Kolumnit

Hulluna jätskiin!

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada! Tokihan olen syönyt sitä koko talven, mutta kuuma päivä ja jäätelö on aivan lyömätön yhdistelmä.

Seitania sarvista kiinni

Ensimmäinen seitankokeiluni tapahtui oikein pohjamutien kautta. Liottelin venhäjauhotaikinaa vuoroin kylmässä, vuoroin kuumassa vedessä, kunnes jäljellä oli pelkkä gluteenimöykky. Lopputulos oli pikkuinen kikkare läskintyyppistä tuotetta. Ei vakuuttanut.

Neljän euron falafelista gourmetiin, eli elämyksiä Berliinistä

Berliini, tuo Euroopan Kallio, kuten olen kuullut sanottavan. Tällä viitattaneen siihen, että niin Berliini kuin Helsingin Kallio tunnetaan edistyksellisinä, vapaamielisinä, kulturelleina ja sopivasti boheemeina paikkoina. Saksan liittotasavallan pääkaupunkia ja Helsingin keskustan itäosaa yhdistää myös tietty 1900-lukulainen nuhjuisuus (kuka tykkää, kuka ei) – sekä edistyksellisille arvoille uskollisesti myös runsas vegaaninen tarjonta.

Päätoimittaja kiittää palautteesta

Anniina LjokkoiViikko sitten julkaisimme Sari Komulaisen artikkelin hämeenkyröläisestä pienviljelijästä. Jutun otsikko ”Vegaani viljelee ihmislannalla” hätkähdytti useita ja sai aikaan kiivastakin keskustelua sekä itse aiheesta että otsikoinnista. Monet kokivat otsikon liian raflaavaksi, jopa veganismia mustamaalaavaksi. Samalla myös muut viimeaikaiset otsikot ja aiheiden käsittelytavat joutuivat syyniin. Toisille Vegaian etusivu näyttäytyi negatiivisena, toisille kiinnostavana.

Pieni ihme: Voiko perheenäiti ryhtyä vegaaniksi?

Lapset nuotion edessä

Kun muutuin monivuotisesta kasvissyöjästä vegaaniksi, alkoi meidän keittiöstä kuulua kummia. Äitinä minä toimin hovikokkina yhdelle teinille ja esiteinille. Yht'äkkiä sain kuulla kummallisen lihanhimoisia kommentteja ja arvaamatonta arvostelua. Kasvissyöjinä lihattomuus oli ollut ihan luontevaa, joten odotin siirtymän vegaaniuteen sujuvan ihan leikiten. Ei mennyt ihan kuin Strömssössä sitten kuitenkaan. Sain miljoona kysymystä niskaani.

Veganismi, nautintojen elämäntapa

Artemis KelosaariPaitsi vegaaniuden sopimattomuuden ”oikeille” miehille (mitä hittoa se sitten tarkoittaakin), olen kuullut toisenkin mielenkiintoisen väitteen: että veganismi olisi jonkinlainen askeesin muoto, suoraa jatketta kristilliselle kärsimysperinteelle. Tämän käsityksen mukaan vegaanit siis kunnon uskovaisten tavoin nostaisivat omaa pientä sieluparkaansa lähemmäs taivasta torjumalla kaikki elämän ihanat materiaaliset nautinnot. Tietenkin asiaan kuuluu myös kaikkien muiden – noiden kurjien syntisten – ahkera syyllistäminen.

Lettuja tekis mieli!

Lettuja

Blogeissa ja ruokaryhmissä ei ole viime aikoina juuri muusta puhuttu kuin aquafabasta eli kikhernepurkin liemestä. Blogistit käyttävät sitä marengin tekemiseen ja muihinkin kananmunaa vaativiin leivonnaisiin munia korvaamaan.

Miksi vegaani boikotoi vegaanileipomoa?

Kirjoittajan kuvaVegaian kirjoittajat ja kolumnistit ovat säännöllisesti esitelleet maailman ja erityisesti Euroopan pääkaupunkien ruokatarjontaa. Ruokajutut, eritoten vegaaninäkökulmasta kirjoitetut, ovat osaltaan omiaan nostattamaan matkakuumeeni korkeisiin lukemiin. Tarvittaessa reissussa syön kuitenkin lähes mitä vain, kunhan annoksessani ei ole eläinperäisiä ainesosia. Joissakin paikoissa en kuitenkaan suostuisi syömään, vaikka leivonnaisista olisikin jätetty pois epäeettiset ainesosat, kuten kananmunat ja lehmänmaito.

Pieni ihme: Rotinoiksi seitanpihvejä ja piirakoita

Karjalanpiirakka

- Minulla on sinulle rotinoita! kirjoitti ystäväni Tuulia tekstiviestissä. Hän oli tulossa kylään.

Sana ”rotinat” kuulosti tutulta ja mukavalta, mutta myönnän, että sen merkitys oli hämärä. Mielikuvani poukkoili käsitöistä uunituoreisiin pulliin ja sanoin miehelleni, että Tuulialla on kuulemma jotain rotinoita. Ai mitäkö? No jotain tuliaisia, varmaan vauvalle.

Mitä veganismi on?

Antti NylenKäytän vanhaa nahkavyötä. Poltan toisinaan tuohuksia, jotka on tehty mehiläisvahasta. Kulutan filmiä ja valokuvapaperia; molemmissa on lähes poikkeuksetta gelatiinia. Talouteeni kuuluu kaksi kissaa, joille ostan lähes päivittäin tehotuotettua ruokaa; se on tehty toisista eläimistä, ja voiton ostoksistani käärivät imperialistiset jättiläisfirmat. Perheeseeni kuuluu ihmisiä, jotka käyttävät maitotuotteita. Niinpä käytän rahojani melko usein myös juustoon ja jugurttiin. Saatanpa itsekin joskus syödä jotain, missä on E120:tä tai hunajaa, ja aivan yhtä tietoisesti tapan hyttysiä, jos ne sattuvat haittaamaan olemistani. En liioin kunnioita riisihäröjen itseisarvoa tai eläinoikeuksia. Itse asiassa olen onnistunut hävittämään kokonaisen populaation ruokakaapistamme!

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa