Veganismi, nautintojen elämäntapa

Asiasanat: 

Teksti: Artemis Kelosaari

Artemis KelosaariPaitsi vegaaniuden sopimattomuuden ”oikeille” miehille (mitä hittoa se sitten tarkoittaakin), olen kuullut toisenkin mielenkiintoisen väitteen: että veganismi olisi jonkinlainen askeesin muoto, suoraa jatketta kristilliselle kärsimysperinteelle. Tämän käsityksen mukaan vegaanit siis kunnon uskovaisten tavoin nostaisivat omaa pientä sieluparkaansa lähemmäs taivasta torjumalla kaikki elämän ihanat materiaaliset nautinnot. Tietenkin asiaan kuuluu myös kaikkien muiden – noiden kurjien syntisten – ahkera syyllistäminen.

Ilmeisesti ne, jotka tällaisia mielikuvia vegaaneista elättelevät, eivät ensinnäkään tule ajatelleeksi, että veganismissa saattaisi ihan oikeasti olla kyse jostain muustakin kuin heistä itsestään. Jos itse sattuu olemaan välinpitämätön kyynikko, on helppo kuvitella kaikkien muidenkin pohjimmiltaan olevan. Jos ei postmodernismin hengessä näe eroa ”henkilökohtaisen elämäntavan” ja vakavan poliittisen aatteen välillä, ei tunnista myöskään veganismin laajempaa yhteiskunnallista potentiaalia. Ja jos ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään, että esimerkiksi sikayksilöllä voisi olla oma itseisarvonsa – ihmisyksilöön rinnastettava, – tulee aina ja ikuisesti olemaan sokea veganismin ytimelle.

Silloin ei tule koskaan tajuamaan, että jos tapetun sian lihaksista kieltäytyminen on kieltäytymistä ”elämän nautinnoista”, samaa voisi yhtä hyvin sanoa ihmiselle, joka kieltäytyy raiskaamasta toisia ihmisiä. Että miksi ei? Sehän on niin kivaa ja luonnollista! Elämästä pitää nauttia! Luuletko olevasi jotenkin meitä muita parempi ihminen kun tuolla tavalla moralisoit?

Jos ei kykene ymmärtämään, että sikayksilöllä voisi olla oma itseisarvonsa, tulee aina ja ikuisesti olemaan sokea veganismin ytimelle.

Toinen asia, joka ei ehkä ole juolahtanut mieleen henkilöllä, joka sekoittaa veganismin askeesiin: että vegaaniruoka voisi tarkoittaa jotain muutakin kuin niitä kuuluisia ituja, porkkanoita ja salaatinlehtiä. Tervetuloa vain 2000-luvun Suomeen, jossa moni vegaani syö aivan samanlaisia ruokia kuin lihansyöjätkin – eri raaka-aineista valmistettuina vain! Liha on äkkiarvaamattoman helppo korvata pavuilla, linsseillä, soijatuotteilla ja seitanilla, kaupoista saa jo makkaroiden ja kalapuikkojen kasvisversioita sekä lukemattomia erilaisia kasviperäisiä ”maitotuotteita” mantelimaidosta soijajugurtin kautta kaurajäätelöön, eikä leivonnaisissa yleensä tarvita kananmunaa oikeasti mihinkään.

Vegaaniruokaa ei voi kutsua mauttomaksikaan, jos on osaava kokki hääräämässä tai hyvä resepti ohjeistamassa. Itse asiassa kun on tottunut esimerkiksi kasvimaitojen makuun, vasikanruoasta valmistetut tuotteet alkavat vuorostaan maistua joltain, jonka viimeinen käyttöpäivä oli toissa vuosisadan puolivälissä.

Kirjoittaja söi äsken herkullisen päivällisen – papupihvejä, marinoituja vihanneksia ja bulgur-vehnää sekä jälkiruoaksi minttusuklaakuppikakun – ja kävelee yleensä mitä tyylikkäimmillä brogue-kengillä kajalia silmissä. Eikä mihinkään näistä ole tarvittu yhdenkään eläimen kuolemaa.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa