Hämeen-Anttilan ja Rossin kirjasta selviää, mistä aamiaismurot ja tehotuotanto saivat alkunsa

Teksti: Sari Irni

Kirjan kansiJaakko Hämeen-Anttila ja Venla Rossi: Nälästä nautintoihin. Ruoan tarina. Otava, 2015.

Tiesitkö, että varhaiset kristityt suhtautuivat epäluuloisesti lihansyöntiin? Ja että Aadamin ja Eevan syömä kielletty hedelmä ei välttämättä ollutkaan omena, vaan vanhempina aikoina ajateltiin, että tarinassa puhutaan vehnästä? Entä tiedätkö, miksi mustaa pippuria kutsuttiin mustaksi kullaksi ja että se on arabeilta peräisin? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka saduissa ja muussa kirjallisuudessa kuvaillaan henkilöhahmojen luonnetta heidän syömistapojensa avulla? Tiesitkö, että ruoan ja seksin symbioosi länsimaisessa kirjallisuudessa alkaa Raamatusta?

Nämä ja monet muut asiat selviävät Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin kirjoittamasta ja Otavan kustantamasta kirjasta Nälästä nautintoihin: Ruoan tarina. Kirja on 220 sivun mittainen, mutta kevyt, kooltaan pieni ja mukavasti käteen sopiva. Sitä voi pidellä yhdellä kädellä samalla kun vaikkapa, hmm, aihepiiriin sopivasti, napostelee herkkuja toisella.

Kirja koostuu johdannon lisäksi yhdeksästätoista lyhyehköstä luvusta, ja teksti kulkee rennosti eteenpäin. Lukujen aihepiirit vaihtelevat muun muassa jumalten ruoasta löytöretkiin, maagiseen humalaan, pitopöytiin ja ahmatteihin, aamupaloihin eri aikoina ja eri kulttuureissa, eroottisiin ruokiin, makujen hierarkioihin, nälkään ja tehotuotantoon. Ruokaan ja syömiseen liittyvät teemat on käsitelty sen verran kattavasti, etten ainakaan itse keksi teemoja, jotka tästä kokonaan puuttuisivat.

Aihepiirien runsaus on sekä teoksen vahvuus että heikkous. Heikkoutena voi pitää sitä, että kirjan laukatessa aihepiiristä toiseen ei mihinkään ehditä pysähtyä kovin syvällisesti. Ruoan tarina onkin katsaus kaikkeen mahdolliseen syömiseen liittyvään aikojen alusta näihin päiviin. Lopussa on kirjallisuuslista, jonka avulla perehtymistä voi halutessaan jatkaa. Tämä ei ole tieteellinen teos, vaan laajalle lukijakunnalle suunnattu. Varmaankin siksi tästä on jätetty pois viittaukset, joista kävisi heti ilmi, mistä teoksesta mikäkin kiinnostava yksityiskohta on poimittu. Näitä viitetietoja hiukan kaipasin, koska kirjassa oli moniakin asioita, joista voisin kuvitella lukevani enemmän.

Tämä juoma muuten toimi islamin mystikkojen, suufien, piristejuomana yön yli kestävissä hartaudenharjoituksissa.

Kirjan vahvuuteen kuuluvat juuri ne kiinnostavat yksityiskohdat, joita kirjassa riittää. Tiesitkö, että Harvey J. Kelloggin 1900-luvun alussa veljensä kanssa kehittämien aamiaismurojen tarkoitus oli alun perin hillitä ihmisten seksuaalisia haluja ja masturboinnin tarvetta, jonka Kellogg uskoi piilevän monien tautien ja heikkouksien takana? Kun pekoni ja munat korvattaisiin haluja hillitsevillä kasvisperäisillä aamiaismuroilla, vähenisi myös masturbointi. Muroista tuli suosittuja, mutta kansan heikkouksia se ei tainnut ratkaista.

Kirjan tärkeintä antia ovat muistutukset eri kulttuurien yhteisestä ja limittyvästä historiasta sekä ruokaan liittyvistä globaaleista valtasuhteista, kuten ruoantuotannon ja kolonialismin suhteista. Kirja muistuttaa, että monet suomalaisina pidetyt tavat kuten vaikkapa kahvin juonti ovat saaneet alkunsa aivan muualta – kahvi tuli alun perin Etiopiasta ja päätyi Eurooppaan arabien välityksellä. Tämä juoma muuten toimi islamin mystikkojen, suufien, piristejuomana yön yli kestävissä hartaudenharjoituksissa, kunnes päätyi Italian kautta muuallekin Eurooppaan ja sai vähitellen ne arkiset merkitykset, joita me sille annamme.

Myös tislaus kuuluu taitoihin, joita arabit välittivät meille antiikin kreikkalaisilta. Tislatuissa juomissa kuten brandyssä alkoholi oli tiiviissä, meriteitse helposti kuljetettavassa muodossa, ja siksi niistä tuli eurooppalaisen kolonialismin aikaan tärkeitä mannertenvälisen kaupankäynnin tuotteita, joita voitiin vaihtaa esimerkiksi – orjiin.

Tislatuissa juomissa kuten brandyssä alkoholi oli tiiviissä, meriteitse helposti kuljetettavassa muodossa.

Rommille orjakauppiaat keksivät muutakin käyttöä: sen avulla karsittiin vastatulleista orjista heikot yksilöt, ja saatiin alkoholiriippuvuuden avulla vahvat tiukasti isäntiensä valtaan.

Olisin kuullut mielelläni enemmänkin ruokaan liittyvistä ihmisten ja muiden eläinten välisistä valtasuhteista. Tarina tehotuotannon alkuperästä kyllä herätti ajatuksia. Kyseessä oli sekaannus erään yhdysvaltalaisen kotirouvan tilaamien kananpoikien määrässä vuonna 1923. Celia Steele sai tilaamiensa 50 kananpojan sijaan 500, mutta päättikin pitää ne ja kokeilla, saisiko ne pysymään hengissä talven yli. Uuden, juuri kehitetyn rehun avulla ne selvisivät, ja Steele jatkoi kokeilujaan. Kahdentoista vuoden päästä hänellä oli jo 250 000 kanaa ja Delmarvan niemimaan tehotuotanto oli syntynyt.

Delmarvasta tulikin aluksi kananlihantuotannon keskus maailmassa. Ehkä se ei olisi estänyt tehotuotannon keksimistä muualla, mutta huomasin silti harmittelevani, että kananpoikien toimittajan pitikin hutiloida, eikä Steelen kanaparvi pysynyt pienenä!

Kirjoittaja Sari Irni on humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkija.

 

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa