Sikoja

Heidi Huovinen: Sinun kanssasi

Veganismi valtaa alaa kuvataiteissa

Teksti: Heidi Manner
Kuvat: taiteilijoilta

Kulttuuri- ja taideyhteisöissä eettinen kuluttaminen ja kasvissyönti saavat usein paljon kannatusta. Vegaian sivuilla onkin jo aiemmin tavattu ainakin eläinetiikkaa teksteissään korostava esseisti Antti Nylén, Jani Koskinen I Walk The Line -yhtyeestä sekä muun muassa performanssitaiteestaan tunnettu Krisse Sydän.

Maailmalla tunnettuja vegaaneja löytyy kaikilta taiteenaloilta, ja eläinten hyvinvointia painottavat elämäntapamuutokset ovat nousseet jopa trendikkäiksi. Myös jotkut maamme kuvataiteilijat pyrkivät toimimaan eläinten puolesta ja tuomaan epäkohtia esille taiteensa kautta. Vegaia tapasi kolme ajankohtaista taiteentekijää.

Veganismia öljyvärien voimin

Heidi Huovinen: Consumer, 2011. Kuvataiteilija Heidi Huovinen on jo ala-asteella öljyvärimaalaamisen aloittanut ammattilainen. Hänen maalauksissaan eläimet kuvataan materiaalina, ihmisten asettamissa, todellisissa rooleissa. Huovisen töiden edessä kukaan ei varmasti jää kylmäksi, ja se onkin taiteilijan päämäärä.

– Taide on aina ollut tapa vaikuttaa ja ottaa kantaa yhteiskunnallisesti. Taidettani voi vihata tai rakastaa, ja vasta silloin koen onnistuneeni, jos se on herättänyt tuntemuksia ylipäänsä. On ollut virkistävää huomata, että keskustelua syntyy koko ajan enemmän.

Palaute töistä on siis tervetullutta joka tapauksessa, vaikka voimauttavinta onkin saada kiitosta.

– Hetket, jolloin todella koen onnistuneeni, on kun kuulen kiitoksia siitä, että teen juuri tätä mitä teen. Ihmiset tulevat paikan päälle ja kiittävät eläinten puolesta. Vaikka maalaukseni tuntuvatkin joillekin pahalta katsoa, saan silti kannustusta. Tekemäni kuvat ovat henkisesti raskaita, mutta rakastan tehdä niitä. Minun on pakko maalata pysyäkseni järjissäni, ja taide on minulle tapa hengittää.

Visuaalista kulttuuria Huovinen kuvailee toimivana, koska se tavoittaa myös ne, jotka eivät jaksa kuunnella tai lukea – voimakas kuva jää väkisinkin mieleen. Koska taide on oiva tapa synnyttää ihmisissä kaikenlaisia tunteita, monet saattavat näiden tunteiden kautta ryhtyä ajattelemaan myös eläineettisiä kysymyksiä.

Heidi Huovinen: Murheen laakso, 2011. – Taiteellani kuitenkin yritän viestittää, ettei olojen parantaminen ole ratkaisu, vaan orjuuden lopettaminen. Ihmisen ja muiden eläinten välinen suhde tulisi arvioida uudelleen.

Töidensä taustalla Huovisella on syvä vakaumus. Hän kertoo veganismin olevan ainoa vaihtoehto, mikäli hän itse haluaa olla uskottava taiteilija ja eläinten oikeuksien puolestapuhuja.

– Ryhdyin vegaaniksi, kun ymmärsin, etten voisi jatkaa sekasyöjänä ja eläinten hyväksikäytön tukijana, jos halusin ottaa eläinten intressit vakavasti. Oli ristiriitaista sanoa välittävänsä eläimistä ja samalla tapattaa heitä. Siirtymä vegaaniksi on sisältänyt paljon opettelua, ajatustyötä ja asioiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä. En halunnut siirtyä vegaaniksi yhdessä yössä ja mahdollisesti jättää sitä yhtä nopeasti. Siksi tein siirtymää hitaammin, noin vuoden verran. En kaipaa mitään sekasyöjämenneisyydestäni. Tiedän, miksi olen vegaani loppuelämäni.

Luonto taidegrafiikan inspiraationa

Pekka Hokkanen: Eternity II. Myös taidegraafikko Pekka Hokkanen on päätynyt vegaaniksi lähinnä eläinoikeussyistä.

– Päätin viime kesänä siirtyä vegaaniksi kaikilla elämän osa-alueilla. Syynä tähän ratkaisuun on henkisyys ja se, että rakastan elämää, kaikkia olentoja, enkä halua vahingoittaa ketään.

Kesän käännyttyä syksyksi hän on huomannut muutoksen antaneen odotettua enemmän. Kun päivittäisillä valinnoilla ei enää tue eläinten riistoa, arki on ekologisempaa, ravinto puhtaampaa ja maukkaampaa kuin ennen.

– Olen ollut erilaisilla kasvisruokavalioilla jopa 10 vuotta, eikä edes veganismi tunnu kovin radikaalilta. Veganismi tuntuu nimenomaan jokseenkin luonnolliselta. Mielikin pysyy virkeämpänä vegaanina. Saan myös lisäenergiaa muista vegaaneista, jotka pelkillä arkivalinnoillaan parantavat maailmaa.

Hokkanen käsittelee töissään aiheita laidasta laitaan ja voitti nelisen vuotta sitten Bulgarian Sofiassa järjestetyn pienoisgrafi ikkakatselmuksen. Hän itse ei näe tarvetta perinteiselle taidekeskustelulle omien töidensä kohdalla.

– Näen kyllä, että kuvataide voi olla hyvä väylä vaikuttaa mielipiteisiin ja näkökulmiin. Oikeastaan mikä tahansa teko, joka edistää, suojelee ja parantaa maapallon ja sen olentojen tilaa, on hyvä asia. En silti koe, että taiteen tärkein tehtävä olisi olla yksi median väylä. Monet nykytaiteen näyttelyt ovat sisällöltään hyvin vahvoja juuri kantaaottavassa mielessä. Koen sellaisen hieman raskaaksi, jos puhutaan taiteesta. Tästä syystä omat teokseni eivät sinällään käsittele esimerkiksi veganismia tai politiikkaa.

Usein aiheet kumpuavat luonnosta, mutta päätyminen taidegrafiikan pariin ei ole ollut kiinni aihevalinnoista.

– Olen aina ollut taipuvainen tarkahkoon piirtämiseen. Minulle se on ollut kaikkein luontevinta.

Taiteensa ja leipätyönsä lisäksi Hokkasella riittää motivaatiota zinen kirjoittamiseen. Lehti odottaa vielä ensinumeronsa ilmestymistä, mutta tulee käsittelemään muun muassa henkisyyttä, veganismia ja straight edgeä. Kylväjä Manifest -nimistä lehteä voi seurata Facebookissa.

Eläinten perspektiivin avaaminen taiteen kautta

Beryl Furman: Jokamiehen joukkotuhoaseet. Omien sanojensa mukaan vanhaa sukupolvea edustava taiteilija, Beryl Furman, kokee vasta nyt löytäneensä oman kielensä eläinoikeuksien esiin tuomiseksi taiteen kautta.

– Olen ollut abstraktikko, ja on ollut varsin vaikeaa tuoda esittävyyttä, joka veisi katsojan saman tien asian kynnykselle. Toivon tulevaisuudelta kykyä tavoittaa yhä kokonaisvaltaisempaa ilmaisua eläinten perspektiivin avaamiseksi; katsoessani lintujen muuttoa etelään en haikaile katoavaa kesää, vaan kannan suurta huolta rakkaiden olentojen kohtaamista vaikeuksista, joita ihminen aiheuttaa.

Furman kertoo eetoksekseen eläinten vapauden elää omilla, lajinmukaisilla asuinalueillaan. Taiteessaan hän käsittelee ihmisen epäoikeudenmukaista toimintaa eläimiä kohtaan. Eläimet hän esittää oloissa, joissa ne ovat vain ihmisen takia. Furman paheksuu julkisesti muun muassa lintujen myyntiä eläinkaupoissa. Kuten arvata jo saattaa, myös Furman on vegaani eläinten takia. Terveyssyyt ovat hänen mukaansa merkityksettömiä aineettomaan elämään rinnastettuna. Terveyden vaaliminen on kuitenkin yleisen mielikuvan kannalta olennaista: jotta vegaanista ruokavaliota ei pidettäisi riittämättömänä, on tärkeää antaa suurelle yleisölle viesti sen terveydellisyydestä ja näyttää itse terveeltä. Furman ei allekirjoita useimpien vegaanisten valmisruokien tarkoituksenmukaisuutta: ne eivät maistu hyvältä eivätkä ole terveellisiä. Hän kuitenkin kokee vegaanielämän helpottuneen vuosi vuodelta. Veganismista on tullut elämäntapa ja itsestäänselvyys.

 

Heidi Huovinen
Helsinki
s. 1982
www.heidihuovinen.info
Facebook: Kuvataiteilija Heidi Huovinen

Pekka Hokkanen
Tuusula
s. 1979
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2780

Beryl Furman
Kauniainen
s. 1953
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1811

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa