Kirja-arvio: Runoudesta, eläimistä, metsistä ja surusta

Asiasanat: 

Teksti: Anniina Ljokkoi

Virginian hiukset. Esseitä havahtumisesta. Tero Tähtinen. Savukeidas, 2014.

Tero Tähtisen kolmas esseekokoelma Virginian hiukset on kaunokirjallinen teos, joka puhuu kuvittelusta ja lupaa kertoa tarinan. Se puhuttelee kuollutta kirjailijaa Virginiaa kuin jakaisi tämän kanssa yhteisen ajan ja paikan. Toisaalta teos analysoi runoutta ja antaa lähdeluettelonsa tutkijan otteella.

Sama kokoelma onnistuu kietomaan toisiinsa lukemattoman määrän teemoja: runollisen kokemuksen, hiljaisuuden ja äänimaailmat, patikkaretken kansallispuistossa, eläinten ja kasvien tietoisuuden, länsimaisen ja itämaisen filosofian, surun ja rakkauden. Välissä se nipottaa kritisoida vieraista vaikutteista suomen kielessä. Lopuksi kirjailija Tero Tähtinen istuu terapeutin vastaanotolla puhumassa rakkaudesta ja toivottomasta surusta.

Riippuu lukijasta, mitkä kirjan teemoista nousevat tärkeimmiksi. Eläinten tietoisuutta käsittelevien lukujen ajatuspolut ja suurin osa mainituista esimerkeistä ovat tuttuja, kysymykseen perehtyneelle. Eläimen paikka länsimaisessa ajattelussa on tärkeä aihe, jonka käsittely on yhteiskunnallisella tasolla toden teolla vasta alkanut. Eläimet on alistettu objektin asemaan kieltämällä niiden oman elämän subjektius. Tiede on kyennyt lähestymään eläintä vain havainnoimalla sitä ulkoapäin. Piittaamattomuus eläinten omasta kokemuksesta on mahdollistanut niiden laaja-alaisen hyväksikäytön.

Kysymys siirtyy uudelle tasolle kasvien tietoisuutta käsittelevässä kappaleessa. Teos tuo esimerkkejä kasvien tietoisilta vaikuttavista valinnoista näiden sopeutuessa ja vaikuttaessa ympäristöönsä. Miten kasvit ja puut kykenevät tekemään päättelyjä ja valintoja, kun niiltä puuttuvat aivot ja hermosto, Tähtinen kysyy. Vastaaminen on tieteen haaste tulevaisuudessa.

Kirjoittaja Tero Tähtinen on vegaani, mutta hänen esseissään ei käytetä sanaa vegaani. Arvomaailma tulee silti esille: teos tuomitsee sekä luontoa että eläinyksilöitä tuhoavan tehotuotannon. On ilahduttavaa lukea tekstiä, joka uskaltaa julistaa olematta silti yksioikoisen ideologista. Aiheet sivuavat toisiaan älykkäällä ja runollisella tavalla.

Esseekokoelmistaan tunnetulla kustannusyhtiö Savukeitaalla on täten kaksi vegaania esseistiensä rivissä. Antti Nyléniä pidetään radikaalina kirjoittajana, sillä hänellä on kyky yllättää lukija odottamattomilla rinnastuksilla. Tero Tähtisen tyyli on lyyrisempää ja hienovaraisempaa.

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa