Artikkelit

Murtautuuko kasvissyönti marginaalista? (osa 6)

Tie paratiisiin on pitkä

Suomalainen kasvissyönti on ja ei ole murtautunut marginaalista. Mikäli liikkeen tavoitteet hahmotetaan "ihmiskeskeisesti", voidaan tyydytyksellä todeta, että laktovegetaristi ei enää ole Pohjan perukoillakaan minkäänlainen kuriositeetti ja että vegaanikin pärjäilee arjessaan kohtuullisin hankaluuksin. Tämä ei kuitenkaan varmastikaan ollut kasvissyöntiliikkeen päätavoite.

Raakailusta lisää virtaa

Vegaaneja ei tarvitse kehottaa syömään lisää kasviksia. Vegaanin ruokavalio ei silti automaattisesti ole aina terveellinen. Jos tuntee kaipaavansa lisää energiaa, kannattaa ehkä ottaa raaka suunta.



Ryhdyin vegaaniksi vuonna 2003 lähes yhdessä yössä. Olin sekaani eli ruuan sekakäyttäjä, ja halusin alkaa valmistaa enemmän kasvisruokia. Etsin netistä reseptejä ja eksyin Vegaaniliiton sivuille. Kymmenien kiinnostavien reseptien lisäksi tulin lukeneeksi myös tuotantoeläinten ankeasta elämästä ja järkytyin. Eläinrakkaana ihmisenä siirtyminen vegaaniksi kävi helposti.



Gent - Viikottaisen kasvisruokapäivän pioneeri maailmalla

Donderdag Veggiedag

Belgian flaaminkielisen alueen kasvissyöntijärjestö Ethisch Vegetarisch Alternatief aloitti vuonna 2007 kampanjan viikottaisen kasvisruokapäivän puolesta. Toukokuussa 2009 torstai julistettiin Gentin kaupungin viralliseksi kasvisruokapäiväksi ja Gentistä tuli näin tiettävästi maailman ensimmäinen kasvissyöntipäivää viettävä kaupunki. Tempaus on saanut paljon kansainvälistä mediahuomiota, ja viikottaisen kasvissyönnin kelkkaan on hypännyt jo useampi kaupunki niin Belgiassa kuin muuallakin maailmassa.

Kampanjallaan Donderdag Veggiedag Ethisch Vegetarisch Alternatief (EVA) -järjestö haluaa inspiroida niitäkin, jotka eivät täysin halua luopua eläinkunnan tuotteista ainakaan suorilta käsin, siirtymään kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Jo yksi lihaton päivä viikossa tuottaa järjestön mukaan merkittävää tulosta eläinten, ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Murtautuuko kasvissyönti marginaalista? (osa 4)

Miessukupuoli - ongelma sinänsä

Sukupuoli on valitettavasti keskeisimpiä muuttujia kasvis- ja lihansyöntikysymyksissä. Ero miesten ja naisten kasvissyöntiprosenteissa on niin suuri, että asia vaatii erillisen analyysin, vaikka on selvää, että suuret miesjoukot eivät juuri millään muullakaan alalla toimi edistyksen ensimmäisinä lipunkantajina. Sukupuolipuheessa on kuitenkin sudenkuoppansa.

Onko sukupuoli ensisijaisesti sosiaalisesti vai biologisesti määräytynyt, kumpi on tärkeämpi: biologinen "sex" vai sosiaalinen "gender"? Käsittääkseni nämä näkökulmat tulisi yhdistää. Toisin kuin tiukimmat biologismikriitikot väittävät, on ilmeistä, että miesten ja naisten välillä on biologisia eroja, mutta myös sosiaalistamisprosessi on erittäin tärkeä. Kuitenkin ehkä juuri "luonnosta" kumpuaa tahto muokata sosiaalistaminen juuri sellaiseksi kuin se ilmenee. 

Murtautuuko kasvissyönti marginaalista (osa 3)

Kymmenen vuotta sitten kirjoitetun juttusarjan kahdessa ensimmäisessä osassa käsiteltiin  kasvissyönnin ja lihansyönnin taustalla olevia ideologioita. Juttusarjan kolmannessa osassa esitetään kritiikkiä silloista ravitsemusajattelua kohtaan. Lukija voi itse päätellä ovatko ajat siitä muuttuneet.

Vallitsevan ravitsemusajattelun umpikujat

Kasvissyönnin yleistymisen kannalta ehkä kaikkein tärkeintä on "taistelu" ruoan tarjonnasta. Mitä ruokaa tarjotaan ravintoloissa ja ylipäätään maailmalla, löytyykö kasvisvaihtoehtoja ja millaista ravitsemusvalistusta ihmisille annetaan? Näitä kysymyksiä vähänkin järjestelmällisemmin tarkkaillessa huomaa, että kasvissyöjän tai erityisesti vegaanin asema ei ainakaan Suomessa ole helppo. Ennakkoluulot ja väärät tiedot vähenevät koko ajan, mutta mitenkään puolueeton tai puhtaalta pöydältä lähtevä ei suomalainen ruokakulttuuri ole.

Murtautuuko kasvissyönti marginaalista? (Osa 1)

Kasvissyönti ja veganismi olivat Suomessa vielä huomattavan uusia liikkeitä 1990-luvun lopulla. Miltä kuulostaa 90-luvun aktivistin arvio veganismista liikkeenä, sen ulottuvuuksista ja tulevaisuudesta? Keväällä 1999 kirjoitettu teksti tarjoaa mietittävää ja tarkasteltavaa nykypäivän kasvissyöjälle: onko mikään muuttunut?

90-luvun puolivälissä suomalaistenkin rakennusten seinille alkoivat ilmestyä ”meat is murder” -sloganit, ja satunnaiset ohikulkijat saattoivat saada käsiinsä ”Olisiko minun syytä ryhtyä kasvissyöjäksi?” -lentolehtisen. Turkisiskujen saattelemina julkisuuteen murtautuneet uuden sukupolven vegaanit alkoivat saada asiaansa tunnetuksi.

Yritysesittelyssä Polar Sun Products

Polar Sun Products on Virossa toimiva soijatuotteita valmistava yritys, jonka Soyappétit -tuotemerkin varmasti moni jo tuntee. Tuotesarjaan kuuluu soijarouheita, -hiutaleita, -suikaleita ynnä muita teksturoituja soijavalmisteita sekä näihin pohjautuvia valmisruokia. Alun perin yritys myi ja pakkasi myslejä, papuja ja pähkinöitä. 1990-luvulla yritys alkoi keskittyä soijatuotteisiin, kunnes päätti luopua muista tuotteista kokonaan. Soyappétit syntyi vuonna 2000 ja on siitä lähtien kuulunut lukuisten kauppojen perusvalikoimaan. Suomessa tuotteita markkinoi Transmeri Oy.

Hamppua kitaan

Kun kuuntelee hampusta (Cannabis sativan huumeettomat lajikkeet) innostuneita ihmisiä, tuntuu siltä, että tässä on nyt se uuden vuosisadan pelastaja. Hamppu ei olekaan suotta eräs vanhimmista viljelyyn otetuista kasveista. Sille voi ennustaa yhtä uljasta tulevaisuutta kuin sen menneisyyskin on ollut. Vegaanitkin alkavat vasta aavistella, mihin kaikkeen öljysiemenhamppua voi keittiössä hyödyntää.

Hedelmällisestä puolikuusta Andeille

Usein kasvissyöntiä arvostellaan väittämällä, että ihmisen ruokavalio on aina perustunut myös eläinkunnan tuotteisiin. Muinaisten viljelykeskusten viljelykasvivalikoima on kuitenkin toisistaan riippumatta muodostunut ravitsemuksellisesti tasapainoiseksi. Viljojen, tärkkelysmukulakasvien ja vihannesten ohella proteiininsaantia täydentävät palkokasvit ovat eri mantereilla olleet ravinnon peruspilareita.

Vaikka kotieläinten pito olikin osa vanhoja viljelykulttuureita, palkokasvien ravitsemuksellinen merkitys on tiedostettu maanviljelyksen alusta alkaen. Ravitsemusopillisesti viljoihin, palkokasveihin, vihanneksiin, juureksiin ja hedelmiin perustuva ruokavalio olisi ollut täysipainoinen ilman eläinkunnan tuotteitakin. 

Joutsen ja kukka ympäristön asialla

Tuotepakkaukset peittyvät merkkeihin. Harva kuitenkaan tietää, mistä kaikki merkit kertovat. Osa merkeistä on virallisia, ulkopuolisen tahon myöntämiä, ja niillä on selkeä sanoma. Osa merkeistä taasen johtaa kuluttajan tahattomasti – ja osa tahallisesti – harhaan ulkoasullaan.

Useimmissa tavararyhmissä on valittavana monien eri valmistajien tuotteita ja valintatilanne saattaa olla vaikea. Useasta pakkauksesta saattaa löytyä vihreäsävyinen merkintä, joka luo mielikuvan tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Helppo tapa ratkaista vaikea valintatilanne on valita tuote, jossa on virallinen ympäristömerkki.

Merkillä on väliä – mutta mitä merkit kertovat?

Ei riitä, että tuote on vegaaninen, vaan on hyvä myös miettiä, mitä seurauksia tuotteen ostamisella on. Työllistätkö Suomessa vai Aasiassa? Suositko kemikaalien käyttöä vai luonnonmukaisia viljelymenetelmiä? Rikastuuko yritysjohto vai saako kehitysmaan lapsi mahdollisuuden koulunkäyntiin?

Suomalaisten kauppojen valikoimat ovat yltäkylläiset ja valinnanvaraa on – jopa vegaanilla. Kun on ensin varmistunut elintarvikkeen vegaanisuudesta, kannattaa katsoa, löytyykö pakkauksesta tuotteen taustasta kertovia merkkejä. Valinnat voi tehdä nykyään muun muassa kotimaisuuden ja luonnonmukaisuuden lisäksi myös oikeudenmukaisuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen mukaan.

Sri Lanka - Lehmien pelastajien saarella

Trooppinen ilmasto, ayurvedan opit ja uskonto vaikuttavat siihen, että kasvikset maistuvat Sri Lankalla. Lehmien vapauttaminen teurastamoista on yksi buddhalaisista rituaaleista.

Intian valtameren ympäröimässä Sri Lankassa syödään perinteisesti kalan lisäksi pääasiassa kasvisruokaa. Kookos, vihreät lehtivihannekset ja punainen riisi ovat keittiön perusaineksia. Lehmänmaidonkin käyttö on tavallista, mutta lehmiä kunnioitetaan enemmän kuin länsimaissa. Kasvuhormoneita käyttävät teolliset suurtilat eivät ole vielä yleisiä.

“Buddhalainen uskonto sanoo, että elämän lähdettä pitää arvostaa. Lehmän syöminen on kuin äidin syömistä, sen maito on kuin äidin maitoa”, kertoo maan pääkaupungissa Colombossa asuva Poornima Weerasekara.

Tuontisoija mahdollistaa eurooppalaisten lihankulutuksen

Soijantuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti lihankulutuksen kasvun myötä. Teollistuneiden maiden soija-aitaksi muuttuneen Etelä-Amerikan metsä- ja savannialueet ovat saaneet tehdä tilaa monokulttuuriviljelmille.

1960-luvun keskivertoeurooppalainen söi vuosittain 56 kiloa lihaa. Nykyisin sitä kulutetaan jo 89 kiloa vuodessa. Euroopan tuotantolaitoksissa kasvatettavat maatalouseläimet vaativat enemmän rehua kuin Euroopan maaperällä on mahdollista ekologisesti kestävällä tavalla viljellä. Ratkaisu on löydetty soijasta, jota tuodaan erityisesti Etelä-Amerikasta. Paljon proteiinia ja vähän rasvaa sisältävä, halpa soijapapu soveltuu erinomaisesti karjan lihottamiseen. Eurooppaan rahdattavasta soijasta 80–90 % menee rehuksi.

Ilmastonmuutos ja ruokavalintojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin

Merkit ihmisen aikaansaamasta kasvihuoneilmiön voimistumisesta ovat selvät. Ilmastonmuutoksen on ennustettu muun muassa sulattavan jäätiköitä, lisäävän äärimmäisiä sääilmiöitä ja pienentävän maailmanlaajuisesti ruoantuotantoa. Mutta mikä on ruokavalion vaikutus tähän laajalti huolta aiheuttavaan ilmiöön?

Kahdentoista viime vuoden joukkoon mahtuu peräti 11 lämpimintä vuotta sitten vuoden 1850, jolloin maapallon keskilämpötilojen tilastointi aloitettiin. Tuoreen tutkimuksen mukaan 90 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta todellisena asiana ja 65 % on sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan koskaan kohtaama ympäristöongelma (1). Aihe herättää siis huolta laajassa osassa suomalaisia – ei vain tiedeyhteisöissä ja ympäristöasioissa valveutuneissa ihmisissä. Ilmastonmuutos on usein otsikoissa ja puheenaiheena. 

Onko kasvisruoka terveellisempää kuin sekaruoka?

Elävätkö kasvissyöjät pidempään kuin sekasyöjät? Onko porkkananpurijan riski sairastua elintasosairauksiin pienempi kuin pihvinsyöjän? Tässä kaksi näkökulmaa aiheeseen.

Kasvissyöjät ovat olleet ravitsemustutkimuksen kohteena suunnilleen niin kauan kuin kasvissyöntiä on ollut. Kautta linjan tutkimukset ovat tuoneet esiin kasvisruoan monia terveyshyötyjä. Tämän tunnustavat myös aikaansa seuraavat ravitsemusasiantuntijat (1).

Empedokles: Kasvissyönnin ja eläinten puolustaja 2500 vuoden takaa

Plutarkhoksen Lihansyönnistä on ensimmäinen liki kokonaan säilynyt lihansyönnin kritiikki länsimaisessa filosofiassa. Kasvissyönnin puolesta oli kuitenkin puhuttu jo satoja vuosia ennen sitä. Kasvissyönnin ja länsimaisen eläinoikeusliikkeen eräänlaiseksi isäksi voidaan kutsua Empedoklesta, joka eli Sisiliassa 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Empedokleen säilyneet fragmentit ovat länsimaisen ajattelun ehkä vanhimmat säilyneet kirjoitukset eläinten tappamista, julmaa kohtelua ja lihansyöntiä vastaan.

Sisilian Akragas, jossa jalosukuinen Empedokles eli, oli sen ajan mittapuun mukaan suuri kaupunki, jossa kerrotaan olleen 800 000 asukasta. Elämä kaupungissa oli vaurasta ja hurskasta, eläinuhrit olivat tavanomainen osa uskonnollisia käytäntöjä. Suurina uskonnollisina juhlapäivinä ilma Akragasin kaupungin kaduilla oli tulvillaan kuolevien eläinten kärsiviä huutoja ja sakeana veren ja palavien eläinraatojen hajusta. 

Kalako terveellistä?

Rasvaista kalaa suositellaan omega-3-rasvahappojen saannin vuoksi sekä sydäntautien ehkäisyyn. Toisaalla varoitellaan kalan sisältämästä elohopeasta ja muista kemiallisista myrkyistä, erityisesti raskauden aikana. Yhtä mieltä asiantuntijat ovat kalakantoja uhkaavasta ylikalastuksesta. Kalankasvatuksessa taas esimerkiksi lohen viljely kuluttaa enemmän kalaa kuin mitä se tuottaa. Miten terveellistä tai epäterveellistä kala loppujen lopuksi on, kun otetaan huomioon myös sen sisältämät ympäristömyrkyt?

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa