Pääkirjoitus 2/2013: Vegaani vai kasvissyöjä

Asiasanat: 

Jessica Suni

Jonkin aikaa sitten mainostin Vegaaniliiton kesätapahtumaa Facebook-seinälläni. Lakto-ovotuttavani kommentoi linkkiä kysymällä, miksei kasvissyöjille järjestetä mitään vastaavaa. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti, mutta jäin silti pohtimaan semantiikkaa ja sanojen valtaa. 

Vegaanien yhteisöissä netissä ja muualla meitä määrittävistä käsitteistä keskustellaan tasaisin väliajoin. Emme ole mikään homogeeninen ryhmä, ja vegaanisen elämäntavan käytännön toteutus eroaa suuresti yksilöstä toiseen.

Yksi asia kuitenkin yhdistää meitä: vegaanit ovat kasvissyöjiä. Jos tarkkoja ollaan, olemme sitä suuremmassa määrin kuin kasvikunnan tuotteiden lisäksi eläintuotteita valikoivasti käyttävät toverimme. Silti meistä puhutaan ihan niin kuin olisimme jotain muuta. Tätä asennoitumista esiintyy niin vegaanipiirien sisällä kuin ulkopuolellakin.  

Kun Donald Watson keksi käsitteen ”vegaani” vuonna 1944, hän teki sen hälventääkseen kasvissyöjätermin aiheuttamaa hämmennystä. Jokainen vegaani, jolle on tarjottu kuolleiden eläinten osia tai muita eläinperäisiä tuotteita kasvisruokana, ymmärtää, miksi tarkka rajaus on tarpeen. Vegaani ei ole arvonimi, joka tekisi kantajastaan muita paremman. Se on vain määritelmä, jonka funktiona on helpottaa elämää. 

Täsmäterminä veganismi on hyvä, mutta se tuntuu edelleen herättävän ajatuksia jostain hiukan tavallisuudesta poikkeavasta. Esimerkiksi Duodecimin terveyskirjaston – paljon kritiikkiä niittäneessä – uudessa kuvauksessa veganismia määritellään ”äärimmäiseksi”. 

Termin leimaavuus, tai sen pelkoa, näkyy myös sosiaalisissa tilanteissa. Muistan erään ystäväni kertomuksen siitä, kuinka hän oli paljastanut uudelle kumppanilleen olevansa kasvissyöjä ja sitten varovaisesti lisännyt: ”Sellainen v:llä alkava.” 

Tästä päästäänkin tärkeään kysymykseen: missä määrin me itse syyllistymme itsemme marginalisoimiseen? Jos me vegaanit ujostelemme vegaaniuttamme, minkälaisia edellytyksiä meillä on valtavirtaistaa aatettamme?

Vaikka sana vegaani ei ole täysin ongelmaton, sen käyttöä ei mielestäni pidä pelätä. Termin puolesta puhuu muun muassa se, että se käsittää muutakin kuin sen, minkä pistämme suuhumme. Veganismi ei tarkoita pelkkää kasvissyöntiä, mutta se merkitsee myös kasvissyöntiä. Tämä voi vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta tuntuu monesti unohtuvan kielikeskustelussa.

Jos ihmisillä on ennakkoluuloja veganismia kohtaan, en usko, että se johtuu sanasta, vaan siihen liitettävistä konnotaatioista. Omalla käytöksellämme voimme vaikuttaa siihen, minkälaisia mielikuvia meitä kuvastaviin sanoihin yhdistyy. Itse haluaisin korostaa vegaaniyhteisön monimuotoisuutta, asiaa jota pyrin tuomaan esiin myös tässä lehdessä. Samalla haluaisin vallata kasvissyöjätermin takaisin – edes osittain – vegaanienkin käyttöön.

Artikkeli on ilmestynyt Vegaian numerossa 2/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa