Pääkirjoitus 3/2014: VVVV

Asiasanat: 

Teksti: Anniina Ljokkoi, päätoimittaja

Anniina LjokkoiKun Jessica Suni oli luovuttanut päätoimittajan viestikapulansa minulle ja Pinja Mustajoelle, vitsailimme, että laitamme Pinjan kanssa koko lehden uusiksi. Emmekä uudistaisi vain lehteä, vaan koko veganismin käsitteen.

Siinä olisikin aikamoinen urakka. Yksi Vegaaniliiton perustajajäsenistä, Martti Bergestad, nimittäin sanoo Vegaian numerossa 3/2013 (Vegaaniliitto 20 vuotta veganismin puolesta Suomessa), että veganismi on aatteena sillä tavoin määritelty, että sitä on vaikea muuttaa tai vesittää. Hän on ollut seuraamassa, miten elämäntapa on levinnyt ja muuttunut yhteiskunnassa, mutta ei siitä huolimatta koe, että nykypäivän veganismin visio eroaisi millään lailla liiton perustamisajankohdan visiosta.

Jääköön visio siis ennalleen. Maailma, jossa yksikään eläin ei kärsi ihmisten vuoksi.

Päivi Hagner, joka lukeutuu myös liiton perustajajäseniin, kehuu Vegaian olevan Suomen johtava kasvisruokalehti. Vegaia lienee siinä kategoriassa paitsi paras myös ainut, mutta voimme silti olla ylpeitä tittelistä. Suomen paras!

Suomen parhaana ja ainoana vegaanisena ruokalehtenä emme kuitenkaan ole vain ruokalehti. Veganismihan on kokonainen elämänfilosofia. Tuskin on aihetta, jota ei voisi katsella vegaanin silmin. Sen vuoksi toivon, että oppisimme lehden toimittajina kertomaan elämästämme muutakin kuin ruokien ainesosaluettelon. Näin on Vegaian joka numerossa tehtykin tuomalla esille tietoja, taitoja ja taidetta elämän kaikilta osa-alueilta.

Toinenkin haave minulla on: että voisimme joskus olla vegaaneita ja elää vegaanisesti toistelematta tuota sanaa. Kirjoittaisimme elämästä, yhteiskunnasta ja ruoasta – totta kai myös ruoasta! – mainitsematta joka käänteessä sitä v:llä alkavaa sanaa. Unohtaisimme hetkittäin olevamme erityislaatuinen vähemmistö ja olisimme vain omia itsejämme.

Itsensä lokerointi ja oman erityislaatuisuuden hokeminen taitaa olla kaikkien vähemmistöjen maneeri, oli kyseessä sitten etninen, uskonnollinen, seksuaalinen, ideologinen tai fyysiseen poikkeavuuteen perustuva vähemmistö. Tunnemme jatkuvasti jäävämme valtakulttuurin varjoon ja pelkäämme, ettei äänemme kanna. Kamppailemme olemassaolostamme, uhkaamme kuolla sukupuuttoon. Ja niin pian kuin pääsemme ääneen, puhumme itsestämme. Vegaani. Vegaanius. Veganismi. Vegaaninen. Meillä on valtava tarve käsitellä olemassaoloamme ja suhdettamme toisiin.

Ja niin me teemme tässäkin numerossa: Sari Komulainen kirjoittaa siitä, miten määrittelemme identiteettiämme termien avulla. Annukka Urpelainen kirjoittaa äitiydestä vegaanin kokemana. Jessica Sunin uudessa romaanissa tarkastellaan vegaania ei-vegaanin silmin. Laura Lyytikäinen haastattelee fruitariaaneja heidän elämäntavastaan, ja uudella Vastaanotolla-palstalla kysymme lääkäriltä, millainen potilasryhmä me vegaanit oikein olemme.

Nämä ovat kaikki tärkeitä aiheita!

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 3/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa