Lautanen

Mikä vegaanille on vaikeinta?

Asiasanat: 

Teksti ja kuva: Pinja Mustajoki

Moni on vastaanottanut vuoden alussa vegaanihaasteen ja luvannut itselleen noudattaa ainakin kuukauden ajan vegaanista elämäntapaa. Vuosia vegaanina olleena koen sen täyteläiseksi ja helpoksi elämäntavaksi. Mitä uutta minä voisin luvata?

1. Lupaan edistää veganismia järkevästi!

Totta kai haluan mahdollisimman monen muunkin ymmärtävän, miten hienoa ja helppoa vegaanius on. Veganismin edistämistä ei kuitenkaan ole uppiniskaiselle lihansyöjälle tulenaralla hetkellä heitetty provokaatio.

Minua ei useinkaan huvittaisi tehdä omasta "erityisyydestäni" numeroa.

Toisaalta sitä ei ole myöskään ravintolan tarjoilijan edessä kiemurtelu v-sanaa vältellen. Minua ei useinkaan huvittaisi tehdä omasta "erityisyydestäni" numeroa, mutta tänä vuonna koetan avata sanaisen arkkuni oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kyselen reippaasti ravintoloissa ja kahviloissa vegaanisia vaihtoehtoja, annan kaupoille ja liikkeille palautetta - myös positiivista - ja varaudun vastailemaan kiinnostuneiden kysymyksiin asiallisesti.

Pidän suuni kiinni, jos sieltä on tuloillaan jotakin pisteliästä.

2. Lupaan edes yrittää ymmärtää

Myönnän, että ennakkoluulottomuus on suvaitsevaisellekin välillä uskomattoman vaikeaa. Muodostamme huomaamatta stereotypioita muista ihmisistä ja heidän tekemisistään. Olen huomannut, että vegaaniksi paljastuminen on joskus muuttanut toisten suhtautumista itseeni, niin hyvässä kuin pahassakin. Itsekin huomaan luokittelevani ja jaottelevani ihmisiä syyttä suotta, ja lokeroon lukitseminen saattaa viedä viimeisenkin mahdollisuuden toisen ymmärtämiseen.

Vegaanipiireissäkin muodostuu helposti kuppikuntia ja ompeluseuroja erilaisten näkökulmien ja elämäntapojen ympärille.

Tiedän, että kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta haluan tietoisesti opetella ajattelemaan tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten tekojen taustalla. Jos satun ruokapöydässä sen riitaa haastavan pihvinpurijan viereen, lupaan ainakin yrittää ymmärtää hänen lähtökohtiaan. Koetan pitää keskustelukanavat avoinna. Parhaassa tapauksessa opimme jotakin toisiltamme.

Kyse ei ole vain vegaanien ja sekasyöjien vastakkainasettelusta, vaan sama pätee myös monenkirjaviin vegaanipiireihin. Niissäkin muodostuu helposti kuppikuntia ja ompeluseuroja erilaisten näkökulmien ja elämäntapojen ympärille. On taito nähdä yhdistävät tekijät erottavien sijasta.

3. Lupaan olla lupaamatta liikoja

Olen innokas osallistumaan, tekemään, kokeilemaan, auttamaan. Innostukseltani en aina tajua resurssieni, kuten jaksamisen tai ajan, rajallisuutta. Liikojen lupailu hyvästä aikomuksesta huolimatta voi aiheuttaa mielipahaa muille - ja riittämättömyyden tunteita myös lupailijalle itselleen.

Siksi pyrin pitämään myös tämän listan realistisena ja lyhyenä. Omien rajojen etsiminen on prosessi, jonka opettelu kestää loppuelämän.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa