Neljän euron falafelista gourmetiin, eli elämyksiä Berliinistä

Asiasanat: 

Teksti ja kuvat: Artemis Kelosaari

Berliini, tuo Euroopan Kallio, kuten olen kuullut sanottavan. Tällä viitattaneen siihen, että niin Berliini kuin Helsingin Kallio tunnetaan edistyksellisinä, vapaamielisinä, kulturelleina ja sopivasti boheemeina paikkoina. Saksan liittotasavallan pääkaupunkia ja Helsingin keskustan itäosaa yhdistää myös tietty 1900-lukulainen nuhjuisuus (kuka tykkää, kuka ei) – sekä edistyksellisille arvoille uskollisesti myös runsas vegaaninen tarjonta.

Berliinin maisemia.Kävin Berliinissä helmikuun alussa ja palasin takaisin matkalaukku huomattavasti pulleampana kuin menomatkalla. Olin viimeisenä iltanani käväissyt lähikaupassa – kyllä, aivan tavallisessa paikallisessa ”Salessa” Friedrichshainin kaupunginosassa – ja ostanut sieltä mukaan sylillisen schnitzeleita, leikkeleitä ja makkaroita. Siis vegaanisia sellaisia, ja huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa, missä kaltaiseni köyhä kynäilijä tuskin uskaltaa vilkaista Vegekaupan kylmähyllyyn päinkään. Näillä ostoksilla sitten iloisesti elelin seuraavan viikon kotimaassa.

Ehkä olin tavallaan odottanut liikaa Berliiniltä, mytologisoidulta kaikenlaisen vaihtoehtokulttuurin tyyssijalta, kun paikan päällä olin aluksi jopa pettynyt kaupungin vegaanitarjontaan. Löysinhän minä paikallisia Ruohonjuuria eli AlNatura -ekokauppoja, mutta niiden valikoimat tai hinnat eivät paljon poikenneet Suomen vastaavista.


Mutta pianpa kaikki iloksi muuttui, kun tajusin yhden vahvasti Suomesta poikkeavan asian.

Mutta pianpa kaikki iloksi muuttui, kun tajusin yhden vahvasti Suomesta poikkeavan asian. Joka nurkan takana (liioittelen, mutta vain hieman) on joku kuppila, josta saattaa saada falafel-lautasen tai thaimaalaisen tofuwokin jopa alle viidellä eurolla. Toistan: alle viidellä eurolla. Eräskin mässäämäni falafel-tahini-couscous-ateria oli täydellinen kappale kulinarismitaivasta maan päällä, parempaa kuin mitä Suomessa olen milloinkaan syönyt.

Varsinainen gastronomian huipentuma oli kuitenkin vasta edessä. Tarkoitan sitä niin kirjaimellisesti kuin mahdollista.

Etsiydyin seurueeni kanssa täysvegaaniseen gourmet-ravintolaan.

Reissuni loppupuolella nimittäin karaisin itseni ja kukkaroni ja etsiydyin seurueeni kanssa täysvegaaniseen gourmet-ravintolaan (jotain mitä Suomessa ei tietenkään ole lainkaan) nimeltään Kopps.

Ruokakuva BerliinistäEnnakkoluulottomasti tämän elegantin ravintolan henkilökunta on todistanut, että hienostuneeseen ruokataiteiluun ei tarvita kuolleita eläimiä. Sen totesin omin makuhermoin: maistelin muun muassa faux gras’ta (”hanhenmaksapateeta” ilman kidutettuja lintuja) sekä lupiinipaistia maustetulla vihannes-juurespedillä. Jo ruokalajien ulkonäkö lähenteli taidetta – joskin vierustoverini luonnehti jälkiruokani näyttävän ”rikospaikalta”, mutta ei se mitään, hyvältä se sorbetti-hilloke-leivos-viritelmä silti maistui.

Pieni varoituksen sana vegaanitovereille tähän loppuun: saksalaisissa kaupoissa jostain kumman syystä myydään vegaanileikkeleiden lisäksi myös sellaisia lihatuotteiden ”vegetaarisia” korvikkeita, jotka on itse asiassa tehty kananmunanvalkuaisista tai vasikanruoasta. Pitäkää varanne!

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa