Muusikko-opiskelijat Oona-Kaisa Siltanen (vas.), Eetu Huttunen, Aino Kovanen ja Vesa Kujala saavat kunnon vegaanilounaita opiskelijaravintolasta.

Vegaanien kasvanut määrä yllätti opiskelijaravintolan kokin

Teksti ja kuvat: Matleena Käppi

Jyväskylän musiikkikampuksella syödään tavallista parempaa vegaaniruokaa. Ammattiopiston musiikkialalla saksofoninsoittoa opiskeleva Matleena Käppi päätti selvittää, mistä kasvissyönnin suosion yhtäkkinen kasvu sai alkunsa.

Vielä viime syksynä ammattiopiston musiikkialalla oli tasan kaksi vegaania. Keväällä muusikko-opiskelijoista jo kymmenkunta pyysi vegaanista ruokaa tiskin takaa. Jyväskylän musiikkikampuksen opiskelijaravintolassa tapahtunut muutos sekä ihmetyttää että riemastuttaa.

Oona nauttii ruuasta ja ruuanlaitosta nykyisin ihan eri tavalla, kun ruuan takia ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa.

– Olemme kukin tehneet päätöksemme samoihin aikoihin toisistamme riippumatta, kertoo pop/jazz-laulua opiskeleva Oona-Kaisa Siltanen, 22.

Oonan päätökseen vaikutti ennen kaikkea hänen näkemänsä Forks over knives -dokumentti ja sen esiin nostamat terveyssyyt.

– En halua kuolla viisikymppisenä oman syömiseni takia, Oona kertoo.

Pikkuhiljaa myös muut puolet veganismista avautuivat hänelle. Oona nauttii ruuasta ja ruuanlaitosta nykyisin ihan eri tavalla, kun ruuan takia ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa.

– Järjetöntä touhuahan se lihansyönti on ja lisäksi vielä rajoittavaa. Erilaisia syötäviä kasveja on maailmassa tuhansia!

Myös laulaja Vesa Kujala, 21, kertoo kiinnostuneensa veganismin terveyshyödyistä. Lisäksi hän mainitsee yhdeksi innoittajakseen lihantuotannon ympäristöhaitoista kertovan Cowspiracy-dokumentin. Huilisti Aino Kovanen, 20, komppaa, sillä dokumentit ja veganismista kertovat artikkelit vaikuttivat myös hänen valintaansa.

Rumpujen soittoa opiskeleva Eetu Huttunen, 27, kertoo olleensa jo kahdeksan vuotta vegetaristi ja kokeneen sen helpoksi ja sosiaalisesti hyväksytyksi. Eläineettiset syyt saivat hänet kuitenkin ryhtymään vegaaniksi.

– Ei maitokarjalla ole sen paremmat olot kuin lihakarjallakaan, Eetu miettii.

- En voi ajatella muita ihmisiä asiassa, joka on minulle omantunnon kysymys. Toiset joko sopeutuvat valintaani tai sitten eivät, hän toteaa.

Ravintolan kokki panostaa vegaaniruokaan

Jyväskylän musiikkikampuksen yhteisessä Sodexo-opiskelijaravintolassa syövät ammattiopiston muusikko-opiskelijoiden lisäksi ammattikorkean ja yliopiston musiikkiväki. Vegaanitkin saavat sieltä tavallista, hyvää kotiruokaa. Lakto-ovo-vegetaarinen vaihtoehto on tarjolla kaikille ja se on usein samalla vegaaninen.

Haastattelupäivänä vegaaneille oli kaksi lounasvaihtoehtoa, kasvishernekeitto sekä mustapapu-tofukastike tortillan kera.

Ravintolan kokki Annukka on hankkinut ammattitaitonsa kasvisruuan laittamiseen oma-aloitteisesti.

– Kävin kokkikoulun parikymmentä vuotta sitten, ja siellä käsiteltiin kyllä kasvisruokavaliota muttei juuri veganismia. Syön itsekin joskus kasvisruokaa, ja minua kiinnostaa, mitä kaikkea vegaanit syövät. Erikoisruokavaliot ovat aina olleet lähellä sydäntäni, Annukka kertoo.

Opiskelijaravintolassa reseptit tulevat kokeille ylemmiltä tahoilta.

– Sovellan kyllä reseptejä erityisesti vegaanien kohdalla. Pidän huolta, että ruuassa on myös proteiinia, eikä aina pelkkää soijarouhetta vaan toisinaan vaikka tofua. Olen joskus miettinyt etukäteen kotona, mitä laittaisin seuraavana päivänä vegaaneille, Annukka paljastaa.

Kokin kiinnostus näkyykin kouluruoan laadussa. Soijarouheen ja tofun lisäksi ruoat sisältävät vaihdellen eri palkokasveja, siemeniä ja pähkinöitä. Liekö hyvä ruoka myös houkutellut opiskelijoita vegaaneiksi?

– Vegaaniruuan suosio on kyllä tullut yllätyksenä. Olen pohtinut, johtuuko se tästä muusikkolinjasta. Musiikkikampuksen ravintolassa menee tavallistakin kasvisruokaa enemmän kuin missään edellisessä työpaikassani. Täällä on paljon kasvissyöjiä, Annukka pohtii.

Vegaaniruuan tekeminen sujuu häneltä muiden ruokien ohessa. Ainoa raaka-aine, jota käytetään vain vegaaniruokiin, on soijakerma, eli vegaaniruoka tuskin tulee myöskään kalliiksi.

Erilainen menu kotona ja työpaikalla

Maitotuotteiden välttäminen kuitenkin ihmetyttää Annukkaa.

– Arvostan sitä, että ihmiset osaavat itse päättää, mitä syövät. Se taas on mielestäni erikoista, kun joku vegaaniruokavaliota lounaalla noudattava hakee täältä iltapäivällä juustosämpylän. Ymmärrän toki, että siirtymävaiheessa voi juustoa tulla ikävä, Annukka kertoo.

Kotonaan Annukka elää toisessa todellisuudessa. Hänen miehensä on kotoisin lihanautatilalta ja Annukka on itsekin ollut navetassa töissä. Hänen mielestään eläimet voivat hyvin ja niitä hoidetaan huolella. Kotona kasvisruokaa ei tule juuri laitettua.

– Miehelleni kelpaa vain liharuoka, Annukka harmittelee.

Ravitsevan vegaanisen kouluruoan saanti ei saisi riippua keittiön henkilökunnan kiinnostuksesta tai kunnan päättäjien suhtautumisesta.

Vegaanit ovat antaneet keittiölle kehitysehdotuksia ja kritiikkiäkin on esitetty. Yleisesti ottaen ruokalan vegaanitarjonnasta ollaan kuitenkin kiitollisia, sillä toisen asteen opiskelijoille laillisesti kuuluva lämmin ateria ei ole vegaaneille itsestäänselvyys kaikissa oppilaitoksissa. Ravitsevan vegaanisen kouluruoan saanti ei saisi riippua keittiön henkilökunnan kiinnostuksesta tai kunnan päättäjien suhtautumisesta.

Veganismiin siirtyminen on prosessi myös läheisille

Oonalle, Vesalle, Ainolle ja Eetulle ovat jo tulleet tutuiksi klassikkokysymykset "Kai sä sentään kalaa syöt?" ja "Mistä saat proteiinia, entä kalsiumia?".

Kouluruokalan klassikko! Silloin kun päivittäin vaihtuva ”kevytkeitto” sattuu olemaan vegaaninen, saavat vegaanit valita kahdesta vaihtoehdosta.

– Lihansyöjältä ei saisi kysellä tuollaisia, sehän olisi epäkohteliasta! Oona miettii.

Vesa kertoo olleensa aluksi itsekin vähän hukassa sen suhteen, mitä oikein voi enää syödä. Aino tunnustaa, että lipsahduksia tapahtuu edelleen.

– Aluksi saatoin epähuomiossa ostaa kermaviiliä tai syödä vahingossa epävegaanista kakkua. Suklaa tekee vieläkin tiukkaa.

Kaikkien mielestä vaikeinta on ollut nimenomaan juustojen ja maitosuklaan pois jättäminen. Opiskelijat kaipaisivat myös enemmän vegaanisia naposteluruokia.

Eetulle haastavinta on ollut ulkona syöminen, koska hän tykkää siitä todella paljon.

– Usein on arvoitus, löytyykö listalta vegaanista ruokaa. Toisinaan ravintoloiden vegaaniruoka saattaa olla todella ankeaa ja siitä harmittaa maksaa.

Vegaanialokkaille sosiaalisesti haastavaa on ollut erityisesti isovanhempien luona käyminen.

Oonalle vegaaniruuan vaatiminen on tuntunut vaikealta.

– Aluksi oli tosi noloa olla vegaani, enkä halunnut muiden kuulevan siitä. En halunnut saada siitä mitään leimaa.

Vegaanialokkaille sosiaalisesti haastavaa on ollut erityisesti isovanhempien luona käyminen.

– Ymmärrän kyllä, miksi mummo ihmettelee ruokavaliotani ja loukkaantuu, kun en syö mitään kahvipöydässä, Eetu kertoo.

Aino kertoo joustavansa mummonsa luona veganismista, vaikka lihaan hän ei koske.

– Mummoni laittoi kerran ruokaan pekonia "vain mausteeksi", vaikka olimme etukäteen puhuneet kasvisruokavaliostani, Aino harmittelee.

Omanikäiset kaverit ovat onneksi ymmärtäväisempiä.

– Kaverini sanoivat vain, että ihan sama, kunhan et paasaa tai yritä käännyttää meitä, Oona nauraa. Jotain kiusallista ystävän uudessa ruokavaliossa taitaa siis olla.

– Otan kavereiden luo omat eväät. Onneksi poikaystäväni auttaa minua eikä vaadi erikseen liharuokaa, Oona kertoo.

Onnistumisen tunteita

Alun haasteiden jälkeen yllättävää on ollut vegaaniruokavalion helppous. Oonalle on tullut positiivisena yllätyksenä, kuinka suuria annoksia kasvisruokaa voi syödä, etenkin jos pääpaino on tuoreissa kasviksissa.

Aino kokee saaneensa vegaanisesta kokkaamisesta aiemmasta erilaisia onnistumisen tunteita.

– Kerma ja juustot oli helppo korvata vegaanisilla versioilla, Aino iloitsee. - Ja vatsakin voi hyvin.

Vesa puolestaan alkoi tekemään ruokaa itse vasta veganismin myötä. Rajoitusten sijaan hän kokee, että vaihtoehtoja on nyt aiempaa enemmän.

Oona kertoo koukuttuneensa Facebookin vegaaniryhmien seuraamiseen.

– Siellä tunteet kuumenevat ja pienistä asioista kiihkoilu on viihdyttävää luettavaa!

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa