Pieni ihme: Vegaaniäiti saa usein olla puolustuskannalla

Teksti: Annukka Urpelainen

VauvaEnnen vauvan syntymää mietin ja murehdin lähes kaikkea muuta, mutta imetyksestä en kantanut erityistä huolta. Oletin sen luonnistuvan ilman suurempia pulmia. En missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, että siihen voisi liittyä niin paljon ongelmia ja mielipahaa.

Imetys takkuili jo alkumetreillä. Maitoa ei tullut tarpeeksi, ja vastasyntynyt poikani oli laiska syömään. Joka puolelta kuitenkin hoettiin, että kyllä se imetys onnistuu, kun vain yrität tarpeeksi. Hoitohenkilökunnan jatkuva painostus aiheutti lisää stressiä ja vaikeutti hommaa entisestään. Muutaman hyvän imettämisneuvojan ansiosta jaksoin yrittää imetystä kolme kuukautta, minkä jälkeen siirryin korvikkeeseen.

Imetyksen epäonnistuminen oli kova paikka, koska tunsin itseni paitsi huonoksi äidiksi myös huonoksi vegaaniksi. Tutustuttuani markkinoilla oleviin nestemäisiin ja jauhemaisiin äidinmaidonkorvikkeisiin huomasin, ettei niistä yksikään ollut täysin kasviperäinen. Lähimpänä vegaanista olevaa soijakorviketta ei suositeltu alle puolivuotiaille, ja se myös maksoi maitopohjaista korviketta enemmän. Korvikkeeseen päätyminen harmitti pitkään, sillä olinhan toivonut lapsen kasvavan alusta lähtien vegaanisella ruokavaliolla.

Läheisestä luomukaupasta sekä isomummon kasvimaalta on nyt maisteltu porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa ja omenasosetta.

Lukemieni suositusten mukaan vauva voi aloittaa soseiden maistelun täytettyään neljä kuukautta. Kiinteän ruoan antaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä ennen puolen vuoden ikää. Uteliaisuuden nimissä aloimme antaa pojalle pieniä määriä kasvissoseita jo neljän kuukauden iässä. Läheisestä luomukaupasta sekä isomummon kasvimaalta on nyt maisteltu porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa ja omenasosetta. Sormiruokailun aloitimme pojan täytettyä kuusi kuukautta, ja ruokalistalla on ollut kurkkua, parsakaalia, kurpitsaa ja banaania.

Vaikka lapsen isä on sekasyöjä, emme syö kotona eläinkunnan tuotteita. Päätimme yhdessä, että lapsi noudattaa tulevaisuudessa vegaaniruokavaliota. Sukulaiset ja ystävät ovat tietoisia periaatteestani ja hyväksyvät sen.

Sen sijaan lääkärit ja hoitajat ovat suhtautuneet vegaanisuuteeni epäluuloisesti, ja olen saanut kuulla kommentteja laidasta laitaan. Yksi hoitaja ihmetteli, miten olen ylipäätään voinut tulla raskaaksi vegaaniruokavaliolla. Lastenlääkäri oli tulevasta ruokavaliosta puhuttaessa huolissaan lapsen rauta-arvoista, mutta ei kommentoinut asiaa sen enempää. Luulen, että edessä on vielä paljon vakuuttelua ja puolustelua kasvisruoan terveellisyydestä.

Eniten tarvitsisin vertaistukea. Tietoa saa, jos sitä etsii, ja sitä alkaa nykyään löytyä muualtakin kuin netistä ja englanninkielisistä teoksista.

Olisi tietysti myös mukavaa, jos lastenlääkäri ja muu hoitokunta olisivat edes jotenkin perehtyneitä eri ruokavalioihin. Ensireaktiona kun aina syyllistetään ja päivitellään. Jos ei tiedetä, voitaisiin kysyä. Mielelläni valaisisin asiaa.

Lapsen kasvua ja kehitystä on ollut mahtavaa seurata. Väsymyksestä raskaat päivät ja yöt unohtuvat, kun vauva hymyilee tai nauraa ääneen ensimmäisen kerran. Nyt kuusikuukautisen pojan päivät kuluvat konttausharjoituksissa ja ympäristöä tutkiskellessa. Kikatuskohtaukset piristävät päiviämme.

Pieni ihme on palsta, jolla jaetaan kokemuksia vanhemmuudesta. Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä toimitukseen!

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa