Pieni ihme: Valkoinen valhe

Teksti: Pinja Mustajoki
Kuva: Tommi Mäki

Pinja MustajokiTunnustan. Kaupan kassajonossa jään usein tuijottamaan muiden ostoksia. Katseeni kiinnittyy erityisesti hihnalla solkenaan matkustaviin maitopurkkeihin, juustopaketteihin, jogurtteihin ja rahkoihin.

Katseeni ei ole tuomitseva, vaan ennemminkin tyrmistynyt. Tässä maassa juodaan mielettömästi maitoa ja käytetään siitä valmistettuja tuotteita. Puhun nyt lehmänmaidosta – tai vegaanisesta näkökulmasta ajateltuna: lehmän maidosta.

Vegaanina tiedän myös hyvin, että maitoa piileskelee lisäksi usein tuotteissa, joihin sitä ei heti yhdistäisi. Tottuneelle lukijalle hyppäävät maito-, hera- ja juustojauhe sekä kaseiini ja laktoosi tuoteselosteista silmille. Välillä tulee miettineeksi, eikö tuote olisi riittävän hyvä ilman maitoisia valmistusaineitakin.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä vegaaniuteni nousi puheeksi esitietolomakkeen perusteella.

On paradoksaalista, että ajattelen maitoa varmasti enemmän kuin eläinperäisiä tuotteita kuluttavat ihmiset. Viime aikoina maito on pyörinyt ajatuksissani yhä enemmän, sillä olen itse pian ryhtymässä maidontuottajaksi – esikoiselleni. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä vegaaniuteni nousi puheeksi esitietolomakkeen perusteella. Terveydenhoitaja varmisti, että muistanhan syödä B12-vitamiinini. Muistan minä. Sen jälkeen vegaaniudesta ei ole keskusteltu, varmaan osittain myös siksi, että raskauteni on sujunut ainakin voinnin ja neuvolakorttiin kirjattujen lukemien valossa mallikelpoisesti.

Verenpainettani ei onneksi mitattu silloin, kun luin neuvolasta saamaani Ruokaa kahdelle -ravitsemuslehtistä. Siinä kannustettiin paitsi syömään lihaa tai kalaa päivittäin myös käyttämään raskauden ja imetyksen aikana runsaasti maitotuotteita. Lipsautettiinpa lehtisessä myös, että "pelkästään kasviksia ja viljaa sisältävää vegaaniruokavaliota ei suositella raskaana oleville, imettäville äideille eikä lapsille." Oppaan mukaan "kasvisruokavalio" onnistuisi raskaus- ja imetysaikana vain, jos juo kahdeksan desilitraa maitovalmisteita päivittäin ja käyttää kananmunaa ruoanvalmistuksessa. Lehmänmaidon mainostaminen äideille imetyskuvien siivittämänä tuntui irvokkaalta. Lehtisen takasivulla komeili Maito ja Terveys ry:n logo.

Omiin kulutustottumuksiini ravitsemuslehtisen "tietoiskut" eivät toki vaikuta, sillä tiedän monipuolisen vegaaniruokavalion olevan varsin riittävä myös raskausaikana. Sen sijaan näen punaista ajatellessani, kuinka moni sekasyöjä tai vaikka "vegaaniutelias" tuleva äiti saa sen käsityksen, että vegaaniruokavalio olisi mahdoton tai jopa vaarallinen raskaana olevalle, imettävälle tai lapselle. Onneksi esimerkiksi Vauva-lehden 4/2015 terveyspalstalla vastattiin vegaaniruokavaliota koskevaan kysymykseen monipuolisemmin ja todenmukaisemmin.

Maidon terveysvaikutukset ja -haitat (kuten laktoosi-intoleranssi, maitoallergia sekä runsaan maidonkulutuksen yhteys osteoporoosiin ja lasten diabetekseen) ovat aiheuttaneet melko paljon keskustelua, mutta eettinen näkökulma jää usein terveyspuheiden varjoon. Kuten ihmisillä, myös lehmillä maidontuotanto edellyttää poikasten synnyttämistä. Siitossonnin ja hiehon kirjaimellisena välikätenä toimii ihminen, kun taas valtaosa ihmislapsista saa onneksi alkunsa muutoin kuin raiskauksen seurauksena.

Myös lehmillä maidontuotanto edellyttää poikasten synnyttämistä.

Siinä vaiheessa, kun saan vastasyntyneen syliini ja pääsen imettämään poikastani, maidontuottajakollegani synnyttämä vasikka erotetaan yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen emostaan, jotta "meidän äiti voisi juoda teidän äitien juomat".

Äidinvaisto sanelee, että jälkeläisistään täytyy pitää huolta, mutta vain toinen meistä saa siihen mahdollisuuden.

Lypsykarjatilan emäntä ja MTK:n johtokunnan jäsen Annamari Torttila kirjoittaa kolumnissaan ajattelevansa haikeana lehmiänsä, joiden äitiys on paljon lyhyempi kokemus kuin hänen omansa. "Ihmisten ja eläinten elämä vain on hiukan erilaista", hän päättää kirjoituksensa.

Itse näen lähestyvän äitiyteni myötä elämänkulkuni entistä konkreettisemmin rinnakkaisena muiden nisäkkäiden elämän kanssa. Maitopurkkien vaeltaessa kaupan liukuhihnalla ajattelen äitiä, joka ei saanut mahdollisuutta ruokkia ja hoivata poikastaan.

Kirjoittaja on poliittisesta eläinkuvasta väitöskirjaa tekevä tuleva äiti, jonka tehtävä maidontuottajana alkaa alustavien tietojen mukaan syyskuussa.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa