Tofuja

Vegaanin ostosreissut käyvät yhä vaivattomammiksi kauppojen valikoimien laajetessa. Kuvassa erilaisia tofuja.

Veganismi marginaalista maineeseen

Teksti: Mia Takula
Kuvat: Tomi Tulipääsky

Kaadoin vettä ja lisäsin soijajauhoa kulhoon. Vatkasin hullun lailla toivoen litkusta tulevan kelvollista soijamaitoa. Ei siitä tullut.

Olin juuri ryhtynyt vegaaniksi keväällä 1994. Tunsin vain muutaman vegaanin. Kehittelimme yhdessä lettureseptejä, ostimme vaatteemme kirpputoreilta, ja himoitsimme herkkuja ulkomailta. Ryhtyessäni vegaaniksi kuvittelin, etten tulisi enää koskaan syömään mysliä maidon kanssa, jäätelöstä puhumattakaan. Tavallisessa ruokakaupassa ei ollut vegaanisia tuotteita eikä erikoiskauppoja ollut.

Jos oli vegaanituotteiden saaminen mahdotonta, niin helppoa ei ollut muutenkaan. Meitä vegaaneita pidettiin kaheleina. Osa läheisistäni sanoi minun nauravan makoisasti koko touhulle kymmenen vuoden päästä. Opiskelin koulussa, jonka keittäjä oli päättänyt, että kala on kasvis.

Kaikesta huolimatta pysyin päätöksessäni: minun takiani eivät eläimet kärsisi. Olin ollut kasvissyöjä lapsesta asti. Koska olin aina inhonnut väkivaltaa ja pitänyt eläimiä itseisarvoisina yksilöinä, oli vegaaniksi ryhtyminen luonnollinen jatkumo. Ymmärsin teini-iässä ryhtyä ajattelemaan eläintuotantoa laajemmin kuin pelkästä lihantuotannon näkökulmasta, ja sen jälkeen vaihtoehdoksi jäi vain veganismi. Matkan varrella opin, kuinka valitsemani elämäntapa on hyväksi myös terveydelle, ympäristölle ja ihmisoikeuksille.

"Opiskelin koulussa, jonka keittäjä oli päättänyt, että kala on kasvis."

Paljon on muuttunut kivisistä ensi kokemuksistani vegaanina. Tänään voin ostaa kaikki ruokatarpeet lähikaupasta. Saatan valita usean eri kasvimaidon väliltä. Mukaan tarttuu myös tuorejuustoa, jogurttia, tofua ja soijarouhetta sekä linssejä. Vitamiinit, osan kosmetiikasta sekä herkkuja tilaan nettikaupasta. Kun haluan tehdä juustokakun, sukellan leivontablogien maailmaan, ja pohdittavakseni jää, haluanko tehdä perinteisen, puolukkaisen vai limettijuustokakun. Lehdet tarjoavat vegaaniruokaohjeita ja ilmastonmuutostutkijat puhuvat kasvisruoan puolesta. Lihantuotannon lasketaan aiheuttavan yli puolet kasvihuonepäästöistä. Ihan oikeasti. Kuka olisi uskonut Bill Clintonin ryhtyvän vegaaniksi?

Hörhöstä tavalliseksi ihmiseksi

– Nykyään iso osa ihmisistä tietää, etteivät vegaanit syö pelkkiä ituja ja porkkanoita. Vegaanikin grillaa makkaraa ja syö jäätelöä, toteaa ETM Johanna Kaipiainen, ravitsemusterapeutti.

– Lähes kaikista tuotteista löytyy jo vegaaninen vastaava. En osaa kaivata mitään uutta, paitsi vegaanisia lasten kenkiä, miettii Johanna. Hän on ollut vegaani kolmetoista vuotta. Perheeseen kuuluu myös päiväkoti-ikäinen lapsi sekä taapero.

– Asenteet vegaaneja kohtaan ovat muuttuneet. Ennen vegaaneja pidettiin hörhöinä, ja heitä ajateltiin marginaalisena ilmiönä. Nykyään suhtautuminen on parempaa. Joissakin tilanteissa asetelma on jopa kääntynyt päälaelleen. Kun ennen joutui selittelemään, miksi on vegaani, saattaa tänä päivänä joutua perustelemaan, miksi syö lihaa.

Kaipiainen ajattelee muutoksen johtuvan monesta eri syystä. Vegaanien määrä on kasvanut, tuotevalikoima on monipuolistunut ja aktivistien salaa ottamat kuvat kohahduttavat ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet missä oloissa liha tuotetaan. Huoli ilmastonmuutoksesta on tuonut esiin sekaruokavalion ympäristövaikutukset.

Parannettavaakin on.

– Kaikissa päiväkodeissa ei saa vegaaniruokaa, pahoittelee Johanna. – Aiemmin jouduin laittamaan lapselleni eväät, mutta nykyisessä päiväkodissa saa vegaaniruokaa. Kotikaupungissani Helsingissä päivähoito vetoaa vanhoihin ravitsemussuosituksiin. Tilanne on tämän osalta epätasainen. Esimerkiksi Tampereella saa päiväkodeissa vegaaniruokaa. Toivoisin, että muut kaupungit ottaisivat tästä mallia.

Virallisten ravitsemussuositusten lisäksi vegaaneja rassaa vielä osin epäasiallinen kohtelu. Päiväkotien haasteiden lisäksi esimerkiksi odottava vegaaniäiti voi törmätä neuvolassa nuivaan asenteeseen. Helsingin kaupunginvaltuuston kasvisruokapäivää käsittelevässä kokouksessa vuonna 2010 oli puheenvuoroja, joiden mukaan lapset kärsivät siitä, että saavat kerran viikossa vain kasvisruokaa. Median puolella erityisesti urheilulehdissä usein rummutetaan sekaruokavaliota ainoana vaihtoehtona paljon treenaaville, vaikka Suomessa ja maailmalla on useita vegaaniurheilijoita.

Ravitsemussuosituksia ollaan uudistamassa

Vegaanit ovat saaneet puolelleen myös yllättäviä tukijoita. Esimerkiksi Päivi Lipponen on puolustanut vegaanilapsien oikeutta saada ruokaa päiväkodeissa. Toisaalta myös pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, joihin suomalaiset suositukset pohjautuvat, ollaan parhaillaan uudistamassa. Tämän artikkelin mennessä painoon uusien suositusten kasvissyöntiä käsittelevää osaa ei ole vielä julkistettu.

– Odotan innolla uusia suosituksia. Niitä tekevässä neuvostossa mukana oleva ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on todennut, että parhaiten ekologiset ja eettiset tavoitteet täyttänee luomutuotteisiin painottuva vegaaniruokavalio, innostuu Johanna.

Hän kuitenkin katsoo, että voi olla vaikeaa saada suuri osa ihmisistä siirtymään tähän ruokavalioon.

Vegaanisten tuotteiden käyttäminen edes osittain ruokavaliossa ja muussa kuluttamisessa on Johannan mielestä merkityksellistä.

– Ilman muuta on parempi tehdä jotakin kuin olla tekemättä mitään.

Vegaaniyrityksissä eräs asiakasryhmä ovat tavalliset seka- tai kasvissyöjät, jotka haluavat elää osittain vegaanisten arvojen mukaan.

Tosin vegaanitkin ovat tavallisia ihmisiä. Johanna hymyilee, että kuva vegaanista kapinoivana tyttönä on aikansa elänyt.

– Tänä päivänä vegaani on ihan tavallinen ihminen. Ei vegaania pysty erottamaan katsomalla ihmisvirtaa kaupungilla. Kuka tahansa voi olla vegaani.

Tulevaisuudessa kasvisruokaa kaikille

”Tulevaisuudessa kasvissyönti voi yleistyä Suomessa jopa niin, että siitä tulee normi”. Näillä sanoilla alkaa tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa toimivan Markus Vinnarin suomalaisten lihansyöntiä käsittelevän väitöskirjan esittelyteksti. Vuonna 2010 julkaistun väitöskirjansa lopuksi Markus on hahmotellut kolme skenaariota lihankulutuksen mahdollisesta loppumisesta Suomessa.

Markus korostaa, että kukaan ei voi arvioida mitä tietyllä aikavälillä tulevaisuudessa tapahtuu, ja väitöskirjan tarkoitus on avata keskustelua mahdollisista tulevaisuuksista.

– On myös mahdollista, että käy aivan toisin. Että täällä mennään amerikkalaistyyliseen pikaruokakulttuuriin. Joka tapauksessa luulen, että lihankulutus ensin kasvaa, esimerkiksi koska lihan hinta tulee jollain aikavälillä vielä laskemaan. Arvioisin kuitenkin, että pidemmällä aikavälillä lihankulutus ensin laskee, ja ajan kuluessa se tulee myös loppumaan.

Markus Vinnari tutkii tällä hetkellä sitä, kuinka lihankulutuksen määriin voitaisiin vaikuttaa EU-tasolla.

– Pyrkimys on selvittää miten lihankulutusta voitaisiin vähentää. Parhaillaan tutkin historiassa käytössä olleita keinoja kulutuksen ohjaamiseksi ja sitä, kuinka niitä voisi hyödyntää lihankulutuksen ohjaamiseen tänä päivänä.

EU-tasolla lihatuotteiden kulutuksen määrään vaikuttavat kotimaata enemmän esimerkiksi sellaiset asiat kuin erilaiset valtauskonnot ja ihmisten suurempi tulojakauma.

– Lähestymme tutkimusprojektissa aihetta myös kestävän kehityksen viiden eri osa-alueen kautta: ympäristön, talouden, sosiaalisen, eläinetiikan sekä kulttuurin näkökulmista, kuvailee Markus.

Hän kertoo kuinka kaikista näistä aihepiireistä käsin tarkasteltuna lihan kulutuksen vähentämiseksi on tuotu esiin näkökantoja.

– On muun muassa esitetty, että taloudelliselta kannalta lihan kulutuksen vähentäminen olisi yksi halvimpia keinoja vähentää kasvihuonepäästöjä.

Keinoliha saattaa korvata eläinlihan

Kasvissyönnin suosion kasvattamiseksi Markus arvelee, että lihaa korvaavien tuotteiden pitäisi vielä kehittyä, ja informaatiota tulisi saada esille paremmin.

– Ongelmana on, että liha-alan yrityksillä on valtavat rahat lobbaukseen, kun taas esimerkiksi Vegaaniliitto on pieni toimija.

Toisaalta taloudellisesti vahvalta puolelta tulee vihdoin myös positiivisia uutisia.

– Keinolihan kehittäminen on iso edistysaskel. On mielenkiintoista nähdä miten se tulee vaikuttamaan, jos keinoliha saadaan tuotantoon teollisessa mittakaavassa, pohtii Markus.

"Vegaanina oleminen ei ole vaikeaa – se on kivaa."

Hän arvelee, että keinolihan merkitys voi korostua erityisesti siinä, kuinka kuluttajat suhtautuvat perinteiseen lihaan.

– Nykyisin osa kuluttajista kokee, että liha kuuluu täysipainoiseen ruokavalioon, ja sillä uskotaan olevan monia ylivertaisia ominaisuuksia. Tilanne voi muuttua radikaalistikin, kun kuluttajat huomaavat, että vastaavaa tuotetta kyetään tuottamaan laboratoriossa. Lisäksi ne kuluttajat, joille maku on ainoa syy syödä lihaa, saattavat löytää keinolihasta itselleen helpon tavan korvata perinteinen liha ruokavaliossaan.

Vaikka eläintuotannolla on taustallaan isot rahat, on hyvä muistaa, että taloudellisesti mitattuna pienillä vegaaniyrittäjillä on aseenaan jotain erityistä: asenne.

– Vegaaniyrittäjät saattavat olla keskiverto-yrittäjiä ideologisempia, eikä korkea liikevaihto ole välttämättä päätavoite, toteaa Markus.

Asennetta ei pidä aliarvioida. Tutustuessani vegaaniyrityksiin löysin paitsi mahtavia tuotteita, myös asiastaan innostuneita ihmisiä. Vegaanina oleminen ei ole vaikeaa – se on kivaa.

Eettistä ruokaa juhliin tai kokoukseen

Moni haluaa tarjota juhlissaan eettistä ja herkullista ruokaa. Myös järjestöt ja yritykset ovat alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota ruoan alkuperään. Vegaaninen pitopalvelu Ruskanväri vastaa tähän tarpeeseen. Heiltä voi tilata tarjoilut niin syntymäpäiville, häihin kuin muihinkin juhliin. Samoin seminaarin tai koulutuksen koko päivän ruokailut aamupalasta lähtien hoituvat. Kaikki ruoat ovat vegaanisia.

– Pyrimme osaltamme murtamaan vegaaniruokaan liittyviä stereotypioita. Vegaaniruoka ei ole vain salaattia tai ituja, kertoo Maura Nurmi. Ruskanväri räätälöi menun sopimuksen mukaan.

Esimerkiksi marinoidut soijapihvit lisukkeineen pitävät isommankin nälän loitolla pitkään. Heiltä voi tilata vaikka pelkän kahvituksen tai sitten päivällisen alku- ja jälkiruokineen.

– Kotipaikkamme on nykyään Helsinki, mutta toimimme koko maassa, tai oikeastaan kaikissa Pohjoismaissa.

– Ruskanvärin perustaminen nelisen vuotta sitten lähti huutavasta pulasta vegaaniselle pitopalvelulle. Meillä on taustalla vahvasti aatteellinen idea tarjota mahdollisuus eettiseen ruokaan kaikille sitä haluaville.

(Toim. huom. Ruskanväri on sittemmin lopettanut toimintansa.)

Vegaanien oma kauppa

Tavallisessa kaupassa vegaani joutuu tarkkailemaan tuoteselosteita. Vegaanikaupassa kaikki on taatusti vegaanista, ja tuoteselosteiden sijasta voi keskittyä miettimään, tekeekö mieli tummaa vai vaaleaa suklaata, ja laittaisiko ruoaksi soijapihvejä vai sittenkin kasviskebabia.

Vegetukku on nettikauppa, josta voi tilata ostokset vaikka lähipostiin. Tarjolla on vegaanisia tuotteita, joista suurta osaa ei saa tavallisesta kaupasta ollenkaan. Valikoimaan kuuluvat mm. vitamiinit, urheilijan lisäravinteet, superfoodit, herkut sekä välipalat. Vegetukun omistaja Tuukka Simonen avasi myös Vegekauppa -kivijalkamyymälän Turkuun keväällä 2011 ja franchising-yrittäjä Toni Sirviö oman Vegekauppansa Lappeenrantaan keväällä 2012.

Vegaanisuuden lisäksi Vegetukku kantaa huolta ympäristöstä.

– Tarkoituksenamme on vähentää päästöjä enemmän kuin yrityksemme aiheuttaa, kertoo Tuukka. Jokaista asiakkaan verkkokaupasta ostamaa tuotetta kohden Vegetukku vähentää globaalisti CO2-päästöjä 10 kiloa CarbonFundin kautta.

– Suuri osa asiakkaistamme on vegaaneja. Myös kasvispainotteisesti syöviä löytyy. Heistä monille on yllätys, että myymme esimerkiksi huoneenlämmössä säilyviä nakkeja, jotka on kätevä ottaa mukaan välipalaksi tai reissuun. Meillä on siis myös sellaisia tuotteita, joille ei löydy vastaavaa lihapuolelta, iloitsee Tuukka.

– Kuluttajille haluaisin sanoa, että älkää verratko vain kilohintoja, vaan myös laatua. Esimerkiksi vegaaninakissa saattaa olla jopa kolme kertaa enemmän proteiinia kuin lihanakissa.

Vegekauppa, Porthaninkatu 6, Turku, avoinna arkisin klo 11–18, la 12–16. Koulukatu 15, Lappeenranta, avoinna arkisin 10–18, la 10–16. www.vegetukku.fi

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa