Yksi matkalainen 1,4 miljardin asukkaan maassa

Asiasanat: 

Teksti: Mia Takula

KansikuvaTero Tähtinen: Lohikäärmeen päivät. Puoli vuotta Shanghaissa. Basam Books, 2014.

”Minä ensin -kapitalismista on kiistatta tullut lohikäärmeen lasten uusi uskonto”, toteaa Tero Tähtinen kirjassaan Lohikäärmeen päivät. Tähtinen vietti puoli vuotta Shanghaissa ja kirjoitti kokemustensa pohjalta esseistisen matkakirjan. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mutta omien kokemusten lisäksi siinä käsitellään myös useita Tähtisen lukemia teoksia ja runoja.

Kirja avaa erityisesti urbaania nyky-Shanghaita, mutta koko Kiinan tilanteen kuvaukseen tai tulkintaan teos ei taivu. Kiina on valtaisa ja alati kaupungistuva maa, mutta sen suurkaupunkien ulkopuolella on täysin toisenlainen todellisuus. Ehkä kirjan takakannen tekstissä on kustantajan toimesta intouduttu kuvailemaan kirjaa hivenen liian laajassa merkityksessä Kiinan tarkastelijana, sillä Tähtinen itse toteaa kirjassaan: ”Täällä on 1,4 miljardia tarinaa, mielipidettä, näkemystä ja näkökulmaa, ja jokainen niistä on omalla tavallaan totta ja oikeassa.”

Teelaatuja esitellään antaumuksella. Vähän harmittaa, etten kirjannut kirjassa viliseviä teevinkkejä ylös.

Kaupunkilaisesta Kiinasta teos piirtää kokemuksellista kuvaa toisaalta vakavine saasteongelmineen, toisaalta suurten itämaisten ajattelijoiden oivalluksien kautta. Jolleivat ne nyt sentään näy katukuvassa niin – museoiden lisäksi – ihmisten mielissä ne vaikuttavat tapaan nähdä maailma ja jakaa se muiden ihmisten kanssa.

Lohikäärmeen päivät on antoisa teos erityisesti itämaisesta ajattelusta ja teestä kiinnostuneelle. Teelaatuja esitellään antaumuksella. Vähän harmittaa, etten kirjannut kirjassa viliseviä teevinkkejä ylös. Vegaanisen ruuan kannalta teos ei ole niin kiinnostava; Tähtinen on kasvissyöjä, ei vegaani, ja ruokailut ylipäätään eivät ole mitenkään keskeisessä asemassa.

Tähtisen kieli on rikasta, joskin paikoin sivistyssanojen määrää olisi voinut karsia. Matkakirjaan ne eivät oikein tunnu istuvan. Lohikäärmeen päivät on silti varsin mukava ja leppoisa lukukokemus – johon osaltaan saattoi vaikuttaa se, että luin kirjan reissussa. Muussa tapauksessa Lohikäärmeen päivät olisi saattanut aiheuttaa vakavaa matkakuumetta.

Tähtinen miettii Kiinaan paluuta nopeasti kuluvan puolen vuoden jälkeen ja eräs teoksen riemastuttavimmista kohdista on hänen pohdintansa yliopiston stipendin hakua varten täytettävästä terveydentilaa koskevasta kaavakkeesta: ”Oletteko koskaan kärsinyt henkisestä hämmennyksestä?” Mikä mahtava kysymys! Uskoakseni minulla on elämäni aikana ollut muutama hetki, jolloin en ole kärsinyt siitä, mutta noin pitkä vastaus tuskin mahtuu kaavakkeen pieneen laatikkoon. Tuollaiset kysymykset todellakin aiheuttavat minulle henkistä hämmennystä.”

Kiinaa ei voi täysin ymmärtää, saati selittää. Se täytyy kokea – ja kokemuskin on lopulta vain pieni siivu kiinalaisesta todellisuudesta. Lohikäärmeen päivät täydentää kiinnostavasti lukijan mahdollisia omia kokemuksia maasta. Se saattaa myös herättää niiden kiinnostuksen, jotka eivät ole vielä käyneet maassa. Tähtinen kääntää pätkän Tao Qianin runosta näin: ”Tällä kaikella on syvällinen merkityksensä, mutta kun yritän selittää sitä, sanat katoavat.”

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa