Jälki-lehti tarjoaa uusia näkökulmia ihmisten ja muiden eläinten suhteisiin

Teksti: Sari Irni

Lehden logoJälki on tuore yhteiskunta- ja kulttuuritieteelliseen eläintutkimukseen keskittyvä tieteellinen julkaisu. Lehden ensimmäisen numeron monipuolinen kattaus herättää niin kritiikkiä kuin kiinnostustakin.

Suomeen perustettiin Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura (YKES) vuonna 2009. Vuoden 2015 keväällä seura on alkanut julkaista myös kolmikielistä tieteellistä lehteä nimeltä Trace – Finnish Journal for Human-Animal Studies, suomenkieliseltä nimeltään Jälki ja ruotsiksi Spåret. Vertaisarvioitu Jälki on niin sanottu open access -lehti, eli se on kenen tahansa vapaasti luettavissa netissä. Ensimmäisen numeron toimitti tutkijatohtori Nina V. Nygren. Lehden tämänhetkinen päätoimittaja on suomalaisesta susipolitiikasta väitellyt tutkija Outi Ratamäki ja toimitussihteeri kirjallisuudentutkija Jouni Teittinen.

Jälki-lehti ilmoittaa nostavansa keskusteluun yhteiskunta- ja kulttuuritieteellisiä näkökulmia ihmisten ja muiden eläinten suhteisiin. Lehdessä voidaan julkaista paitsi tieteellisiä tutkimusartikkeleita, myös kommentaareja, konferenssiraportteja sekä arvioita aihepiiriin liittyvistä kirjoista, elokuvista ja taidenäyttelyistä. Lehteä kannattaa siis seurata muidenkin kuin tieteellisestä tutkimuksesta kiinnostuneiden.

Lehdessä ymmärretään yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen näkökulma varsin laajasti, koska siihen näyttää sisältyvän myös eläinten niin sanottu hyvinvointitutkimus.

Jälki tulee ilmestymään kerran vuodessa. Tänä vuonna ilmestynyt ensimmäinen numero sisältää kaksi suomenkielistä tieteellistä artikkelia, joiden aiheina on miehen ja jäniksen ystävyys Arto Paasilinnan romaanin analyysin näkökulmasta sekä lajienvälinen kääntäminen. Numeron katsauksissa pohditaan lemmikkien vakuutuksia sekä minkin lopetuksen käytäntöjä, joissa eläin kärsisi mahdollisimman vähän.

Minkin lopettamista koskevasta puheenvuorosta päätellen lehdessä ymmärretään yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen näkökulma varsin laajasti, koska siihen näyttää sisältyvän myös eläinten niin sanottu hyvinvointitutkimus. ”Hyvinvointitutkimus” on ihmisten käytössä olevien eläinten luonnontieteellistä tutkimusta, jossa eläintuotanto hyväksytään, mutta nykytuotannon puitteissa etsitään toimintatapoja, jotka tuottaisivat mahdollisimman vähän kärsimystä eläimille. Puheenvuoro minkin lopettamiskäytännöistä perustuu luonnontieteelliseen hyvinvointitutkimukseen ilman kriittistä analyysiä esimerkiksi hyvinvointitutkimuksen taustaoletuksista, elämän ja kuoleman kulttuuri- ja lajisidonnaisista merkityksistä tai ihmisten ja muiden eläinten välisistä valtasuhteista. Tämän perusteella mietinkin hiukan ensimmäisessä numerossa valittua lehden linjaa. Onko Jälki-lehdestä tulossa myös nykyisen eläintuotannon ääni tutkimuksen suulla, vai panostaako se jatkossa kriittisiin ja ihmisten ja muiden eläinten valtasuhteita kyseenalaistaviin näkökulmiin?

Ensimmäisestä numerosta saamme lukea myös humanistitutkijan kokemuksia eläinten hyvinvointikonferenssista, tulkintaa Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan performanssista sekä suomalaistutkijan kuulumiset Delhissä järjestetystä eläintutkimuskonferenssista. Ella Vihelmaan artikkeli lajien välisestä kääntämisestä herätti minussa eniten ajatuksia. Vihelmaa pohtii erilaisten käännöstieteen näkökulmien avulla, kuinka internetin keskustelupalstoilla ja blogeissa esiintyvät lokkeja koskevat kommentit voi ymmärtää käännöksiksi lokkien aikaansaamista merkeistä. Eläinten ”puhetaidottomuus” usein kerrotaan syyksi ihmisten erityisyydelle, mikä puolestaan oikeuttaa eri lajien erilaisen kohtelun. Tämä artikkeli kuitenkin lähtee siitä, että eri eläinlajit kommunikoivat, ja että kielen kääntämistä ei välttämättä tarvitse ajatella vain ihmisryhmien välisen ymmärryksen edistäjänä. Artikkelissa pohditaan, kuinka käännöstiedettä voisi uudistaa niin, että se voisi tarjota tuoreita näkökulmia ihmisten ja muiden eläinten välisiin suhteisiin.

Kielen kääntämistä ei välttämättä tarvitse ajatella vain ihmisryhmien välisen ymmärryksen edistäjänä.

Mikäli eläinten viestinnän tulkinta mielletään kääntämiseksi, nousevat keskusteluun myös kääntämisen etiikka ja politiikka: voimmeko tehdä mitä tahansa tulkintoja, ja millaiset tulkinnat toisten lajien kommunikaatiosta ovat eettisiä? Jos esimerkiksi puhumme lähinnä lokkien ”kirkumisesta”; KRIIK-huudosta, joka on ”selkäpiitä karmiva”, tai käsitteellistämme lokit ”röyhkeiksi” – ”mokomat kirkujat” – niin teemmekö oikeutta lokin välittämille merkityksille ylipäätään tai niiden monimuotoisuudelle? ”Jumalauta ne olivat vihaisia, hyvä kun auton uskalsi parkkeerata” -tyyppiset kommentit esimerkiksi ovat eettisesti ongelmallisia käännöksiä. Tällaiset kommentit tulkitsevat lokin mielentilaa ihmiskeskeisesti, jolloin lokin käyttäytymisen logiikka sen itsensä kannalta jätetään huomiotta.

Vihelmaan artikkeli herättää pohtimaan, millaista suhdetta lokkeihin tällaiset käännökset luovat, ja korostaa arkipäiväisenkin kääntämisen tärkeyttä: Millä tavoin itse arjessamme ”käännämme” toislajisten eläinten ääntelyä tai toimintaa? Millaiseen kääntämiseen meidän tulkintamme toislajisten eläinten toiminnasta perustuu? Millaisten käännösten perusteella rakennamme suhdettamme toislajisiin eläimiin?

Kaiken kaikkiaan Jälki-lehti on erittäin tervetullut lisä suomalaiseen tieteelliseen ja myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jään jo odottamaan seuraavaa numeroa!

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteistä väitellyt tutkija.

Jälki on luettavissa osoitteessa http://ojs.tsv.fi/index.php/trace/index.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa