Madeira – kukkia ja kasviksia

Asiasanat: 

Ansku Kinnunen

Keskelle tummansinistä Atlanttia ilmestyy vehreä tulivuorisaari. Lentokoneen ummehtunut ilma vaihtuu raikkaan kosteaan merituuleen ja aurinko kurkkii muutamien pilvirykelmien välistä. Tällaisessa ympäristössä kasvaa varmasti jotakin vegaanillekin sopivaa syötävää.

Maaliskuussa 2008 toteutetun talviloman suunnittelu alkoi jo edellisenä syksynä etsimällä sopivan lämmintä kohdetta, jonne lentäminen ei kestäisi kellon ympäri. Kanariansaarten uima-allaselämään keskittyvät turistiparatiisit suomea puhuvine pizzerianpyörittäjineen eivät houkutelleet. Atlantin valtameressä on kuitenkin vajaan kuuden tunnin lentomatkan päässä muutakin elämää. Portugalille kuuluva itsehallinnollinen Madeiran saariryhmä sai kiinnostuksemme heräämään matkanjärjestäjien houkuttelevien sanavalintojen vuoksi. Meille lupailtiin kaunista luontoa, kukkaloistoa, leppoisaa meininkiä ja miellyttävän lämmintä ilmastoa.

Ennen lopullista päätöstä täytyi löytää vastaus kysymyksistä olennaisimpaan. Hakusanat Happy Cow -sivustolle antoivat pari osumaa kasvisravintoloista, joten ehkä vegaanisestakin ruokatarjonnasta oli toivoa. Madeiran ruokakulttuuri koostuu pääosin merenelävistä ja kasviksista. Nimiensä mukaisesti myös madeirakakku sekä madeiraviini ovat saaren erikoisuuksia. Pääsaarella kasvaa runsaasti erilaisia vihanneksia ja hedelmiä, joiden turvin asennoidun elämään viikon vaikka pelkästään raakaravinnolla. Jokaisesta maailmankolkastahan saa myös ranskalaisia perunoita sekä kiinalaista ruokaa, jos kaipaa jotakin paistettua.

Menomatkalle etukäteen varatut Air Finlandin vegaaniateriat sisälsivät kevätkääryleitä, kasvismuhennosta ja säilykehedelmiä. Tarjottimella oli myös maitopurkki ja margariinia. Mahtoikohan kevätkääryleissä olla kananmunaa? Lentoyhtiöiden kyvyttömyyteen tarjota täysin vegaaninen ateria on jo niin totuttu, että tätäkään tapausta emme jaksaneet kauan aikaa miettiä.

Löytöjä kauppakeskuksesta

Valitsemamme hotelli sijaitsi rauhallisella Caniço de Baixon alueella, 15 minuutin automatkan päässä pääkaupungista Funchalista. Hotellin läheisyydes- sä oli vain paikallista asutusta, pieni baari ja kauppa. Meri kuohusi jyrkkien kallioiden alapuolella ja kauempana siinsivät asumattomat Desertassaaret. Hotellihuoneeseemme kuului hyvin varusteltu minikeittiö, joten varasimme matkaan falafel- ja kasvispihviaineksia, joista teimme viikon aikana pari ateriaa. Lisäksi eväinä ensihätään oli Suomesta tuotu leipä, Tartex ja soijavanukkaat. Nälkä kurni jo vatsassa, joten lähdimme kysymään vastaanotosta, mistä löytyisi lähin kauppa.

BioformaCaniçoon pääsi muutamassa minuutissa paikallisbussilla. Keskustassa oli useita ravintoloita, baareja sekä pikkukauppoja. Kauppakeskuksesta löytyi iso ruokakauppa ja sitä vastapäätä pieni luontaistuotekauppa Bioforma. Ostimme marketista tuoretta leipää sekä paikallisia hedelmiä kuten pieniä ja maukkaita banaaneja. Caniçon marketissa, kuten muissakin Madeiran isommissa kaupoissa, oli vegaanillekin sopivaa perusruokaa sekä muutamia soijamaitotuotteita. Bioformasta ostimme soijajogurtteja ja kasvistahnaa, seitania, luomumysliä, maidotonta suklaata, smoothieita ja keksejä. Tuttuja Alpron, Provamelin, Granovitan sekä muita Suomen luontaistuotekauppojen valikoimissa olevia tuotemerkkejä oli varsin hyvä valikoima.

Jäimme ensimmäiseksi illaksi Caniçoon etsiskelemään ruokaa. Useammankin ravintolan listalla oli yksi ja ainoa, epämääräisen kuuloinen ”vegetarian plate”. Päädyimme erääseen tunnelmalliseen ravintolaan. Pyysin sipulikeiton ilman voita, ja laktoovovegetaristi matkakumppanini päätti kokeilla kasvislautasta. Sipulikeitto oli todella maukasta ja siihen oli upotettu iso pala leipää. Pöytään tuli myös oliiveja ja lisukeleipää. Kasvislautanen oli iso keko höyrytettyjä pakastevihanneksia ja sulatettua juustoa, jota kumppani väkisin söi puoli lautasellista. Jälkiruoaksi tulivat ilman erillistä pyyntöä tämän reissun ensimmäiset madeiraviinit.

Bio Logos

Hotellilta oli Funchaliin ilmainen minibussikuljetus, jota hyödynsimme heti seuraavana päivänä. Autot ajoivat lujaa paljon ristiriitaa herättävällä moottoritiellä, joka vähän väliä sukelsi vuoren sisään. Muina päivinä käytimme edullista paikallisbussia, joka kiemurteli vanhoja kapeita teitä pitkin tarjoten enemmän näkemistä. Funchalin valkeiden kivitalojen sikin sokin peittämä, mereen laskeutuva vuorenrinne on huikea näky ylhäältä autotieltä tai kaupungin yli menevän köysiradan kopista. Fenkolista nimensä saanut, reilun 100 000 asukkaan kaupunki on modernin eurooppalainen ja jakaantuu vanhaan kaupunkiin, uudempaan keskustaan sekä hotellialueeseen. Kaikkialla on siistiä, ja rikollisuus sekä muut kaupunkien lieveilmiöt ovat hyvin vähäisiä. Ihmiset ovat ystävällisiä, eikä kukaan tyrkytä mitään kaupaksi.

Leppoisan kaupunkikävelyn päätteeksi etsimme Happy Cow -sivulta löytyneen Bio Logosin, jonka yläkerrassa oli makrobioottinen kasvisravintola ja alakerrassa samanhenkinen ruokakauppa. Ravintola oli kuitenkin mennyt jo kiinni, mutta ystävällinen kaupan omistaja neuvoi meidät toiseen netistä löytämäämme ravintolaan, Quinta Palmeiraan. Hän jopa soitti puolestamme ravintolan ja kysyi järjestyykö varmasti vegaanista ruokaa. Ravintola oli hotellin yhteydessä ja vähän turhan hieno meidän makuumme. Tarjoilija oli ylimielinen ja syömäni kasviskeittokaan ei ollut hääviä.

Palasimme takaisin Bio Logosiin ostoksille ja juttelimme lisää omistajan kanssa. Harmaa, pitkätukkainen vanha hippi kertoili, että veganismi ja kasvissyönti eivät ole erityisen yleisiä Madeiralla. Asiakaskunnan vähyydestä huolimatta kaupan valikoimissa oli todella paljon vaihtoehtoja lihalle. Useat tuotemerkit olivat minulle tuttuja Saksan ja Suomenkin markkinoilta. Rapunzelin pavut, viljat, tahnat ja suklaat, Taifun-merkkiset tofut ja makkarat sekä Provamel-sarja olivat saaneet joukkoonsa myös suomalaista hapankorppua.

Funchalissa oli Happy Cow:n mukaan toinenkin kasvis- ja luomuravintola, Porta Bio. Kävellessämme sattumalta sen ohi huomasimme ikkunat peitetyiksi; paikka oli joko suljettu tai sitten vasta muuttanut tähän uuteen paikkaan. Bio Logosiin palasimme myöhemmin viikolla syömään kasvispiirakkaa ja linssikeittoa, joista molemmat olivat maukkaita. Täytetty tofuleipä näytti hyvältä, mutta oli kuivaa ja mautonta. Ilmeisesti joissakin ruoissa oli käytetty ainakin maitotuotteita, mutta vegaanisuus oli selkeästi ymmärretty käsite.

Elämyksiä ja retkiä

Mercado Dos LavradoresSeuraavan päivän kohokohta oli Mercado Dos Lavradores eli kauppahalli. Vastenmielisen hajuisen kalaosaston jäädessä alakertaan kipusimme kasvisten ja hedelmien valtakuntaan. Koju toisensa jälkeen notkui herkullisista eksoottisista hedelmistä, tuoreista kasviksista ja erilaisista kuivatuista chileistä. Myyjät jakoivat innokkaasti maistiaisia Madeiralla kasvavista erilaisista passionhedelmistä ja pikkubanaaneista. Mukaan lähti monen kilon painoinen kassi tuoreita hedelmiä, tomaatteja sekä jättikokoinen avokado. Ostaminen vanhan naisen pitämältä kojulta tapahtui käsimerkein, sillä hän ei puhunut ollenkaan englantia. Muissa paikoissa asioiminen sujui erinomaisesti englanniksi.

Teimme päivämatkan laivalla läheiselle Porto Santon saarelle. Oksettavan laivamatkan jälkeen kävely autiolla, lähes 10 kilometriä pitkällä hiekkarannalla helpotti olotilaa. Olin varannut Tartex-leivät, pähkinöitä, myslipatukoita ja banaaneja evääksi. Päivän ateriaksi otin rannalla olevasta pizzeriasta vain hedelmäsalaattia, vaikka kumppanin ottama kasvispizza olisi varmaankin onnistunut myös ilman juustoa. Vila Baleirana tunnetussa Porto Santon ainoassa asutuskeskuksessa oli muutamia muitakin ravintoloita sekä pienehkö kauppa. Kävimme paikallisessa kahvilassa ja normaalin kahvin tilaaminen aiheutti myyjien keskuudessa melkoisen väittelyn siitä, minkälainen on normaali kahvi.

SademetsääToisen retken teimme Madeiran sademetsään vuoriston rinteille. Vesikanavia eli levadoita pitkin mutkittelevan polun varrella oli eukalyptuspuita, fuksioita, jättikokoisia esihistoriallisia voikukkia ja kanervia sekä Madeiralle tyypillisiä laakeripuita. Suurin osa Madeirasta on luonnonsuojelualuetta ja alkuperäinen laakeripuumetsä eli laurisilva on Unescon maailmanperintölistalla.

Madeiralla ei ole pulaa puhtaasta vedestä. Levadoita on yhteensä yli 2000 kilometriä, ja niitä pitkin vuorille satanut vesi johdetaan viljelykäyttöön. Näkemämme viljelykset oli pengerretty jyrkille vuoren rinteille. Banaaneja kasvoi ihan autoteidenkin vierellä. Kaikkialla oli todella vehreää, ja kirkkaissa väreissä hehkuvat kukat rönsyilivät talojen seinillä ja aidoilla. Kukkaloistosta nautimme lisää kasvistieteellisessä puutarhassa sekä Boa Vistan orkideatarhalla, jossa oli yllätykseksemme suomalainen nainen töissä.

Viimeinen illallinen

Viimeisenä iltana päätimme syödä hotellin ravintolassa. Herkullinen pasta tuoreen tankoparsan ja yrttien kera järjestyi etukäteen pyytämällä. Kasvisruokiin on yleensä turha odottaa mitään proteiinipitoista syötävää, ellei syö asiaan perehtyneessä kasvisravintolassa. Viikon ajan tulikin syötyä enimmäkseen kevyitä keittoja, joita täydensivät omat eväät sekä hotellin minikeittiössä kokatut falafelit ja seitan. Itse tehdyt ateriat aurinkoisella terassilla nautittuna, jälkiruokana Madeiran tuoreet hedelmät, olivat tämän lomamatkan herkullisinta antia.

 

www.happycow.net/europe/portugal/funchal/

Bio Logos
Rua Nova de São Pedro 34, Madeira

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 2/2009.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa