Pieni ihme: Kun tuomari kopautti nuijaa

Teksti ja kuva: Tinka Tossavainen

Äiti ja lapsiMinun lapseni on kaunis. Äärettömän kaunis. Hänen silmänsä ovat suklaanruskeat ja iho kaakaopavun värinen. Lapseni oppi kävelemään jo alle vuoden ikäisenä ja nyt hän juoksee, hyppii, kiipeilee, nauraa sekä huudahtaa usein ”Äiti! Kivaa!”.

Lapseni ei ole perinyt yhtäkään geeniään suoraan minulta. Minä en ole synnyttänyt. Sen sijaan me laitoimme hienot vaatteet päälle ja astuimme oikeussaliin. Minusta tuli äiti, kun tuomari kopautti nuijaa. Sitten lensimme yhdessä kylmään, loskaiseen Suomeen.

Minulla oli kova tarve saada lapsi. Monien vaiheiden jälkeen päädyin adoptioon. Olen ratkaisuun tyytyväinen, vaikka en varmasti koskaan tule pääsemään eroon ajatuksesta, onko oikein mennä rikkaana länsimaalaisena köyhään maahan ja vetää lapsi pois juuriltaan. Jos joku sanoo, että lapsi on onnenpekka päästessään Suomeen hyvään perheeseen, en voi vannoa, etten sanoisi jotain rumaa takaisin. Minä olen onnenpekka, kun sain ihanan lapsen. Miten hylätty, juuriltaan irtivedetty lapsi voi olla onnenpekka?

Olen silti sinut ratkaisuni kanssa. Omatuntoni ei kestäisi biologista lasta. Miten selittäisin lapselleni, että halusin tänne vielä yhden lapsen, vaikka ihmisiä on aivan liikaa eikä maapallo kestä enää kauan? Että koska minulla oli kova tarve, niin sinä saat sitten kärsiä, kun ilmastonmuutos tekee elämästäsi helvettiä?

Omatuntoni ei kestäisi biologista lasta.

Miksei tuttavapiirissäni, johon kuuluu satoja tiedostavia ihmisiä, ole enempää adoptiolapsia? Miksi niin moni valitsee helpoimman tien? Onko adoptiosta tehty liian iso mörkö? Kaikilla ei varmasti ole varaa eikä terveyttä. Osalla tien sulkee typerä lainsäädäntö heterosuhteesta, toistaiseksi. Mutta osalle adoptio olisi mahdollista. Ei tarvitse tienata miljoonia, eikä monessa maassa haittaa, vaikka hakijalla olisi jokin hoidettavissa oleva sairaus. Totta kai adoptio on hankalampi vaihtoehto. Mutta se on monesti kuitenkin mahdollinen vaihtoehto, jota kannattaa harkita tosissaan.

Koska lapsi kasvoi sydämessäni eikä kohdussani, minun ei tarvinnut kokea tavallisia raskausajan huolia, kuten kiinnittää tavallista enempää huomiota omaan ruokavalioon. Sen sijaan pitkä adoptio-odotus antoi aikaa pohtia – kaiken muun lisäksi – lapsen tulevaa ruokavaliota. Haluaisin, että hän olisi vegaani kuten muukin perhe, mutta tottuuko hän soijapohjaiseen äidinmaidonkorvikkeeseen? Entä jos hän ei suostu juomaan sitä? Entä jos hän on kovasti allerginen vaikka pähkinöille, siemenille tai palkokasveille?

Synnyinmaansa lastenkodissa lapsi sai lehmänmaitokorviketta ja kiinteää kasvisruokaa, ainakin sillä kertaa kun vierailin siellä.

Kaikki pelko allergioista on ainakin toistaiseksi ollut turhaa. Synnyinmaansa lastenkodissa lapsi sai lehmänmaitokorviketta ja kiinteää kasvisruokaa, ainakin sillä kertaa kun vierailin siellä. Vaihdoin lehmänmaitokorvikkeen asteittain muutamassa viikossa soijapohjaiseen korvikkeeseen. Kun pikkuinen täytti vuoden, aloin asteittain korvata soijaa kauramaidolla tuttipullossa. Kiinteän ruuan vaihtaminen suoraan vegaaniseksi ei aiheuttanut sanottavia vatsanväänteitä. Lapsi on nirsoillut tai ollut nirsoilematta varmaan ihan keskivertonaperon verran.

Lapsi on kasvanut hyvin, ja sekä neuvolassa että lääkärissä on suhtauduttu neutraalisti vegaanielämään. Maahantulotarkastuksessa lääkäri totesi, että lapsella on sukujuurtensa vuoksi sitten varmasti laktoosi-intoleranssi eikä sitä tarvitse edes tutkia. Kun kerroin ettei se haittaa, sillä lapsi on vegaani, tohtori totesi vain että hyvä.

Kerran neuvolassa terveydenhoitajan sijainen antoi minulle ravitsemusesitteen, jonka rahoittajana oli takakannen mukaan Lihatiedotus. Sen kyllä huomasi tekstistä: syö lihaa, syötä lihaa ja sitten vielä vähän enemmän lihaa. Lapseni järjesti tahattomasti oman protestinsa: Olin jättänyt esitteen lattialle, ja hetken päästä näin vekaran lorottelemassa sen päälle. Näin miten hän oikein sihtasi pissasuihkuaan oikeaan kohtaan. Minun pieni, ihana lapseni.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa