Spesismidokumentti nostaa eläinoikeuskeskustelun valtavirtaan

Teksti: Maija Haavisto
Kuva: Speciesism The Movie -pressikuvat

Kohua herättänyt Speciesism: The Movie on pysäyttävä dokumentti spesismistä, eli lajisyrjinnästä.

Harva eläinoikeuspiirien ulkopuolella tuntee sanaa spesismi, mutta tämä voi olla muuttumassa. Viime vuonna valmistunut elokuva Speciesism: The Movie on päässyt arvosteluun muun muassa New York Timesiin ja Scientific Americaniin. Psychology Todayn Marc Bekoff pyysi katsojia jakamaan elokuvaa laajasti.

Mark DeVries oli opiskelija, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta elokuvanteosta. Hän koki kuitenkin palavaa tarvetta tehdä dokumentin, jonka tekemiseen vierähti peräti seitsemän vuotta. Elokuva on enimmäkseen käsivaralta kuvattu, eivätkä kuvaus tai kuvan- ja äänenlaatu tee vaikutusta. Elokuvan ansiot ovat muualla.

Spesismi tuskin on vegaaneille uusi konsepti, ja Speciesism: The Movie ei tarjoile juurikaan uutta tietoa sellaiselle, joka on jo lukenut esimerkiksi kirjan Eläinten syömisestä. Elokuvaa voisi pitää sen audiovisuaalisena vastineena. Elokuvamuodolla on kuitenkin etunsa: sanoma tulee esiin uudella tavalla, kun puhujat ja eläimet näkee omin silmin. Tilavideoitakin on mukana jonkin verran, mutta ne eivät ole elokuvan päätarkoitus.

Professorit eläinten puolesta

Elokuvassa marssitetaan haastateltavaksi kokonainen huippuasiantuntijoiden kaarti, kuten Richard Dawkins, Temple Grandin, spesismin konseptin aikoinaan popularisoinut filosofi Peter Singer ja PETA:n puheenjohtaja Ingrid Newkirk. Tämä tuo elokuvalle uskottavuutta.

Eläinteollisuuden ongelmista eivät kerro vain eläinaktivistit, vaan myös yliopiston professorit ja tavalliset amerikkalaiset. Erityisen vaikutuksen tekee ”akateeminen eläinaktivisti” Bruce Friedrich huippuintellektuellin argumentoinnillaan.

Ehkä kaikkein vaikuttavimmat haastateltavat ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä. Kanoja rampauttavien häkkikanaloiden esittämisen jälkeen dokumentin tekijän isä kertoo, millaista on elää vuosia kroonisen kivun kanssa. Holokaustista selviytynyt vertaa eläinteollisuutta holokaustiin.

Vegaanimyyttejä murtamaan

Eläinten syömisestä -kirjan tapaan elokuva ei keskity pelkästään eettisiin kysymyksiin, vaan myös ekologinen aspekti on epäsuorasti jonkin verran esillä. Katsoja hieroo silmiään, kun paikalliset kertovat North Carolinassa, miten sikatehtaiden ulostejärvet ”hävitetään” sumuttamalla ilmaan. Asiantuntijat kertovat tämän näyttävän lisänneen lähiseudun lasten astmariskiä.

Elokuvan pääsanoma on kuitenkin se, että spesismi on maailman ylivoimaisesti pahin eettinen ongelma, joka ei eroa orjuudesta tai holokaustista – paitsi että kärsiviä tuntevia olentoja on miljoonien sijaan miljardeja. Jos ei halua rahoittaa palkkamurhaa, ainoa vaihtoehto on ryhtyä vegaaniksi. Myös vegaaniruokaan liittyviä myyttejä murretaan muun muassa maistattamalla kadulla niin sanottuja vegaanilihoja ja -äyriäisiä, joita maistajat eivät millään ole uskoa kasviperäisiksi.

Sekasyöjiäkin kiinnostaa

Herää kysymys, saako Speciesism: The Movie aikaan konkreettisen muutoksen. Ainakin joidenkin ihmisten päät se on jo kääntänyt, kuten Skeptic-aikakauslehden päätoimittaja Michael Schermerin, joka julisti olleensa spesisti mennessään katsomaan elokuvaa, mutta ei enää sen jälkeen. Runsaan medianäkyvyyden vuoksi moni skeptinen sekasyöjäkin luultavasti päätyy katsomaan dokumentin.

Toisaalta miekkavalaiden elämää vankeudessa esitellyt Blackfish-dokumentti on vaikuttanut olleen käytännön vaikutuksiltaan pettymys, vaikka se keräsi viime vuonna valtavat katsojaluvut Yhdysvalloissa. Aluksi Sea Worldin kävijämäärät laskivat, mutta viime vuoden viimeisellä neljänneksellä yritys teki jopa ennätystuloksen.

Speciesism: The Movie -elokuvan voi vuokrata verkosta 2,99 dollarin hintaan tai tilata DVD:nä osoitteesta: www.speciesismthemovie.com/order/.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa