Artikkelit

Vegaanimatkailija ei jää paitsi paikallisesta kulttuurista

Iiris Kansanen

Kuinka kerätä kulinaarisia kokemuksia vegaanina ulkomailla – tai saada edes jotain suuhunsa? Vegaaniliiton toimeksiantamassa opinnäytetyössä tutkitaan, kuinka vegaaninen ruokavalio vaikuttaa matkailukokemukseen.

Helsinkiläinen Iiris Kansanen, 24, valmistui syksyllä 2013 Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta restonomiksi. Kansanen opiskeli uudella Experience and Wellness Management -linjalla, joka keskittyy elämys- ja hyvinvointi-matkailuun. Vegaaniliiton toimeksiantama lopputyön aihe veganismin vaikutuksista matkailuun oli Iiris Kansaselle tuttu hänen omista kokemuksistaan. Koko ikänsä vegetaristina ollut Kansanen huomasi itse matkaillessaan kohtaavansa aika ajoin haasteita ruokailutilanteissa.

Kielisolmu: Semi-, eiku.. Mikä?

Eri termejä

Veganismi ja vegaani ovat monille kasvissyönnistä kiinnostuneille uusia ja outoja käsitteitä. Jos seitannakkisoppaan vielä hämmennetään etu- ja lisäliitteitä, saattaa koko homma alkaa tuntua liian hankalalta.

Aloittelijalla ei aina ole helppoa: Mitä se vegaani nyt tarkoittikaan, mitä se söikään, ja mitä kaikkea siihen kuuluu? Kasvissyöjä syö kasviksia ja... ja sitten alkavatkin etuliitteet ja lisäykset. Selventäviksi tarkoitetut sanat voivat myös sekoittaa.

Kirjailija Jessica Suni

Jessica Suni

Jessica Suni on helsinkiläinen kirjoittaja, joka muistetaan myös Vegaian entisenä päätoimittajana. Tänä syksynä julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Hoito.

Kumpi on ollut pidempi prosessi, romaanin kirjoittaminen vai vegaanius?

– Vegaanius, ehdottomasti. Kesäkuussa minulle tuli täyteen 16 vuotta vegaanina. Laitoin kirjani idean ylös kymmenen vuotta sitten, mutta itse kirjoittaminen ei loppujen lopuksi kestänyt kuin reilun vuoden.

Miksi romaanissasi pilkataan vegaaneja?

Tuulispään monta tarinaa

Sulo-sika

Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Suomen ensimmäinen veganismia ja eläinten oikeuksia edistävä eläinten turvakoti. Tällä hetkellä siellä asuu yli neljäkymmentä eläintä, kuten hevosia, lampaita, vuohia,kanoja ja sikoja. Tuulispään tulevaisuudessa häämöttävät monen muun projektin ohessa vegaanikahvila sekä eläinsuojelumuseo.

Katseet kohtaavat taidegalleriassa

Galleria

Korkeasaaren eläintarhan vanhat karhulinnat ovat seisoneet vuosia tyhjillään. Tänä kesänä niihin muuttaa kolme Grey Cube -taidegalleriaa, joiden näyttelyt ja performanssit nostavat esille ihmisen suhteen eläimeen.

Korkeasaaren mahtipontiset kivilinnat rakennettiin 1900-luvun alussa: karhulinnat karhuille ja jääkarhulinna jääkarhuille. Aika oli toinen: rakennuksia piirtämään kutsuttiin nimekkäät arkkitehdit, eivätkä eläinten oikeudet olleet tapetilla.

Lihantuotanto lyö lyötyä

Nauta

Eläintuotteiden käyttö tuhlaa aiheetta luonnonvaroja

Prosentteja. Tilastoja. Lukuja lukujen perään. Numerot kertovat julmaa tarinaa, kun nykymuotoista lihantuotantoa tarkastellaan. Ihmiskunnalla olisi avaimet parempaan tulevaisuuteen maapallolla, mutta heittääkö itsekkyytemme kaiken hukkaan?

Visaisia kysymyksiä veganismista ja vastauksia niihin

Onko sinulle joskus esitetty veganismiin liittyen hankalia kysymyksiä tai väitteitä, joihin et suoraan ole keksinyt vastauksia? Näistä esimerkeistä saattaa olla apua.

Tämä eläin oli jo kuollut ennen kuin aloin syödä sitä.

Niin, mutta syömällä eläimiä luodaan kysyntää niiden kuolemalle. Ellei kukaan söisi lihaa, eläimiä ei tapettaisi eikä niitä myytäisi lihaksi. Voimme tehdä eettisen valinnan, joten miksi emme tekisi niin?

Porkkanan ja pinaatin voimin liikkeelle!

Eli miten urheillaan vegaanisesti

Vegaaniurheilu on alkanut lisääntyä myös Suomessa. Tänä vuonna aiheesta ilmestyy kaksi opinnäytetyötä. Vegaia selvitti, mitä urheilevan vegaanin kannattaa huomioida.

Liikuntaneuvojiksi opiskeleville Esmeray Konnulle ja Visa Savolaiselle liikunta ei ole pelkkä harrastus, vaan myös ammatti. He pureutuvat opinnäytetöissään vegaaniurheiluun. Kummankin tavoitteena on osoittaa, että vegaaninen ruokavalio ei ole este aktiiviselle liikunnalle, päinvastoin.

Vegaanitatuoija ei ujostele aatettaan

Kipinä veganismiin voi syttyä missä vain, vaikkapa tatuointistudiossa.

Minulta on viime aikoina kyselty, missä vegaanisia tatuointeja tehdään, ja missä olen omani ottanut. Ensimmäisen tatuointini otin vuonna 1997, jolloin myös tapasin elämäni ensimmäisen vegaanin, Martin Harrisonin. Sittemmin Martin, Sacred Tattoon omistaja, on tehnyt 15 tatuoinnistani 14. Martinilta saamani tiedon ja hänen kanssaan käytyjen ajatuksia herättävien keskustelujen ansiosta ryhdyin vuonna 1998 kasvissyöjäksi, ja siitä parin vuoden sisällä vegaaniksi. Saamieni kyselyjen takia, ja vaikka 13-vuotisvegaanijuhlavuoteni kunniaksi, haastattelin Martinia ja hänen avopuolisoaan Katri Seliniä.

Vegaanin kasvot esittelee suomalaisia vegaaneja

Mitä syntyy kun yhdistetään kuvataiteen diplomityö ja halu toimia vegaanisemman maailman puolesta? Valokuvakollaasi suomalaisista vegaaneista.

Vegaanin kasvot on lahtelaisen Anni Julinin lukion lopputehtävä. Kuvataiteen lukiodiplomi, jonka valtakunnallisena aiheena on Ruokaa, ravintoa ja jalosteita, muodostui Annin valokuvaharrastuksen ja vaikuttamishalun tuloksena.

Idea työhön syntyi heti Annin luettua Ylioppilastutkintolautakunnan valtakunnallisen tehtävänannon.

– Mielessäni oli aluksi pari provosoivaa ideaa. Harkitsin esimerkiksi tekeväni videon, jossa olisin käsitellyt kuilua sen välillä mitä eläimiä rakastat ja mitä syöt – asia, joka minua ärsyttää.

Keskustelu opettajan kanssa sai kuitenkin Annin valitsemaan valokuvausprojektin.

”Monimuotoiset vegaanit” murtaa stereotypioita

Monimuotoiset vegaanit -kuva

Marraskuussa Vegaaniliitto täytti pyöreitä vuosia. Juhlistaakseen 20-vuotista taivaltaan liitto julkaisi valokuvan Monimuotoiset vegaanit, jossa esitellään vegaanien kirjoa. Valokuvaaja Malla Juuman tekemän kuvan tarkoituksena on murtaa stereotypioita. Ajatus vegaanien kuvauttamisesta syntyi vegaaniurheilijoita esittävän nettijulisteen pohjalta. Liitto halusi luoda kuvan, joka edustaa suomalaisia vegaaneja kokonaisuutena vähän paremmin.

– Kaikki eivät ole hoikkia tai vaihtoehtoisen näköisiä. Ulkonäön perusteella ei voi päätellä, onko joku vegaani, sanoo Vegaaniliiton viestintävastaava Jessica Suni. Monimuotoiset vegaanit pyrkii tuomaan tämän näkyviin. Sessioon osallistui yhteensä 19 vegaania eri puolilta Suomea. 

Australian halki askel kerrallaan

Tim Sippala matkalla

Tim Sippala päätti luopua asunnostaan ja lähes kaikesta muustakin omaisuudestaan kävelläkseen halki Australian. Matkan varrella leviää viesti veganismista, kiireettömyydestä ja tavaroiden omistamisen kyseenalaistamisesta – ja ennen kaikkea elämänilosta.

Autot tööttäilevät tervehdyksen merkiksi ohittaessaan Australian karussa maisemassa kävelykärryään työntävän Tim Sippalan. Sippala lähti kävelemään elokuussa 2013 Cairnsista, Australian koillisrannikolta kohti etelää. Se reissu oli kymmenen viikon ja 1 300 kilometrin pituinen.

Mistä alkaisin? Omenan halkaisin

Oletko kiinnostunut terveyttä tuovasta raakaravinnosta, mutta et tiedä mistä aloittaa? Tai ehkä sekoittelet jo pirtelöitä, mutta et pääse eteenpäin. Raakaravinto ei ole jokin oppi, jonka teoria täytyisi ensin hallita. Ala vain valmistaa raaka-aterioita tavallisen ruokasi lisäksi.

Moni raaka-ateria valmistuu muutamassa minuutissa. Pilkkomista, huraus tehosekoittimella ja pöytään. Raakaruokaa voi maistella ruoanlaiton aikana ja aineksia lisäillä maun ja halutun koostumuksen mukaan. Raaka-ateriat valmistuvat hedelmistä, marjoista, kasviksista, siemenistä ja pähkinöistä.

Veganismi valtaa alaa kuvataiteissa

Sikoja

Kulttuuri- ja taideyhteisöissä eettinen kuluttaminen ja kasvissyönti saavat usein paljon kannatusta. Vegaian sivuilla onkin jo aiemmin tavattu ainakin eläinetiikkaa teksteissään korostava esseisti Antti Nylén, Jani Koskinen I Walk The Line -yhtyeestä sekä muun muassa performanssitaiteestaan tunnettu Krisse Sydän.

Maailmalla tunnettuja vegaaneja löytyy kaikilta taiteenaloilta, ja eläinten hyvinvointia painottavat elämäntapamuutokset ovat nousseet jopa trendikkäiksi. Myös jotkut maamme kuvataiteilijat pyrkivät toimimaan eläinten puolesta ja tuomaan epäkohtia esille taiteensa kautta. Vegaia tapasi kolme ajankohtaista taiteentekijää.

Vegaani siivoaa myrkyttömästi ja ekologisesti

Pesupähkinöitä

Siivousaddikti kertoo teille nyt vegaanisesta ja ekologisesta kodinpuhdistuksesta. Osa vinkeistä on teoksesta Uudet konstit, vanhat aineet (Oy Valitut palat, 2007), osa on minulle perimätietona siirtyneitä vinkkejä ja osa omia yrityksen ja erehdyksen kautta oivallettuja sovelluksiani.

Siivoaminen on mukavaa, kun on oikeanlaiset aineet ja välineet! Mikrokuituliina on vastaus lähes kaikkiin ongelmiin. Sillä pyyhit tehokkaasti pölyt ja liat lattialta ja pinnoilta ilman kemikaaleja.

Ei ole tarvetta ostaa jokaista kohdetta varten omaa puhdistusainetta, sillä kodinsiivouksesta selviää hyvin muutamalla tuotteella. Itse käytän lähinnä väkiviinaetikkaa, ruokasoodaa, pesupähkinöitä sekä vegaanisia ja ympäristöystävällisiä astianpesuaineita ja konetiskitabletteja.

Hummani hei - ratsastaminenko vegaanista?

Hevosia laitumella

Siinä missä englantilaiset vegaanit nimittelevät ratsastajia eläinrääkkääjiksi, Suomessa vegaanit päivittävät Facebookiin ratsastuskuviaan. Ylipäätään ratsastus ei saa Suomessa kovinkaan kummoista kritiikkiä, vaikka kyseessä on eläinten viihdekäyttö. Mitä ongelmia ratsastukseen liittyy: voiko hevosten selässä istuminen olla vegaanista?

Ensimmäisiä viitteitä ratsastamisesta löytyy 6 000 vuoden takaa. Sitä ennen hevosta on lähinnä käytetty syötävänä lihantuotantoeläimenä. Hevosen kesyyntyminen ei ole kuitenkaan muuttanut eläimen elimistöä tai käyttäytymismalleja villeistä kantamuodoista.

Hevosen luontainen ympäristö on laaja ja aukea ruohomaa, josta pedot voi havaita kaukaa. Jos hevosilla on mahdollisuus laiduntaa suurella alueella, ne saattavat kulkea parikymmentä kilometriä päivässä. Jos laidunnus- tai juomapaikat ovat vähissä, saattaa matkaa kertyä jopa 80 kilometriä.

Vegaaniliitto 20 vuotta veganismin puolesta Suomessa

Päivi Hagner

Vegaaniliitto perustettiin syksyllä 1993, jolloin veganismi oli vielä Suomessa tuiki tuntematon käsite. Kaksi perustajajäsentä, Päivi Hagner ja Martti Bergestad, muistelevat Vegaaniliiton alkuvaiheita ja pohtivat veganismin nykytilaa.

Tapaan Päivi Hagnerin, yhden Vegaaniliiton kolmesta perustajajäsenestä, Helsingissä nepalilaisessa ravintolassa. Vastapäätäni istuu viisikymppinen, vaalea ja puhelias nainen. Hänen kanssaan on heti helppo ja luonteva keskustella, onhan meillä yhdistävä elämäntapa: veganismi.

Tarjoilija tuo ruokalistat, joista rutiininomaisesti selaamme kasvisruokavaihtoehdot esiin. Tarjoilijakin ymmärtää muitta mutkitta tarpeemme ja osaa esitellä meille vegaaniset ruoka-annokset ja ehdottaa naan-leivän korvaamista maidottomalla vaihtoehdolla.

Veganismi marginaalista maineeseen

Tofuja

Kaadoin vettä ja lisäsin soijajauhoa kulhoon. Vatkasin hullun lailla toivoen litkusta tulevan kelvollista soijamaitoa. Ei siitä tullut.

Olin juuri ryhtynyt vegaaniksi keväällä 1994. Tunsin vain muutaman vegaanin. Kehittelimme yhdessä lettureseptejä, ostimme vaatteemme kirpputoreilta, ja himoitsimme herkkuja ulkomailta. Ryhtyessäni vegaaniksi kuvittelin, etten tulisi enää koskaan syömään mysliä maidon kanssa, jäätelöstä puhumattakaan. Tavallisessa ruokakaupassa ei ollut vegaanisia tuotteita eikä erikoiskauppoja ollut.

Jos oli vegaanituotteiden saaminen mahdotonta, niin helppoa ei ollut muutenkaan. Meitä vegaaneita pidettiin kaheleina. Osa läheisistäni sanoi minun nauravan makoisasti koko touhulle kymmenen vuoden päästä. Opiskelin koulussa, jonka keittäjä oli päättänyt, että kala on kasvis.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa