Kirja-arvio: Salainen päiväkirja eläintiloilta

Teksti: Viivi Jalkanen

KansikuvaEveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta. Into Kustannus 2014.

Eveliina Lundqvist on maatalous- ja metsätieteiden maisteri joka opiskeli eläintenhoitajaksi. Hän työskenteli opintojensa myötä lukuisilla eri eläintiloilla ja kirjoitti rankoista kokemuksistaan päiväkirjaa. Tämä päiväkirja julkaistiin helmikuussa 2014 Into Kustannuksen avustuksella.

Salainen päiväkirja eläintiloilta on erittäin ainutlaatuinen. Se on ensimmäinen kaunistelematon suomalainen pitkän ajan dokumentaatio eläintilojen arjesta. Aidosta arjesta, jossa tuottajat ovat itse paikalla eivätkä peittele ja siloittele todellisuutta. Salakuvausten ja ennalta sovittujen, lyhyiden ja siistittyjen vierailujen lomassa tämä on äärimmäisen arvokas ja uudenlainen pelinavaus eläinoikeuskeskustelussa.

Teos on ehtinyt herättämään hyvin suurta keskustelua. Lundqvistia on haastateltu niin TV:ssä, radiossa kuin lehdissä. Hän kiertää maata puhumassa ihmisille yleisötilaisuuksissa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK reagoi heti kirjoittamalla tiedotteen ”Eläinaktivistin kirja loukkaa tuottajia ja mustamaalaa suomalaista kotieläintuotantoa”. Kirja on iskenyt tilallisia arkaan paikkaan, kun raaka arki on vuotanut ihmisten luettavaksi. Tiloilla käydessä ja työskennellessä tulee itse samaan johtopäätökseen kuin eläinoikeusyhdistysten kuvia ja videoita katsellessa. Eläimiä kohdellaan huonosti. Niillä ei nähdä olevan oikeutta omaehtoiseen lajityypilliseen elämään. Tuotantoeläinten pääasiallinen tarkoitus on tuottaa rahaa, eikä eläinten elämällä ole muuta merkitystä.

Kirjan yksi suurimmista ansioista on yllättävä objektiivisuus, vaikka kirjailija painottaakin tekstin olevan hänen subjektiivinen kokemuksensa. Turhia ei kauhistella eikä liioitella. Tilalliset näytetään ihmisinä eikä heidän sanomisistaan ole poistettu positiivisia asioita. Todellisuus paistaa läpi juuri niin raakana kuin se on, aitona, surullisena ja kylmänä. Kaikista tiloista mainitaan myös ne asiat mitkä ovat kunnossa. Lähteitä eri tiedoille on käytetty ja ne ilmaistaan hyvin. Eläinoikeus- ja suojelujärjestöjen väitteitä tiloilla tapahtuvista asioista on tarkasteltu kriittisesti. Niitä on vahvistettu ja ennen kaikea tarvittaessa jopa korjattu vastaamaan enemmän todellisuutta. Tämä kaikki lisää kirjan uskottavuutta.

Kirjassa kerrataan eläinten todellisia tarpeita ja verrataan niitä siihen, miten ne nyt elävät ja miten niitä kohdellaan. Lainsäädäntö on auttamattoman riittämätön eikä sitä aina edes noudateta. Tilallisten turtuminen eläinten tuskalle huokuu selkeänä arjen tilanteissa ja valinnoissa. Raha on merkittävämpi tekijä kuin eläinten hyvinvointi.

Tietoa ja kokemusta löytyy koko eläintuotannon alueelta sekä sen ulkopuolelta metsästyksestä aina eläinlääkärin vastaanotolle asti. Kokonaisuus on siis laaja, mutta silti hyvin kasassa pidetty.

Lukukokemus oli rankka. Luin välillä kumppanilleni erityisen surullisia ja riipaisevia kohtia ääneen ja itkin. Todellisuus tekee kipeää. Aika ajoin kuitenkin hauskat tilanteet ja kerronta saivat minut myös nauramaan ja se oli erittäin tervetullutta kevennystä. Väliin paistoi läpi suomalaisen vegaanin arki ja se tuttuudessaan sai olon oudon kotoisaksi. Kirja säilytti hyvin päiväkirjamaisuutensa dokumentoimalla Lundqvistin elämää raakuuden ulkopuolella ja millä tavalla se vaikutti kaikkeen muuhun elämään. Luvassa ei ole siis pelkkää tykitystä faktoilla vaan samalla yhden vuoden kuvaus nuoren naisen elämästä, mitä hän näki ja koki.

Kirjaa suosittelen luettavaksi kaikille, niin sekasyöjille kuin vegaaneille. Se on erittäin tärkeä tietopaketti ja lukukokemus, joka paljastaa mitä eläintiloilla oikeasti tapahtuu suljettujen ovien takana. Se on merkittävä teos suomalaiselle eläinoikeusliikkeelle.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa