin Blend Bamboo puolestaan edullinen.

Bambuviskoosi on pitkäkuituista, ja toisin kuin muut viskoosit se on suhteellisen kestävää ja pitää hyvin lämpöä. Siinä on muita viskooseja himmeämpi kiilto. Pitkät kuidut saattavat tarttua ärsyttävästi puiseen virkkuukoukkuun, mutta muuten lankaa on helppo käsitellä. Lisäksi bambu on pehmeää ja antibakteerista, eli siitä voi tehdä vaikka pyyhkeitä tai tiskirättejä. Bambun ikävä puoli on, että värit eivät tartu siihen kovin hyvin ja lopputulos jää usein pastellinsävyiseksi.

Modaali ja tencel

Modaali ja tencel ovat muuntokuituja. Ne ovat hinnaltaan keskitasoisia ja niitä saa satunnaisesti hyvin varustetuista lankaliikkeistä.

Modaali ja tencel ovat ominaisuuksiltaan melko samanlaisia. Molemmat ovat helposti käsiteltäviä ja niissä on pehmeä, muovinen tuntu. Siitä pitäminen on makuasia. Langat ovat tavallisesti keskipaksuja.

Sekä modaali että tencel ovat viskoosikuituja eli ne tehdään selluloosasta: modaali pyökistä ja tencel eukalyptuksesta. Ideana on tuottaa lankaa nopeakasvuisista puista.

Banaani

Banaani on muuntokuitu, hinnaltaan hyvin kallis ja vaikeasti saatavissa.

Banaaniviskoosia kutsutaan vegaaniseksi silkiksi eikä suotta. Se on luonnollisella tavalla kiiltävää ja sen kuiturakenne muistuttaa silkkiä. Lanka on varsin paksua ja tiivistä, minkä takia se on huomattavan painavaa. Villatakkia ei siis kannata tehdä banaanista, koska sitä ei ehkä jaksaisi kantaa. Banaanihuiviin sen ylellisyys sen sijaan sopii. Menekin suhteen kannattaa pitää varansa ja kuunnella myyjää, sillä painavassa langassa on vähemmän pituutta samassa grammamäärässä.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 4/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa