Pääkirjoitus 3/2013: Vegaanijoukossa on voimaa

Asiasanat: 

Teksti: Jessica Suni

Jessica SuniVegaanipäivänä, marraskuun ensimmäisenä, tulee kaksikymmentä vuotta siitä kun Vegaaniliitto perustettiin. Näihin kahteenkymmeneen vuoteen on ehtinyt mahtua yhtä sun toista.

Alkuaikojen perustajakolmikosta liitto on laajentunut reilun 750 jäsenen vahvuiseksi etujärjestöksi, jolla vankka sijansa suomalaisessa järjestökentässä. Eläinoikeudet ovat nousseet suuren yleisön tietouteen, soijamaito tullut normikauppojen hyllyille. Ja tätä kehitystä olisi tarkoitus jatkaa.

Vegaaniliiton uudessa toimintasuunnitelmassa linjataan lähitulevaisuutta: Liittoa on tarkoitus tehdä entistä lähestyttävämmäksi ja vapaaehtoisiin halutaan panostaa kunnolla. Tietämystä pyritään parantamaan kouluttamalla niin omia toimijoitamme kuin myös ravitsemus- ja terveyspuolen ammattilaisia.

Jäseniä halutaan osallistaa aikaisempaa enemmän. Osana tätä jäsenistön parissa on tehty pienimuotoinen kysely.

Gallupin perusteella jäsenet toivovat liitolta yhteiskunnallista vaikuttamista esimerkiksi tiedon jakamisen, kannanottojen ja mielenosoitusten muodossa. Lisäksi peräänkuulutetaan matalan kynnyksen tutustumistapahtumia ja illanviettoja. Toivelistalla on myös lukupiiri, helppokäyttöinen ravinto-opas, vegaanilapsiperheiden keskinäistä verkostoitumista sekä vegaaniset sokkotreffit.

Entä mitä sitten on saatu aikaiseksi kahdessakymmenessä vuodessa? Keskustelu veganismista laajemmankin yleisön, kuin vain eläinsuojelupiirien kesken, on käynnistynyt ja medianäkyvyys on lisääntynyt.

Kampanjointi kasvisruuan tarjoamiseksi oppilaitoksissa ja päiväkodeissa on tuottanut konkreettisia tuloksia. Esimerkiksi vuonna 1995 päivittäinen vegaaniateria otettiin ruokalistalle Helsingin yliopiston opiskelijaruokalassa, Unicaféssa. Tämä oli tärkeä virstanpylväs vegaaniruuan levittämisessä suomalaisissa yliopistoissa.

Tieto niin ravitsemuksesta kuin vegaanituotteista on lisääntynyt sekä vegaanien että muun väestön keskuudessa. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin helppoa olla vegaani Suomessa. Ihan tavallisten päivittäiskauppojen vegaanitarjonta on laajentunut huimasti ja ravintoloiden valikoimat ovat parantuneet. On keittokirjoja ja blogeja. On vegaaniyrityksiä ja -kauppoja.

Veganismi on siirtynyt marginaalista kohti mainstreamiä ja tässä kehityksessä Vegaaniliitolla on, muiden eläinoikeusjärjestöjen rinnalla, ollut tärkeä rooli.

Eteenpäin on menty, mutta vegaanimaailma on vielä kaukana valmiista. Lihankulutus on jatkanut kasvuaan ja kananmunien käyttö on lisääntynyt 1990-luvun alkupuolelta. Maidon kokonaiskulutus on sentään laskenut tasaisesti, mutta jogurtin ja juuston kulutus ovat puolestaan nousussa. Turkistarhausta jatketaan historiallisesta kansalaisaloitteesta huolimatta.

Ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon. Tämä asianlaita osoittaa, että Vegaaniliittoa edelleen tarvitaan.

Tuore vegaani tai rivijäsen saattaa helposti vähätellä omaa rooliaan. Aivan suotta. Jokainen meistä edistää omalta osaltaan vegaanivallankumousta. Vegaaniliitto ei ole yhtä kuin hallitus. Vegaaniliitto on yhtä kuin sen jäsenet. Olemme juuri niin vahva järjestö kuin meidän jäsenistömme.

Vaikka aina ei ehkä tunnu siltä, joka ikisellä jäsenellä on valtaa, sillä joukossa on voimaa. Ilman Vegaaniliittoa eläinten oikeudet eivät olisi saaneet niin paljon huomiota kuin nyt - ja me sekoittaisimme ehkä edelleen omat soijamaitomme jauhoista.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2013.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa