Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä

Eveliina Lundqvist

Kansikuva

Kirjaesittely: Syötäväksi kasvatetut. Elina Lappalainen. Atena 2012. 355s.

Kanava-tietokirjapalkinnon saanut ja Tieto-Finlandia -ehdokkaanakin ollut Elina Lappalaisen kirja ”Syötäväksi kasvatetut” on saanut aikaan julkista keskustelua tuotantoeläinten olosuhteista Suomessa. Teostaan varten toimittaja Lappalainen on vieraillut muutamilla tuotantotiloilla ja teurastamoissa, haastatellut eläinlääkäreitä, eläinten hyvinvointutkijoita, tuottajia, lihayhtiöitä sekä eläinsuojelu ja -oikeusaktiiveja. Tänä syksynä ilmestynyt kirja on kattava tietopaketti esimerkiksi eläinten teurastusluvuista, tappomenetelmistä, tilakoista, neliömääristä ja kasvatustavoista. Lisäksi alussa on hyvä peruskatsaus eläinten oikeuksiin. 

Vasikoiden nupotus ja porsaiden kastrointi ilman puudutusta, porsitushäkit ja lehmien parteen kytkeminen saavat kirjailijalta huutia. Kirjassa on myös monipuolisesti kuvia eri tuotantotiloilta, teurastamoista ja jopa kastraatiosta. Lukijan on kuitenkin hyvä muistaa, että toimittaja on päässyt tiloille nimenomaan toimittajana, jolloin pahimmat epäkohdat eivät tule näkyville.

Kirja kerää kehuja useissa lehdissä Vihreästä Langasta Maaseudun Tulevaisuuteen, mutta vegaanilukijan pulssi nousee useissa kohdissa opusta. Teoksessa väitetään esimerkiksi monta kertaa broilerien olevan terveitä, vaikka jalostussairauksista on mainittu lähes yhtä monta kertaa. Broilereiden sanotaan olevan halleissa vapaina ja Viikin koenavettaa kehutaan lehmien paratiisiksi. 

Ehkä kaikkein surullisinta kuitenkin on, että vaikka Lappalainen on tutustunut eläinoikeusfilosofiaan ja käynyt monella tuotantotilalla ja teurastamossa, hän silti kannustaa ihmisiä syömään lihaa. Ratkaisuksi eläinten huonoon kohteluun hän ehdottaa hyvinvointimerkkiä liha- ja maitotuotteisiin, jotta kuluttajat voisivat hyvällä omallatunnolla jatkaa niiden kuluttamista. Kasvissyöntiä ei mainita missään vaiheessa minkäänlaisena ratkaisukeinona. Ehkä se on yksi syy, miksi kirja on saanut niin paljon kehuja muualla. 

Suosittelen kirjaa luettavaksi sen informatiivisen ja kattavan tietomäärän takia, mutta vegaanilukijan kannattaa varautua paikka paikoin ylimääräiseen verenpaineen nousuun.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 4/2012.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa