Veganismia seurauseettisesti ja anarkistisesti

Teksti: Laura Jokinen

Olen vegaani. Päätökseeni olla vegaani vaikuttavat oma terveyteni, onnellisuuteni ja vegaaniruoan hyvä maku. Enkö siis voi olla eettinen vegaani?

Ajatusleikki: Oletetaan, että on sellainen mahdollinen maailma, jossa ihmisten ja muiden eläinten hyvinvointi ja vapaus on nollasummapeli. Toisin kuin Maapallolla, olisin siellä terveempi ja vapaampi sekasyöjänä ja eläinten riistäjänä. Suostuisinko siellä luopumaan osasta hyvinvointiani ja vapauttani pelkästään eläinoikeuksien ja eläinten hyvinvoinnin vuoksi? Jos asuisin moisessa maailmassa, niin minäkin olisin varmaan kehittynyt erilaiseksi sen maailman evoluutiossa. Minulla ei ehkä olisi henkistä kapasiteettia luopua osasta hyvinvointiani ja vapauttani toisten elävien olentojen hyvinvoinnin ja oikeuksien takia. En voi siis tietää, mitä valitsisin.

Entä tässä oikeassa maailmassa, jossa nyt elän ja jossa veganismi parantaa terveyttäni ja hyvinvointiani? Eräänä päivänä olin kävelyllä metsässä ja eksyin. Kun lopulta kompuroin kotiin, tärisin nälästä ja oli paha olla. Ajattelin: koska tunnen kipua ja nautintoa, surua ja iloa, vihaa ja rakkautta, ja koska tavoittelen onnellisuutta, niin ymmärrän paremmin samanlaisia tunteita ja tavoitteita toisissa ihmisissä ja eläimissä. Siksi seurausetiikka.

Katsotaan evolutiivisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja esittämässäni nollasummamaailmassa. Jos kyseisen maailman evoluutio olisi aiheuttanut minut, kyvyttömyyteni olla hyvinvoiva vegaani ja kyvyttömyyteni tuntea empatiaa ja ajatella eläineettisesti, niin se olisi todennäköisesti aiheuttanut muutakin, kuten kasviston, joka poikkeaa Maapallon kasvistosta. Vastaavasti tämän oikean maailman, Maapallon, evoluutio on luultavasti aiheuttanut minut, Lauran, kykyni olla hyvinvoiva vegaani ja kykyni empatiaan ja eläineettiseen ajatteluun, ja myös sellaisen kasviston kuin täällä nyt on.

Oma terveyteni, eläinten hyvinvointi ja ympäristön tila ovat keskinäisesti riippuvaisia toisistaan. Riittävä määrä sademetsän kaltaista kasvillisuutta tarvitaan ylläpitämään ilmakehää, jota minun ja muiden eläinten on hyvä hengittää; veganismini vähentää eläinten kärsimystä ja parantaa ympäristöä.

Jatketaan aluksi esittämääni ajatuskoetta. Mitä jos jonain iltana takapihalleni Espooseen laskeutuisi avaruusalus, jonka matkustajat sieppaisivat minut ja veisivät kotiinsa Nollasummaplaneetalle, jossa ihmisen hyvinvointi merkitsee eläinten tuskaa? Perillä en ehkä kasvien pahan maun ja epäterveellisyyden takia pystyisi enää nauttimaan veganismista, mutta empatiani ja etiikkani olisivat tallella. Nollasummaplaneetan asukkaat antaisivat minulle kaksi vaihtoehtoa: elä täällä kanssamme onnellisena sekasyöjänä ja eläinten riistäjänä, tai elä täällä kanssamme onnettomana vegaanina. Kotiisi et enää pääse. Mitä valitsisin? Vastaus: valitsisin elää onnettomana vegaanina ja rupeaisin suunnittelemaan kapinaa tai pakoa planeetalta. Juuri tämä on mielestäni anarkismia: aina on eri mahdollisia tapoja ajatella ja vaihtoehtoisia tapoja toimia, sanovat auktoriteetteina esiintyvät ihmiset mitä tahansa. Hyvä auktoriteetti ei ole se, joka antaa sinulle ulkopuoleltasi vaihtoehtoja, vaan se, joka antaa sinulle sisältäsi vaihtoehtoja: sinä itse.

Siispä myöskään aluksi esittämäni evolutiivisen deterministinen vastaus nollasummamaailman natiiviasukkaan ”vegaanihaasteeseen” ei välttämättä ole paras vastaus. Keksit varmaan itse paremman.

Itse ajattelen, että muita vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia todella on. On esimerkiksi mahdollista, että jopa Nollasummaplaneetan natiivina asukkaana voisin ajatella itsenäisesti, päättää elää onnettomana vegaanina – vaikkapa romantisoimalla kärsimystä – ja vaikuttaa pitkäjänteisesti planeetan tilan muuttumiseen tai paeta planeetalta. Tai sitten on mahdollista, että evoluutio ei ole niin suoraviivaisen determinististä kuin joskus annetaan ymmärtää.

Anarkismi ja seurausetiikka sanovat yhdessä, että voin keksiä itse vaihtoehtoja, joiden seuraukset ovat tärkeitä. Näin ajatellen päädyn helposti olemaan terveysvegaani, eettinen vegaani ja ympäristövegaani yhtä aikaa. Paitsi jos olen sellaisessa mahdollisessa maailmassa, jossa oma terveyteni, eläinten hyvinvointi ja ympäristön tila eivät ole keskinäisesti riippuvaisia kuten Maapallolla. Voisiko tällainen mahdollinen maailma olla Nollasummaplaneetta? Ei kai voisi, koska Nollasummaplaneetallahan eläinten hyvinvointi riippuisi ihmisten hyvinvoinnista, tosin negatiivisesti. Nyt ajateltava riippumattomuusmaailma voisi olla esimerkiksi sellainen, johon olisi kehittynyt vain ympäristö. Ihminen ja eläimet valmistettaisiin koneellisesti ja ne toimisivat aurinkokennoilla. Ne voitaisiin ohjelmoida olemaan terveitä ja tyytyväisen oloisia, joten niiden terveys ja vapaus eivät olisi riippuvaisia ympäristön tilasta tai toisistaan, eikä ympäristön tila niistä. Kuitenkin onnellisuus lienee niin monella elävällä olennolla syvä tavoite juuri siksi, ettei sitä voi ohjelmoida, ei roboteille eikä niinikään ihmisille tai eläimille.

Maapallolla joku sekasyöjä voi kritisoida veganismiani sanomalla, ettei nykymaailmassa kukaan pysty olemaan täysin vegaani tai että vegaanituotteidenkaan valmistus ei aina ole sataprosenttisesti eettistä. Se vastaa kuitenkin sitä, että kaupunkimaasturia ajava rattijuoppo kritisoi selvää autoilijaa tai julkisen liikenteen käyttäjää sanomalla, ettei nykymaailmassa voi liikkua täysin turvallisesti ja saasteettomasti. Koko ajan kuitenkin kehitetään turvallisempia ja ekologisempia kulkuneuvoja. Vastaavasti veganismia voi kehittää yhä terveellisemmäksi, eläineettisemmäksi ja ekologisemmaksi. Ja kuten uudella kulkuneuvolla voi päästä uuteen paikkaan, keksimällä uusia asioita voi saavuttaa tavoitteitaan. Keksi itse lisää.

Olen Laura Jokinen, 35-vuotias nainen Espoosta. Opiskelen tällä hetkellä yliopistossa pääaineena englanti. Olen ollut koko elämäni kesäisin Lounais-Suomen luonnoltaan monimuotoisessa ympäristössä meren lähellä, jossa minulla on ollut paljon erilaisia eläinkavereita. Olen oppinut ymmärtämään, että luonto on suojelemisen arvoinen ja että eläimetkin ajattelevat tosi paljon, eivätkä vain haahuile vaiston varassa. Olen ollut vegaani puoli vuotta. Pidän pyöräilystä, hyvästä seurasta, lukemisesta ja ajattelemisesta.

 

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 4/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa