Pääkirjoitus 2/2014: Pienistä palasista

Asiasanat: 

Teksti: Oona Hedenius, toimitussihteeri

Elämä rakentuu ihan pienistä osista. Usein sitä miettii, miten on osunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan tai miksi on päättänyt olla menemättä.

Lakto-ovo-vegetaristina mietin, onko minusta vegaaniksi, tartuin haasteeseen ja haasteen jälkeen huomasin siirtyneeni luontevasti vegaaniseen elämään.

Niin kuin opinnot. Olin juuri aloittanut opiskelun ja huomasin olevani aivan väärällä alalla. Ei minusta olisi siihen. Päätin keskeyttää opinnot ennen kuin ne olivat edes kunnolla alkaneetkaan. Palasin häntä koipien välissä entiseen päättäen, että seuraavan kerran haen sellaisten opintojen pariin, joista ihan oikeasti olen kiinnostunut. Löysin oman alani, mutta emmin pitkään, voisinko hakea unelmieni paikkaa. Mietin työtilannetta alalla, sekä sitä, että jos en saisi opiskelupaikkaa, elämäni yksi haave menisi siinä. Jatkaisinko elämää haaveessa vai kääntäisinkö kortin? Käänsin kortin, kului kuukausi ja sain kutsun haastatteluun. Saavuin paikalle ja sain kuukauden kuluttua tiedon, että olen päässyt opiskelemaan. Voi sitä riemun päivää!

Opiskellessa jännitin tutkintotilaisuuksia. En tulisi pääsemään niistä läpi, uskallanko haaveillakaan valmistuvani? Paljon pelätyt tutkintotilaisuudet menivät läpi yksi kerrallaan, jokaista jännittäen.

Lakto-ovo-vegetaristina mietin, onko minusta vegaaniksi, tartuin haasteeseen ja haasteen jälkeen huomasin siirtyneeni luontevasti vegaaniseen elämään.

Tammikuussa sain käsiini Vegaia-lehden, jossa näin hakemuksen vapaaehtoisista työntekijöistä. Mietin, voisinko hakea, sillä en ole ammatiltani toimittaja, enkä ole tehnyt koskaan lehteä. Jätin hakemuksen toimitussihteerin tehtävään. Ja tässä nyt olen.

Nyt olen jälleen hakemustilanteessa. Jättänyt hakemuksen uuteen koulutukseen. Taas jännitetään.

On jännää huomata, miten sitä löytää itsensä samoista tilanteista kerta toisen jälkeen. Ja miten niissä yhdistää jokin. Ja miten näiden ihmisten kanssa näkee tai kokee maailmassa jotakin samalla tavalla. Tavalla, jonka tuntee kuuluessaan johonkin. Jälleen on tullut uusi osa elämään.

Värikästä kesää lukijoille!

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa