Artikkelit

Eläinkokeet: moraali, välttämättömyys ja hyöty

Historiassa eläinten moraalinen arvo on usein sidottu eläimen ulkopuolisiin tai eläimen kannalta rajallisiin tekijöihin.

Välineellisen käsityksen mukaan eläinten arvo perustuu niiden hyötykäyttöön, ja sian arvo on näin ollen yhtä kuin kinkun arvo. Epäsuoran käsityksen mukaan arvo taas löytyy ihmisen halusta jalostaa omaa moraalista luonnettaan, olla ”hyväntahtoinen”. Itse eläin ja sen kärsimys ovat toissijaisia verrattuna pyrkimykseen olla hyväntahtoinen ja humaani ihminen. Eläinten kunnioittaminen perustuu lopulta eräänlaiseen hyväntekeväisyyteen samalla tavoin kuin monien hyväosaisten huoli muista ihmisistä.

Tulilinjalla miljoonat eläimet - huvin vuoksi

Metsästys on Suomessa melko yleinen harrastus. Joka vuosi metsästäjät tappavat maassamme noin kaksi miljoonaa nisäkästä ja lintua. 

Vajaat kolmesataatuhatta miestä ja muutama tuhat naista hakeutuvat vuosittain maastoon aseen kanssa. Metsästyslaki ja -asetus antavat tiettyinä ajanjaksoina mahdollisuuden pyytää noin viittäkymmentä erilaista eläinlajia, alkaen oravista ja pienistä tavisorsista aina hirviin, susiin ja metsoihin saakka.

Mielikuva metsästyksestä on useimmilla ihmisillä pääosin myönteinen. Sitä pidetään rehtinä ja miehisenä harrastuksena, joka on samalla välttämätöntä luonnon hoitamista ja sadonkorjuuta. Monet vertaavat metsästystä marjojen poimintaan ja mihin tahansa rentouttavaan luonnossa liikkumiseen.

Kettuja, jäniksiä ja eläinoikeuksia

Eläinetiikan saralla “eläinoikeus”-käsitteestä on käyty keskustelua jo vuosikymmenten ajan. Peruskysymyksenä on ollut, voidaanko muiden eläinten kohdalla puhua oikeuksista lainkaan, vai onko pelkkä “arvo” osuvampi tapa lähestyä eläimiin liittyviä moraalisia kysymyksiä.

Yhteistä eetikoiden keskuudessa yleensä on ajatus, jonka mukaan kokemuksellisuus (tietoisuus niin sanotussa “fenomenaalisessa” mielessä) on eläinten arvon perusta – asioiden jonakin kokeminen on siis pohja moraaliselle arvolle.

Kvinoa - Andien aarre

Kvinoa (Chenopodium quinoa) on varsinaista voimaruokaa. Runsaasti proteiinia, rasvaa, mineraaleja ja vitamiineja sisältävänä se päihittää ravitsemukselliselta arvoltaan kevyesti niin riisin, ohran kuin vehnänkin. Vegaanin kannalta kvinoan ehdoton etu on sen ihanteellinen valkuaisainekoostumus, joka muistuttaa maidon vastaavaa ja tarjoaa siten varsin ravinteikasta potkua vegaaniseen ruokavalioon.

Eläimet ja vastakulttuuri

Eläimistä on tullut keskeinen osa viime vuosien vastakulttuurista liikehdintää. Eettinen kasvissyönti ja veganismi ovat nousseet vastakulttuurin suosioon. Liittyykö huoli eläinten asemasta siihen, että eläimet ovat jääneet edellisiltä sukupolvilta huomaamatta ja nykypolvi paikkaa tätä epähuomiota? Ilmiöön saattaa sisältyä perustavampiakin merkityksiä.

Kasvissyönnin kulmakivi on punaisesta lihasta kieltäytyminen. Siirtyminen kasvisruokavalioon alkaa usein pihviruoasta luopumisella. Valkoinen liha ja maitotuotteet jätetään pois myöhemmin. Tällaiset valinnat ovat vain harvoin puhtaasti makukysymyksiä. Ruoka ei ole vain ravintoa, vaan siihen sisältyy moraalisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä.

Veganismi rituaalina

Tässä kirjoituksessa otan etäisyyttä siihen käsitykseen, että veganismi olisi ymmärrettävissä yksinkertaiseksi ulkokohtaisten sääntöjen noudattamiseksi. Kiinnitän huomiota veganismin kokemukselliseen ulottuvuuteen: luontoa ja eläimiä kohtaan koettuun vastuullisuuteen ja eräänlaiseen pyhyyteen. Kaavamaisten sääntöjen sijaan tulkitsen veganismin rituaaliksi, jolla vegaanit antavat muodon kokemuksilleen. Kirjoitus perustuu veganismista tekemääni sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaan.

Sosiologi Jukka Gronowin mukaan kuluttajat ovat menettäneet luottamuksensa ruoan turvallisuuteen. Ruoasta on tullut erilaisten pelkojen kohde. Tänään pelätään hullun lehmän tautia, huomenna liikaa A-vitamiinia maksassa. Viimeiseen saakka kuluttajaa vaivaa tunne, ettei hän voi olla täysin varma ruokansa turvallisuudesta.

Yksilön kunnioittaminen ja elämän arvo

Eläinkokeista puhuttaessa kuulee usein kysyttävän, eikö sentään ihmiselämä ole rotan elämää arvokkaampi. Kysymyksen taustalla tuntuu piilevän käsitys, jonka mukaan yhden olennon pienempi etu on oikeus väkivalloin syrjäyttää toisen olennon suuremman edun tieltä. Ajatellaan, että koska ihmiselämä on rotan elämää arvokkaampi, niin jos ihmistä ei voida pelastaa tappamatta rottaa, rotan tappaminen on oikeutettua.

Toisaalta tässä tunnutaan myönnettävän, että edun suuremmuus on syrjäyttämisen oikeutuksen välttämätön ehto. Eläimen vahingoittaminen olisi toisin sanoen oikeutettua vain siinä tapauksessa, että ihmiselle olisi tästä enemmän hyötyä kuin mitä eläin kärsisi vahinkoa.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa