Päätoimittaja kiittää palautteesta

Asiasanat: 
Teksti: Anniina Ljokkoi
Kuva: Ville Hytönen

Anniina LjokkoiViikko sitten julkaisimme Sari Komulaisen artikkelin hämeenkyröläisestä pienviljelijästä. Jutun otsikko ”Vegaani viljelee ihmislannalla” hätkähdytti useita ja sai aikaan kiivastakin keskustelua sekä itse aiheesta että otsikoinnista. Monet kokivat otsikon liian raflaavaksi, jopa veganismia mustamaalaavaksi. Samalla myös muut viimeaikaiset otsikot ja aiheiden käsittelytavat joutuivat syyniin. Toisille Vegaian etusivu näyttäytyi negatiivisena, toisille kiinnostavana.

Palaute oli hyödyllistä. Negatiivista yleissävyä ei todella saisi syntyä ja sitä yritän päätoimittajana jatkossa välttää. Tarvitsemme enemmän hyviä uutisia uusista tuotteista, vegaanisen ruokalistan koonneista ravintoloista, omaperäisistä ihmisistä ja loistavista ideoista.

Raflaavuudesta en kuitenkaan haluaisi luopua. Se että lukija hätkähtää, voi merkitä sitä, että juttu on osunut tärkeään aiheeseen, päivänvaloa kaivanneeseen tabuun. Vegaian juttujen tarkoitus on herättää lukijoissa vastakaikua ja synnyttää keskustelua. Sen vuoksi vegaanisesta viljelystä kertoneesta jutusta syntynyt palauteryöppy oli todella tervetullut!

Raflaavuudesta en kuitenkaan haluaisi luopua.

Vegaia perustettiin alkujaan Vegaaniliiton tiedotuslehdeksi, ja sitä ovat toimittaneet pääasiassa järjestön aktiivit. Vegaaniliiton tavoitteena on edistää veganismia jakamalla tietoa ja tukemalla vegaaneja, asiallisesti, myönteisesti ja kannustavasti. Näin on hyvä, ja sen vuoksi minäkin maksan jäsenmaksuni.

Liiton jakama tieto on ollut myös itselleni kullanarvoista vegaaniksi kasvamisen eri vaiheissa. Kiitos rauta- ja kalsiumesitteistä, kiitos Vegaian ravintola-arvioista ja rennolla otteella kirjoitetuista tuotetestauksista!

Vegaiakin on historiansa aikana pyrkinyt positiiviseen, innostavaan ja informoivaan viestintään. Ennen se kantoi kotiin myös kansainväliset vegaanimaailman uutiset ja uusimmat reseptit. Lehdessä pääsi näkemään Vegaaniliiton hallituksen jäsenten kuvat, jollei ehtinyt kokouksiin. Internetin arkipäiväistyttyä tämän kaiken tiedon sai ilman järjestölehteäkin parilla klikkauksella. Vegaian täytyi uudistua.

Lehti onkin uudistunut vuosien myötä pikkuhiljaa. Ensimmäiseksi pysyväksi päätoimittajaksi nimetty Jessica Suni laittoi siihen vauhtia, minä ja Pinja Mustajoki jatkamme hänen työtään. Kun itse lehtikin siirtyi reilu vuosi sitten nettiin, sen luonne muuttui entisestään.

Lehden lukijoissa on sekä konkarivegaaneja että uusia innokkaita. Tykkäysten perusteella näyttää siltä, että nämä lukijaryhmät odottavat juttujen vahvistavan heidän maailmankuvaansa, varmistavan sen minkä he jo tietävät, näyttävän koko maailmalle, miten veganismi porskuttaa. Iloisia uutisia on kiva jakaa.

Entä haluavatko vegaanit ja veganismista kiinnostuneet löytää kolumneista omat huolensa, etsiä artikkeleista vastauksia mieltä kaihertaviin kysymyksiin ja kuulla etteivät ole murheineen yksin? Entä toivooko kukaan juttujen ravistelevan hänet hereille ja kääntävän ajatuskulun suuntaa jollakin yllättävällä katsantotavalla?

Että jokin aihe tai näkökulma houkuttelisi myös Seppo Sekaanin Vegaian sivulle.

Toivottavasti kyllä, sillä sellaista lehteä minä itse haluan lukea ja toimittaa. Toteutamme kevään aikana lukijakyselyn saadaksemme selville, arvaanko lukijoiden odotuksia edes sinne päin.

Lisäksi toivoisin, kuten moni muukin, että pystyisimme tarjoamaan kiinnostavaa tietoa ja oivalluksia myös muille kuin vegaaneille ja toisille kasvissyöjille. Että jokin aihe tai näkökulma houkuttelisi myös Seppo Sekaanin Vegaian sivulle. Syyllistyäkseen hän tuskin klikkaa itseään sisään, tuskin myöskään päästäkseen sisäpiiriin, jossa käsitellään hänen näkökulmastaan pseudo-ongelmia. Häntä tuskin koskettaa myöskään juttu, jossa veganismin kerrotaan olevan aina yhtä helppoa ja hauskaa – hän kun juuri ja juuri tietää, mitä veganismi tarkoittaa, eikä parhaalla tahdollakaan osaa kuvitella sitä helpoksi.

Satunnaiset Vegaian lukijat tuskin haluavat, että heitä käännytetään. Jos onnistumme tarjoamaan heille sen sijaan kiinnostavaa tietoa, he tietävät sen luettuaan hippusen enemmän.

Yhdessä ja samassa jutussa emme millään voi miellyttää kaikkia eri lukijaryhmiä, sen vuoksi on joko valittava lukijat tai panostettava monipuolisuuteen.

Itse valitsisin monipuolisuuden, vaikkakin se on vapaaehtoistyölle melko kova haaste. Ideologiaa piilottamatta, koska se on Vegaian tekemisen lähtökohta.

Satunnaiset Vegaian lukijat tuskin haluavat, että heitä käännytetään.

Mistä sitten kirjoittaa ja mikä sivuuttaa?

Haluan että Vegaiassa näkyy elämän koko kirjo. Iloisten uutisten ja aatteen voittokulun rinnalla haluan jatkossakin julkaista rehellisiä juttuja, joissa tuodaan esille myös Vegaaniliiton julkisuuskuvaan sopimattomat tunteet ja kokemukset.

Joistakin kahviloista ja huoltamoilta ei vain saa vegaaniruokaa. Uudet tuotteet eivät löydy ruokakauppojen viidakosta noin vain. Tofun marinointi ja paistaminen rapeaksi ei aina onnistu. Soijapihveistä saattaa tulla pahoja. Vatsa ei kestä papuja. Lapset yökkivät linssikeitolle. Vegaanihaasteen vastaanottanut sortuu majoneesiin. Akryylipaita nukkaantuu. Keinonahka halkeilee. Kakussa onkin hunajaa. Ekodödö pettää.

Veganismi on niin voittamaton aate, että uskon sen kestävän myös nämä takaiskut. Niistä vaikeneminen olisi puolitotuus.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa