Kolumnit

Tosimiehet eivät syö eläimiä

Artemis KelosaariOlen kuullut omituisen väitteen: että veganismi olisi jotenkin sopimatonta ”tosimiehille”. Puuttumatta siihen, onko moisella käsitteellä itsessään mitään relevanssia minkään kannalta, voitaneen väitettä ja sen taustaoletuksia silti pohtia.

Kuten jokainen kasvisruokaan oikeasti perehtynyt tietää, stereotyyppinen mielikuva ”pupunruoasta” on vähintäänkin harhaanjohtava. Eihän kukaan odota kenenkään selviävän pelkillä pavuniduilla ja porkkanoilla! Papujen, linssien ja pähkinöiden mättämisellä kitaansa ei ole mitään vaikutusta aikuisen hormonitasoihin, soijatuotteitakin voi käyttää kohtuudella vailla huolta hormonaalisista vaikutuksista. Jopa ammattiurheilija pystyy vallan mainiosti täyttämään proteiinintarpeensa, puhumattakaan oikeasta fyysisen työn tekijästä – jos sellaisia vielä olisi muualla kuin 50-luvulle jämähtäneiden mielikuvituksessa.

Tulevien lainsäätäjien kakkureseptit

Mielenosoitus turkiseläinten puolesta

Ehdokkaan valitseminen on aina vaalien alla parasta viihdettä.

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneet antavat minulle samansuuntaiset tulokset, joissa korostuu yksi puolue ja muutama ehdokas. Lähden näiden vaalisivuille tutkimaan, millaisia tyyppejä sieltä paljastuu.

Molempien vaalikoneiden antama ykkösvaihtoehto vaikuttaa asiantuntevalta ja kokeneelta naiselta. Hän näyttää olevan ympäristökysymyksissä tosissaan, eikä hänen yhteiskunnallisissa näkemyksissäkään mikään pomppaa häiritsevänä silmille. Kunnes ehdin hänen sivuillaan kevennykseksi tarkoitettuun osioon ”Leivonta ja kokkaus”.

Pieni ihme: Kun tuomari kopautti nuijaa

Äiti ja lapsiMinun lapseni on kaunis. Äärettömän kaunis. Hänen silmänsä ovat suklaanruskeat ja iho kaakaopavun värinen. Lapseni oppi kävelemään jo alle vuoden ikäisenä ja nyt hän juoksee, hyppii, kiipeilee, nauraa sekä huudahtaa usein ”Äiti! Kivaa!”.

Lapseni ei ole perinyt yhtäkään geeniään suoraan minulta. Minä en ole synnyttänyt. Sen sijaan me laitoimme hienot vaatteet päälle ja astuimme oikeussaliin. Minusta tuli äiti, kun tuomari kopautti nuijaa. Sitten lensimme yhdessä kylmään, loskaiseen Suomeen.

Liiton puheenjohtajan oma vegaanihaaste

Sari KomulainenMustapippurinen avokado-seitanleipä jouduttaa aamuista työmatkaa aromaattisesti.

Lumen peittämien peltojen ja valkoisen maaseudun halki kulkiessa ei uskoisi, että monien lumisten rakennusten sisällä yhä useampi elää elämätöntä elämää. Työmatkani kulkee ohi navetoiden, sikaloiden ja kanaloiden, mutta kuka niitä huomaa?

Aamun valopilkkuja ovat herkullinen eväsleipä sekä Vegaanihaasteen kasvavat osallistujaluvut. Mukaan on tullut paljon henkilöitä, joiden esimerkkiä tuhannet seuraavat. Pala nousee kurkkuun, kun ajattelen, kuinka moni sittenkin välittää. Ja haluaa auttaa. Ympäristöä ja niitä, jotka eivät puhu ihmiskieltä. Meneillään on paras Vegaanihaastetammikuu koskaan!

Tämän vuoden tulevat täyttämään ravitsemustiedon lisääminen ja ravintoloille suunnattu koulutus.

Pieni ihme: Vegaaniäiti saa usein olla puolustuskannalla

VauvaEnnen vauvan syntymää mietin ja murehdin lähes kaikkea muuta, mutta imetyksestä en kantanut erityistä huolta. Oletin sen luonnistuvan ilman suurempia pulmia. En missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, että siihen voisi liittyä niin paljon ongelmia ja mielipahaa.

Imetys takkuili jo alkumetreillä. Maitoa ei tullut tarpeeksi, ja vastasyntynyt poikani oli laiska syömään. Joka puolelta kuitenkin hoettiin, että kyllä se imetys onnistuu, kun vain yrität tarpeeksi. Hoitohenkilökunnan jatkuva painostus aiheutti lisää stressiä ja vaikeutti hommaa entisestään. Muutaman hyvän imettämisneuvojan ansiosta jaksoin yrittää imetystä kolme kuukautta, minkä jälkeen siirryin korvikkeeseen.

Epäreiluja banaaneja ja muita murheita

Kuten moni kasvissyöjä, myös minä olen pohtinut ruokavalion merkitystä niin henkilökohtaisella kuin laajemmallakin tasolla. Myönnän heti alkuun, että en vieläkään ole tullut kaikkea kattavaan lopputulokseen, mutta painin tämän asian kanssa välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Joskus kun mietin maailman menoa ja sitä, miten voisin omilla valinnoillani muuttaa sitä, hukun epätoivoon. Maailmassa on niin monta vääryyttä ja epäkohtaa, että mitä enemmän alan kiinnittää niihin huomiota, sitä mahdottomammalta tehtävä tuntuu. Kun ei voi edes ilmaa hengittää ilman, että keho saastuu epämääräisistä epäpuhtauksista, niin mikä avuksi?

Rakas mökkipäiväkirja...

Linnunpoikanen

Kaikki oli niin kuin olimme sen jättäneet. – Paitsi savupiipun peittopelti, joka oli pystyssä piipun päällä. Mieheni meni tarkistamaan tilanteen ja tuli samalla häätäneeksi pesästään rakkaat naapurimme, nelilapsisen harmaasieppoperheen. Heikoin poikasista tuli vapaassa pudotuksessa repalehtien alas. Siinä se kyyhötti avuttomana.

Ilta oli hieno. Kuikkakin uiskenteli lahdella. Sieponpoika vain huoletti.

Aamu oli lämmin, vaikkei vielä enteillyt hellettä. Missä sieppo? Ei näkynyt kivellä... Laiturilla! Tyhmä paikka! Eihän se ole vesilintu.

Yritin pitää koiraa hallinnassa, ettei se säikyttäisi palleroa veteen – ei saa mennä rantaan, ei ulos, Perro odottaa tässä...

Veganismia seurauseettisesti ja anarkistisesti

Olen vegaani. Päätökseeni olla vegaani vaikuttavat oma terveyteni, onnellisuuteni ja vegaaniruoan hyvä maku. Enkö siis voi olla eettinen vegaani?

Ajatusleikki: Oletetaan, että on sellainen mahdollinen maailma, jossa ihmisten ja muiden eläinten hyvinvointi ja vapaus on nollasummapeli. Toisin kuin Maapallolla, olisin siellä terveempi ja vapaampi sekasyöjänä ja eläinten riistäjänä. Suostuisinko siellä luopumaan osasta hyvinvointiani ja vapauttani pelkästään eläinoikeuksien ja eläinten hyvinvoinnin vuoksi? Jos asuisin moisessa maailmassa, niin minäkin olisin varmaan kehittynyt erilaiseksi sen maailman evoluutiossa. Minulla ei ehkä olisi henkistä kapasiteettia luopua osasta hyvinvointiani ja vapauttani toisten elävien olentojen hyvinvoinnin ja oikeuksien takia. En voi siis tietää, mitä valitsisin.

Pääkirjoitus 4/2014: Netissä tavataan!

Pinja MustajokiPitelet käsissäsi viimeistä paperimuodossa ilmestyvää Vegaia-lehteä. Heti samaan hengenvetoon haluan korostaa, ettei Vegaian tie ole suinkaan päättymässä. Ensi vuoden alusta lähtien uuden ilmeen saanut Vegaia ilmestyy sähköisenä internetsivun muodossa.

Sähköisestä lehdestä on keskusteltu Vegaian toimituksen ja Vegaaniliiton sisällä jo pitkään. Sähköistä lehteä on vastustettu ja kannatettu, ja se on hakenut muotoaan ja tyyliään. Itsekin vastustin aluksi paperilehden lakkauttamista. Syynä oli yksinkertaisesti se, että tykkään pidellä lehteä konkreettisesti kädessäni, hypistellä ja selailla sitä. Aikani asiaa sulateltuani aloin kuitenkin kallistua itsekin sähköisen lehden kannattajaksi. Siinä tuntui olevan niin paljon hyviä puolia, että tarve paperin hypistelyyn alkoi tuntua toisarvoiselta.

Rakas joulupukki, ei maitosuklaata, hunajapurkkia eikä villaisia pannulappuja!

Lahjapussukoita

Jollet stressaa joululahjoista, kuulut onnelliseen vähemmistöön. Stressaaminen ei rajoitu vain lahjojen hankkimiseen jouluruuhkassa, vaan myös lahjan vastaanottaminen aiheuttaa hermojännitystä.

Lapset opetetaan kiitollisuuteen jo pienestä pitäen: Kiitä mummia villapaidasta, vaikka toivot tietokonepeliä. Kiitä pikkusiskoa itsetehdystä nenäliinasta, vaikka et taatusti käytä sitä. Kiitä tätiä uusista alushousuista, vaikka niissä on noloja pallokuvioita.

Kun vegaanit kerran ovat niin hankalia, ettei niille kelpaa mikään, niin pitäisikö ne jättää kokonaan ilman lahjaa?

Vegaanin jokajouluinen kysymys kuuluu, täytyykö lahjapaperista ilmestyneistä maitosuklaasta, villasukista ja mehiläisvahakynttilöistä kiittää. Siitä on tänäkin vuonna keskusteltu muun muassa vegaanien eri ryhmissä Facebookissa.

Pieni ihme: Jotenkin vain tiesin

Ai mistäkö tiesin olevani raskaana? Kuukautiset olivat ensimmäistä kertaa vuosiin yli viikon myöhässä, ja siitä aloin jo hieman aavistella. Alkoholin juominen jäi sisäisestä tunteesta, ihan tuosta vain. Jotenkin vain tiesin. Tunteestani huolimatta minun piti tehdä viisi raskaustestiä, ennen kuin lopulta uskoin. Testien tekemisen jälkeen oloni oli epätodellinen. Kun olin jotenkin sisäistänyt ajatuksen, tunnetilat vaihtelivat paniikista innostukseen: Ihanaa saada oma pieni vegevauva! Mutta syönköhän minä varmasti niin, että mahaasukki saa tarpeeksi kaikkia ravintoaineita? Mitä jos en, ja mitä ne ajattelevat minusta neuvolassa? Päällimmäisenä oli kuitenkin onnen tunne siitä, että sisälläni kasvoi pieni elämän alku.

Kun ensimmäinen kätilöllä käynti lähestyi, varauduin henkisesti tenttaukseen ja tuomitsemiseen.

Veganism den nya normen?

Jag har precis kommit hem från Vegomässan i Göteborg. Fantastiskt mysig stämning, intressanta föreläsningar och mumsiga matprover.

Mitt grova antagande är att majoriteten av mässdeltagarna redan var veganer eller vegetarianer. Det som är slående är att de flesta deltagarna var till synes väldigt lika. Det är en viss typ av människor, så där ytligt sett i alla fall. Jag vet att jag själv passar in i den dammiga veganstereotypen: ”mager hippie”. Inget fel med det, men problemet är att folk som inte identifierar sig på det sättet kanske inte är så bekväma med det. Veganismen är en livsstil och veganer har ofta skapat en tydlig identitet omkring den. Så till den grad att veganism lätt i folks sinnen kopplas ihop med just en särskild ”sort” av människor.

Kylväjä Manifest: Pieni tarina esimerkin voimasta

Talvi on ollut leuto ja luntakaan ei paljoa ole. Niukan lumipeitteen seasta pilkottaakin eräs tarina hautaamisesta. Kerronpa sen teille, koska se on mielestäni opettavainen.

Muuan iäkkäämpi nainen oli siunattu pitkällä iällä ja terveydellä. Tähän oli syynsä, sillä hän eli elämäänsä kuormittamatta mieltään liiaksi suuren maailman huolilla. Sitä vastoin hän oli yhteydessä maahan ja eli täysin kasvisperäisellä ravinnolla. Hän oli sovinnossa lähitienoonsa luonnon ja eläinten kanssa, sai ravintonsa hedelmien ja marjojen värien kirjosta, energiansa ympäröivien puiden ajattomasta voimasta ja ilonsa juoksentelevien eläinten vapaudesta.

Esimerkein voimme ohjata muitakin kohti parempaa elämää.

Dennis Lyxzén, farmor och sju sorters vegankakor

Under min uppväxt i Österbotten gick snöskoterleden ut till isen och fisket en meter förbi ett minkfarmshus. Jag älskade korv och hatade potatis. Min mamma introducerade röda linser i min diet cirka år 1994 och det var fruktansvärt äckligt. Jag undrade alltid vad folk som enbart äter kött kallas; köttätarianer?

I slutet av 90-talet läste jag Vasabladets rapporter om djurrättsrörelsen; Oikeutta Eläimille och ALF. År 1997 började jag lyssna på hardcore punk-bandet Refused, som förespråkade veganism och straight edge. År 1998 blev jag vegetarian. Min mamma blev vegetarian samtidigt, nu kunde hon laga hur mycket röda linser hon ville.

Jag undrade vad folk som enbart äter kött kallas; köttätarianer?

Pääkirjoitus 1/2014: Helppo haaste

Vuodenvaihde on lupausten, haasteiden ja kokeilujen aikaa. Alkanut vuosi on käynnistynyt monien kasvissyönnistä kiinnostuneiden kodeissa vegaanina elämiseen totutellessa. Vegaanihaaste 2014 -kampanja on saanut joukon innokkaita ja kokeilunhaluisia ihmisiä tutustumaan kasviperäisen elämäntavan noudattamiseen. Haasteen vastaanottaneita tukemassa ja neuvomassa on kymmeniä vapaaehtoisia vegaanitutoreita ympäri Suomea. Voisiko vegaaniksi ryhtyminen olla enää helpompaa?

Kylväjä Manifest: Ja Jumala loi vegaanin...

Tutkin pari päivää sitten sattumalta 1. Mookseksen Kirjan tekstiä. En ole itse erityisen uskonnollinen, mutta Mooseksen 1. Kirjassa oli mielenkiintoinen kohta Luomisessa:

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Pääkirjoitus 4/2013: Jäljen jättäjä

Jokainen ihminen jättää jäljen. En puhu vain ympäristövaikutuksista, kuten siitä, että vegaani tuottaa parhaimmillaan moninkertaisesti vähemmän kasvihuonekaasuja kuin sekasyöjä. Jätämme jälkiä – positiivisia ja negatiivisia – myös muun muassa läheisiimme ja naapureihimme sekä ihmisiin, joita emme ole koskaan tavanneet ja jotka kenties asuvat toisella puolella maapalloa. Veganismi on yksi voimakkaimmista tavoista jättää itsestään positiivinen jälki. Vuosikymmeniä menestyksekkäästi eläin- ja ihmisoikeusaktivistina toiminut David Massey sanoi, että hän pitää suurimpina saavutuksinaan kahta asiaa: Sitä, että hän on vegaani ja sitä, ettei hän mennyt armeijaan. Israelissa jälkimmäinen merkitsee vielä enemmän kuin Suomessa.

En inblick i vegantrenden i Hollywood

Mike Tyson

”Någon sorts veganboom har kommit till Hollywood” (HS, Nyt-bilaga 2011). ”Gör som kändisarna – bli vegan” (Msn livsstil 2013). Den här typens rubriceringar har dykt upp i medierna allt oftare på sista tiden. Mer och mer rapporteras det om att kända personer övergått till veganlivsstilen.

Det kan hända att de här artiklarna har väckt just min uppmärksamhet på grund av att jag själv har blivit mer intresserad av veganism men jag blev nyfiken av att ta reda på om det verkligen är en trend att bli vegan i Hollywood. Jag beslöt mig för att reda ut vilka kändisar som är veganer, varför de har blivit det och vad de menar när de säger sig vara veganer.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa